Miten maamme talous oikein saadaan kuriin?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Timba79
  • Aloitettu Aloitettu
Meta title: Miten maamme talous saadaan kuriin?

Meta description: Ketju Suomen talouden tasapainottamisesta: menoleikkaukset, verotus, velka, rakenneuudistukset, poliittiset linjat ja omat ratkaisuideat.


Tästä muuten juttelin yhden tutun kuntapolitiikon kanssa. Hän sanoi, että tuo päivähoito-oikeus ei ole vanhempien vaan lasten takia. Valitettavasti noita kusipää alkoholisti-vanhempia, jotka eivät pidä huolta lapsistaan, on aika paljon. Noille lapsille se päivähoito on ainoa kontakti suurinpiirtein normaaliin elämään. Yleensä kai tavalliset perheet ottavat lapsensa kotiin,jos joutuvat työttömiksi.
Onhan se monien tutkimusten mukaan hyväksi lapsen normaalin kehityksen näkökulmasta, vaikka kotiolot olisivat millaiset. Se on yleensä se ensimmäinen paikka, jossa opitaan sosiaalisia taitoja.
 
Olisi ihan mielenkiintoista nähdä olisiko voimakkaalla nousukaudella edes tämän palstan keynesiläiset vaatimassa julkisen sektorin leikkauksia. Veikkaan että ei :)

Hyvin muistan ne "rahaa on" -kommentit vielä ~viitisen vuotta sitten. Olikohan keskustelu kovinta jossain paperimiesten palkat -ketjussa niihin aikoihin?

Hyvänä esimerkkinä oikeanlaisesta toimeliaisuudesta haluaisin tuoda esille Tamperelaisen Minetti jäätelöfirman. Minetti Jäätelö - Vuodesta 1925

Voisi kuvitella että jäätelönmyynti nyt ei ole sellainen ala mille kannattaa kenenkään lähteä, markkina täynnä toimijoita, ei kasvuala, jne jne. Mutta tekevät niin saakelin mainiota jäätelöä, valikoimaa taitaa olla ainakin 50 eri makua ja myyvät lisäksi halvemmalla kuin muut kioskit (valio/ingman) eli 2,5 euroa per yhden pallon tötterö niin meikäläisen jäätelörahat on tämän kesän ajan menneet kyseiselle firmalle. Vielä alkukesästä piti käydä jädellä mustassalahdessa, mutta nyt on kioski jo ratinassakin ja näemmä koskariin tulossa.

Tiedä sitten millä mallilla firman talous on, toivottavasti yrittäjät pystyvät menestyksekkäästi jatkamaan bisneksiä tästedeskin. Tekemällä asiat yksinkertaisesti paremmin kuin markkinoilla olevat toimijat voi menestyä. Iso peukku!
 
Ei oteta sitä keskeistä sanomaa tuosta postatusta uutisartikkelista taaskaan, vaan aletaan mussuttamaan jostain turismista. :hyper:

Heh. Eihän tästä ole kuin pari päivää, kun jotku mussivat Sveitsin pankeista (=0,1*BKT)... Kai se on niin, että teoria neuvoo vaihtamaan linjaa tarpeen mukaan.
 
Onhan se monien tutkimusten mukaan hyväksi lapsen normaalin kehityksen näkökulmasta, vaikka kotiolot olisivat millaiset. Se on yleensä se ensimmäinen paikka, jossa opitaan sosiaalisia taitoja.

Jos sairaus on normi, niin normaali ei ole tavoittelemisen arvoista. Oletko lukenut yhdenkään tuollaisen väitteen tekevän tutkimuksen tutkimusasetelman? En uskonutkaan.
 
Olisi ihan mielenkiintoista nähdä olisiko voimakkaalla nousukaudella edes tämän palstan keynesiläiset vaatimassa julkisen sektorin leikkauksia. Veikkaan että ei :)

Toki julkisia investointeja tulisi nousukaudella vähentää. Samoin veroja tulisi korottaa nousukaudella (koska laskukaudella taantumassa/lamassa niitä olisi alennettu). Tällä hillittäisiin kuplien muodostumista sekä kysyntäpuolen inflaatiota, koska oltaisiin liikuttu lähemmäksi täystyöllisyyttä.

Postasin sen Jukka Pekkarisen kirjoittaman artikkelin tästä jokin aika sitten. Suomessa ei ole harjoitettu aktiivista keynesläistä vastasyklistä kokonaiskysynnänsääntelyä koskaan. Päinvastoin, täällä on AINA tehty myötäsyklistä finanssipolitiikkaa. Nousukaudella leikataan veroja ja julkinen sektori kuluttaa enemmän "kun nyt on varaa" ja laskukaudella leikataan (ainakin yritetään) ja korotetaan veroja, kun "rahat on nyt loppu".

Tämä asiahan on toki kaikilta Suomen puolueilta suunnilleen ihan yhtä hukassa.

- - - Updated - - -

Heh. Eihän tästä ole kuin pari päivää, kun jotku mussivat Sveitsin pankeista (=0,1*BKT)... Kai se on niin, että teoria neuvoo vaihtamaan linjaa tarpeen mukaan.

Ei se ollut mikään bruttokansantuote-argumentti, vaan liittyi lähinnä siihen miten kusipäistä on houkutella likaista rahaa ulkomailta oman maan pankkisektorille. Sveitsillehän on kelvannut niin natsien kullat kuin Afrikan maiden diktaattoreiden kansalta lipastamat rahat. Ja kyllähän niitä UBS-skandaalejakin oli ihan viime vuosina, joissa Sveitsin pankkisektori oli muun muassa avustanut 52 000 amerikkalaista veronkierrossa.

Kunnon kusipäitä.

- - - Updated - - -

Tää oli mielenkiintoinen liittyen kokonaiskysynnän ja täälläkin niin rakkaana pidetyn kilpailukyvyn yhteydestä.

http://rahajatalous.wordpress.com/2013/08/12/voiko-kilpailukykykin-riippua-kysynnasta/

(Toisin kuin yleensä, tässä jopa määritellään mitä kilpailukyvyllä tarkoitetaan.)
 
Laitetaas tuo vaikka kokonaisuudessaan sans kuvaajat.
Voiko kilpailukykykin riippua kysynnästä?

Kun Euroopan talouskriisin vaikutukset alkoivat näkyä Suomen taloudessa vuoden 2012 aikana, yhdeksi keskeisistä ongelmista löydettiin heikentynyt kilpailukyky. Viime kuukausina keskustelu kilpailukyvystä ja sen menettämisestä on entisestään kiihtynyt. Vaikka kaikki eivät olekaan olleet vakuuttuneita Suomen hintakilpailukyvyn heikentymisestä, yleinen näkemys kuitenkin on, että finanssikriisin jälkeen suomalainen teollisuus on hinnoitellut itseään ulos markkinoilta. Tämän seurauksena viennin kasvu on jäänyt aneemiseksi.

Asiantuntijat ovat kiistelleet siitä, mikä on paras kilpailukyvyn mittari. Yleensä valinta on kohdistunut yksikkötyökustannukseen, joka kertoo siitä mikä on yhden yksikön tuottamisen hinta työvoimakustannuksissa mitattuna. Käytännössä yksikkötyökustannuksen indeksiluku saadaan jakamalla palkansaajakorvaukset työn tuottavuudella. Yhden talouden tasolla yksikkötyökustannus on siis työn tuottavuudella korjattu palkkataso. Mitä alhaisempi tämä taso on verrattuna muihin talousalueisiin, sitä kilpailukykyisemmäksi talousalue ymmärretään.

Huoli Suomen kilpailukyvyn romahtamisesta liittyy taloutemme yksikkötyökustannusten kehitykseen finanssikriisin jälkeen. Kuten kuviosta 1 nähdään, Suomen yksikkötyökustannukset ovat nousseet vuoden 2007 jälkeen selvästi. Kun indeksiluku (2000=100) oli vuonna 2007 noin 116, vuonna 2011 se oli jo yli 136. Neljässä vuodessa yksikkötyökustannukset olivat nousseet siis lähes 17 prosenttia.

Kun Suomen teollisuustuotteiden kysyntä on samaan aikaan supistunut rajusti, on yksikkötyökustannusten kehitystä käytetty luonnollisesti lyömäaseena palkkaneuvotteluissa. Työnantajapuoli on toistuvasti vaatinut palkkaratkaisuihin nollalinjaa, jotta yksikkötyökustannuksia saataisiin painettua alas ja Suomen teollisuuden kilpailukyky voitaisiin palauttaa. Vähän tai ei ollenkaan on työnantaja puhunut yksikkötyökustannuksen toisesta komponentista eli työn tuottavuudesta ja sen kehityksestä.

Kuten kuviosta 1 nähdään, jos tuottavuuden kasvu olisi jatkunut vuoden 2007 jälkeenkin 2000-luvun keskimääräisellä tasolla, Suomen yksikkötyökustannukset olisivat nousseet vain marginaalisesti vuoden 2008 korkeista palkankorotuksista huolimatta. Todellinen ongelma ei siis olekaan kotimaisessa palkkatasossa, vaan työn tuottavuudessa, jonka kasvu on finanssikriisin jälkeen ollut erittäin heikkoa.

Valtavirtaisessa talousteoriassa työn tuottavuus on työvoiman ja pääoman määrän rinnalla yksi talouden fundamenteista, jotka määräävät eksogeenisesti talouden kasvu-uran. Siitä huolimatta selvää kuvausta siitä, mitä empiirisesti havaittu tuottavuus varsinaisesti on ja kuinka sitä voitaisiin parantaa, ei valtavirtaisesta taloustieteellisestä kirjallisuudesta löydy. Jälkikeynesiläisessä kirjallisuudessa tuottavuuden kehityksen nähdään olevan kiinteässä yhteydessä kysyntään ja tilastoissa havaitun tuottavuuden kasvun nähdään kuvaavan kysyntäolosuhteiden sekä yritysten teknologisen osaamisen sekä tuotteiden haluttavuuden suhdetta.

Jälkikeynesiläisten mukaan tuottavuuden kasvu riippuu siis sekä talouden rahavirtojen ja yritysten kohtaaman efektiivisen kysynnän kasvusta että yritysten kyvystä tuottaa edullisia ja houkuttelevia tuotteita markkinoille. Niin kutsutun Verdoornin lain mukaan hyvät kysyntäolosuhteet kannustavat yrityksiä parantamaan tuotantoprosessejaan ja tuotteitaan, mikä entisestään kohottaa tuottavuutta. Tämä puolestaan lisää kysyntää, kun kotitaloudet voivat ostaa markkinoilta uusia kehittyneitä tuotteita edulliseen hintaan.

Koska jälkikeynesiläisessä ajattelussa kysyntä on taloutta pyörittävä voima tarjontapuolen fundamenttien sijaan ja kysyntä- sekä investointipäätökset kotimaassa ja ulkomailla määrittävät talouden suunnan, myös tilastoissa havaittu tuottavuuden kasvu on tässä katsannossa ensisijaisesti riippuvaista kysynnän kehityksestä. Tuottavuuden kasvu kertoo siis yritysten kyvystä tuottaa markkinoilla kaupaksi meneviä hyödykkeitä. Mitä nopeampaa on kokonaiskysynnän kasvu, sitä nopeampaa on myös tuottavuuden kasvu, minkä Suomen talouden tuottavuus- ja kysyntäkehityskin näyttää vahvistavan (kuvio 2).

Jos kysyntä- ja investointipäätökset määrittelevät työn tuottavuuden kasvun, voidaan myös Suomen kilpailukyvyn kehityksestä tehdä mielenkiintoinen johtopäätös. Yksikkötyökustannusten lasku finanssikriisin jälkeen näyttääkin olevan seurausta siitä, ettei Suomessa tuotetuille hyödykkeille löydy enää yhtä paljon ostajia kotimaasta eikä ulkomailta kuin ennen kriisiä. Ulkomaisten ostajien määrän vähenemiseen vaikuttaa luonnollisesti heikentynyt globaali taloustilanne ja ennen kaikkea Yhdysvaltojen talouden merkittävästi finanssikriisin jälkeen pienentyneet vaihtotaseen ylijäämät. Yhdysvallat siis tuo suhteessa sen vientiin merkittävästi vähemmän hyödykkeitä muualta maailmasta kuin ennen kriisiä, mikä tarkoittaa sitä, että muiden talousalueiden Yhdysvalloista saama efektiivinen kysyntä on supistunut. Samalla tavalla on käynyt useiden Euroopan maiden vaihtotaseille ja niistä ylijäämämaihin virranneelle kysynnälle.

Kun heikentyneessä kysyntätilanteessa suomalaisten vientihyödykkeiden houkuttelevuus on laskenut ja erityisesti sähköteknisen teollisuuden tuottajat ovat menettäneet markkinaosuuksiaan, 2000-luvun positiivista nettovientiä ja tuottavuuskehitystä ei ole onnistuttu pitämään yllä. Tässä tilanteessa palkkatason alentaminen kotimaassa voi auttaa vain marginaalisesti, sillä vaikka se lisäisi joidenkin hyödykkeiden vientikysyntää, se samalla supistaisi kotimaisten hyödykkeiden kysyntää. Näin syntyvä negatiivinen tuottavuusvaikutus söisi positiivista palkkavaikutusta eikä yksikkötyökustannusten merkittävää laskua tapahtuisi.

Paras tapa lisätä Suomen kilpailukykyä eli alentaa yksikkötyökustannuksia onkin kokonaiskysynnän lisääminen meillä ja muualla. Esimerkiksi euroalueen laajuinen elvytys olisi Suomen näkökulmasta oivallinen ensiaskel, joka voisi ruokkia kysynnän kasvua myös muualla maailmantaloudessa. Jos euroalue Saksan ja muiden ylijäämämaiden johdolla ryhtyy lisäämään talouteen tulovirtoja, tuottavuuden kasvu lähtee liikkeelle välittömästi. Myös Suomen teollisuuden tilanne parantuisi tässä tapauksessa, sillä aikaisempi osaaminen ja teknologia olisivat edelleen olemassa. Jos kysyntä elpyy, reaalinen tuottavuus eli yritysten kyky tuottaa tehokkaasti hyödykkeitä alkaa näkyä myös tuottavuustilastoissa ja siten yksikkötyökustannuksissa.
 
Kattelin joutessani tuota Itävallan taloutta eri indikaattoreilla. On kyllä niin lähellä Suomen instituutiota nuo heikäläiset, että voisivat olla naapureita. Suomen kilpailukyky on pikkuisen parempi kauttaaltaan, mutta se tärkein ero on se, että Itävällan viennistä kolmasosa menee Saksaan ja vienti on osuutena BKT:sta vähän isompi Itävallassa kuin Suomessa. Joten niin kauan kuin Saksa vetää, Itävalta menee hienosti imussa. Voihan käydä myös päinvastoin (hajautuksen hyödyt ja haitat, anyone?). Toki hienoja keksintöjä on siellä, kuten vaikka se, että pääomatulo ei näemmä ole omana eränään (Income and taxation). Tämä progressio auttaisi varmasti Suomessakin pieniä pääomatuloja nauttivia. Toki tuo 50% rajaveroaste voisi aiheuttaa vähän rykimistä tietyn suunnan politiikasta innostuneiden keskuudessa ;)

Mielenkiintoinen tuo rinnastus kyllä..
 
Ei se ollut mikään bruttokansantuote-argumentti, vaan liittyi lähinnä siihen miten kusipäistä on houkutella likaista rahaa ulkomailta oman maan pankkisektorille. Sveitsillehän on kelvannut niin natsien kullat kuin Afrikan maiden diktaattoreiden kansalta lipastamat rahat. Ja kyllähän niitä UBS-skandaalejakin oli ihan viime vuosina, joissa Sveitsin pankkisektori oli muun muassa avustanut 52 000 amerikkalaista veronkierrossa.

Kunnon kusipäitä.
Sinä tosiaan mussutit jotain tuon suuntaista, mutta kuten ehkä huomasit, kirjoitin mussuttajista monikossa. Ilmeisesti koit olennaiseksi tämän, koska et sitä kommentoinut, toisin kuin Itävallan matkailua. Miksi 10 prosenttia BKT:stä on mussuttamista vain Itävallan tapauksessa?

Suomellahan on pitkä historia Neuvostoliiton kaupankäynnistä. Siinä kauppansa ei ole haitannut jos kauppaa on käyty mielipidevankien pakkotyön tuloksilla tai varastettujen tuotantolaitosten valmistamilla tuotteilla. Ovatko suomalaiset nyt jotenkin vähemmän kusipäitä?

Sveitsissähän veronkierto ei ole rikos. Miksi olisikaan? Kai maassa maan lakien mukaan saa toimia ilman että tarvitsee kusipääksi leimata. Tokihan tuo vituttaa niitä, jotka pitävät pääoman yksityisomistusta pahuuden ruumiillistumana.
 
Kattelin joutessani tuota Itävallan taloutta eri indikaattoreilla. On kyllä niin lähellä Suomen instituutiota nuo heikäläiset, että voisivat olla naapureita. Suomen kilpailukyky on pikkuisen parempi kauttaaltaan, mutta se tärkein ero on se, että Itävällan viennistä kolmasosa menee Saksaan ja vienti on osuutena BKT:sta vähän isompi Itävallassa kuin Suomessa.

Tuo saksankielinen markkina-alue ihan kyljessä kyllä auttaa. Mutta olisi mielenkiintoinen nähdä vähän tarkempaakin analyysiä itävallasta, millaisia eroja ja miten vaikuttaa esim tulonsiirrot, kaupunkirakenne jne. Millaisin keinoin on elvytetty, onko tavoitteellisesti rakennettu laskusuhdanteessa asuntoja tai teitä vai ainoastaan pidetty yllä virkamieskuntaa.

Tosin kun nyt ollaan näinkin lähellä luvuissa niin millaisessa kusessa Itävalta olisi jos sinne pamahtaisi vastaava työttömyys mikä suomessa on... :D
 
Kun asuin Itävallassa ja etsin insinöörin hommia niin tosi vähän oli tarjolla. Samaa sanoo kollega joka muutti sieltä tähän Saksaan töiden perässä. Jos joku törmää niin linkin kera näkisin mielelläni mille sektoreille ja aloille siellä työllistytään, luulisin että näyttää hieman erilaiselta kuin suomessa. Yks iso ala suomeen verrattuna on ainaki noi kaikenmaailman bio-jutut, niiden opiskelijoita oli yliopistossa paljon ja kaiketi duuniakin löytyy.
 
Sveitsissähän veronkierto ei ole rikos. Miksi olisikaan? Kai maassa maan lakien mukaan saa toimia ilman että tarvitsee kusipääksi leimata. Tokihan tuo vituttaa niitä, jotka pitävät pääoman yksityisomistusta pahuuden ruumiillistumana.

Kerro lisää satuja. Veronkierto on selkeästi rikos, kunhan se on tarpeeksi törkeää. Muuten se määritellään vain rikkomukseksi. Sveitsiläisillä tietenkin on omat kivat pikku nyanssinsa verojen välttelyn ja veronkierron määrittelyssä niin että paikalliset kusipääpankit saavat jatkaa rikollista toimintaansa.

It is a criminal offence under cantonal and federal law to wilfully cause one's taxes to be incompletely assessed. The statutes distinguish, however, between tax evasion and tax fraud. Tax evasion is the act of causing a tax to be falsely assessed, such as through the failure to report taxable income. It is classed as a misdemeanour (Übertretung / contravention) and is punishable by a fine of 33% to 300% of the amount of tax evaded. Tax fraud, on the other hand, occurs if a tax evasion is committed by using false documents (such as untrue corporate financial reports) for deceptive purposes. It is classed as a crime (Vergehen / crime) and is punishable by additional imprisonment of up to three years or an additional fine of up to 30,000 CHF.

Sen sijaan homma muuttuu kummasti, kun kyseessä onkin vieraan maan kansalaisten veronkierto.

This distinction is of particular importance with respect to the level of international judicial assistance afforded by Swiss authorities to foreign states that prosecute their own citizens for tax evasions committed in Switzerland, such as by depositing undeclared income with a Swiss bank. Up until recently, Swiss law prohibited all support to foreign jurisdictions for the prosecution of fiscal offences...

Eli yksiselitteisesti kusipäitä.

Taxation in Switzerland - Wikipedia, the free encyclopedia
 
Huoli kilpailukyvystä keskittyy liiaksi palkkoihin | Taloussanomat

Euro poisti talouden luontaisen joustomekanismin, mutta se ei poistanut jäsenmaiden talouksien rakenne-eroja eikä se muuttanut jäsenmaiden keskinäisiä kilpailukykyeroja.

Päinvastoin euro voimisti Saksan suhteellista asemaa ja heikensi käytännössä kaikkien muiden maiden asemaa.

Tämä Saksaa ja jossakin määrin Itävaltaa ja Hollantia suosiva mutta muita maita – ja eritoten nykyisiä kriisimaita – haittaava asetelma syntyi, kun yhteinen valuutta esti valuuttakurssimuutokset.

Euron käyttöönotosta lähtien Saksalla on ollut roimasti heikompi valuutta kuin sillä muutoin olisi ollut. Sen oma markka olisi pyrkinyt vahvistumaan suhteessa muihin valuuttoihin, mikä olisi puolestaan estänyt sen kilpailukykyä kohenemasta niin murhaavan vahvaksi kuin nyt on euron "ansiosta" käynyt.

Vastaavasti useimmilla muilla euromailla on euron käyttöönotosta lähtien ollut toinen toistaan yliarvostetumpi valuutta kuin kansallisten valuuttojen oloissa olisi ollut asian laita.

Tämä taas on suistanut näitä maita – Suomi mukaan luettuna – alituisesti heikkenevän suhteellisen kilpailuaseman kierteeseen. Liian vahva valuutta haittaa vientiä ja suosii tuontia, mikä yhdessä heikentää talouden ulkoista asemaa.

Valuuttamuutokset
jatkuneet piilossa

Euromaiden "ikiaikainen" taipumus toisistaan poikkeavaan kustannuskehitykseen on näkynyt hinta- ja kustannuskehitystä seuraavissa taloustilastoissa, kun valuuttakurssien muutokset ovat samaa valuuttaa käyttävien euromaiden kesken olleet mahdottomia.

Tämä ei ole estänyt taloustutkijoita laskemasta hinta- ja kustannuskehityksen eroista kunkin euromaan eurojen ostovoiman kehitystä ja sen eroja maiden kesken.

Esimerkiksi saksalaispankki Deutsche Bankin ekonomistit ovat laskeneet, että kustannuskehitys eri euromaissa vastasi useimmissa vanhoissa euromaissa 15–35 prosentin valuuttakurssin vahvistumista suhteessa Saksaan.

Karkeasti pelkistäen tämä on yhtä kuin hintakilpailukyvyn heikkenemistä.

Pankin laskelmien mukaan kriisimaiden taloutta rasittaa muiden pulmien lisäksi suurin piirtein 30–35 prosenttia liian vahva valuutta. Suomen euro on samojen laskelmien mukaan noin 25 prosenttia vahvempi kuin vapaasti kustannustasoon mukautuva oma kelluva valuutta olisi.

Kautta maailman arvostettu eurotalouden tuntija David Marsh on laskenut Saksan euron heikentyneen euroaikana noin 30 prosenttia aliarvostetuksi ja vastaavasti kriisimaiden eurojen vahvistuneen saman verran liian vahvoiksi.

Näin on hänen mukaansa syntynyt euromaiden välistä talousjuopaa voimistava automaatti, joka vahvistaa vahvimpia ja heikentää heikoimpia. Marshin mukaan tämä kilpailukykyeroja voimistava asetelma hyödyttää eniten Saksaa ja haittaa eniten nykyisiä kriisimaita.

Suomi näyttää tässä asetelmassa kuuluvan häviäjiin, vaikka pääseekin vähemmin vaurioin kuin varsinaiset kriisimaat.

Eli mikä Saksalla hyväksi ei ole hyvä muille, ei edes Suomelle. Neljänneksen liian vahva valuutta tekee kyllä pahaa teollisuudelle, nykyisestä vahvan markan politiikasta ei päästä eroon yhtä helposti kuin edellisestä. Viimeksi Suomen Pankin valuuttavarastojen loppuminen pakotti päästämään markan vapaasti kellumaan, muutenkaan idioottimaisesta politiikasta olisi pidetty kiinni viimeiseen asti.
 
Huoli kilpailukyvystä keskittyy liiaksi palkkoihin | Taloussanomat



Eli mikä Saksalla hyväksi ei ole hyvä muille, ei edes Suomelle. Neljänneksen liian vahva valuutta tekee kyllä pahaa teollisuudelle, nykyisestä vahvan markan politiikasta ei päästä eroon yhtä helposti kuin edellisestä. Viimeksi Suomen Pankin valuuttavarastojen loppuminen pakotti päästämään markan vapaasti kellumaan, muutenkaan idioottimaisesta politiikasta olisi pidetty kiinni viimeiseen asti.


Miksi kävi näin? Mikä olisi johtanut siihen, että DEM olisi noussut suhteessa FIMiin ja kriisimaiden valuuttoihin?
 
Heh. Sveitsiläispankeista tuli mieleen, muistan kun joku sveitsiläinen rahoitusalan firma (olisko ollut Credit Suisse? en ole varma) oli pessyt jonkun huumekartellin rahoja. Pankin korkea-arvoinen työntekijä oli käskenyt huumehemmon "kadottamaan" asiakirjoja. Oikeudessa vastasi, että ei ollut tosissaan, ihan läppä oli. :D Muistaakseni tuomio oli nimellinen, ts. vitun pieni. Jos tuli tuomiota ollenkaan.
 
Ymmärtääkseni tax evasion tarkoittaa nimenomaan veronkiertoa. Veropetos (fraud) on taasen rikos. Oletko eri mieltä?

Tuohan se taitaa olla yleinen käytäntö

Miksi kävi näin? Mikä olisi johtanut siihen, että DEM olisi noussut suhteessa FIMiin ja kriisimaiden valuuttoihin?

Tuossa täytyy pitää mielessä, että todennäköisesti vaihtotaseet eivät olisi näin epätasapainossa, jos olisi ollut kansalliset kelluvat valuutat. Valuuttakurssimekanismi olisi tehnyt esim. kreikkalaiset tuotteet riittävän halvoiksi saksalaisille ja saksalaiset tuotteet kalliimmiksi kreikkalaisille tasapainottaen näin epäsuhdan.

Kun valuuttakurssimekanismia ei ollut välissä, kävi tietenkin niin että mm. kreikkalaiset toimivat kysyntäpumppuina saksalaisille tuotteille ja palveluille, ja käsittääkseni saksalaiset pankit pääasiallisesti rahoittivat tuon kreikkalaisten kulutuksen. Saksa "palkkamaltteineen" saa jatkuvasti "heikosta" eurosta itselleen kilpailuetua, kun taas muille euromaille euro on liian vahva valuutta.
Jos 2011 eurot olisi vaihdettu kansallisiksi valuutoiksi:
iYnpZ8KVLGxXv.png


Eli tuon Nomuran arvion mukaan Saksan markka olisi vielä nykyistä (v.2011) euroakin vahvempi. Nomuran arvio varmaan perustuu kuitenkin vahvasti siihen, että Saksalla on noin ylijäämäinen vaihtotase. En tiedä kuinka paljon ovat huomioineet sitä, että noin ei olisi, jos valuuttakurssimekanismi olisi välissä.

Miksi Saksan markka olisi vahva suhteessa mm. kriisimaiden valuuttoihin. Koska Saksalla:
1. Ylijäämäinen vaihtotase (ehkä, Saksallahan ei ollut ylijäämäistä vaihtotasetta ennen euroa), 2. hysteerinen inflaatiopelko ja 3. muistaakseni aika korkeat korot 4. vakaat poliittiset ja taloudelliset olot
 
Täällä käydään ansiokasta keskutelua faktoin ja teorioin. Vaan kun se on ihan sama minkä teorian mukaan homma olisi toiminut tai tulisi toimimaa kun kuitenkin päätökset tehdään poliittisesti ja demokraattisesti. Ei ikinä tulla tekemään mitään oikeasti pitkäjänteistä minkään teorian mukaan ns. oikeaa ratkaisua. Joku tekee jotain vähänkään erilaista ja ajatukseltaan järkevää, niin sen sitten katkaisee seuraava vaalikausi ja jos ei ole lyhytjänteisesti ajateltu "omia äänestäjiä" niin turpaan tulee ja seuraava arpajaiskerho taas alkaa vetämään hommaa johonkin toiseen suuntaan.

Enkä sitten ole minkään diktaattorin kannalla, mutta tämä 4 vuoden välein arvottava "uusi linjaus" on kuitenkin himpun verran turhan nopeeta jotta voisi mitään pitkäjänteistä tehdä. Jos vaaleihin on 2 vuotta, ei voi enää mitään uutta tehdä ks uusi vaalikausi jne jne.
 
Tää (edit: siis narrisonfordin pasteama analyysi oikeista valuuttakursseista) on nyt jälkikäteen aika selvää, mutta miten tämän ongelman voisi korjata EU:n governance mallissa, missä pitää saavuttaa ensin päämiesten yksimielisyys ja sitten osan maista vielä hyväksyttää päätös parlamenteissa?
 
Täällä käydään ansiokasta keskutelua faktoin ja teorioin. Vaan kun se on ihan sama minkä teorian mukaan homma olisi toiminut tai tulisi toimimaa kun kuitenkin päätökset tehdään poliittisesti ja demokraattisesti.
Kyllä minusta on hyvä itselleen selvittää ainakin se, kuinka vituiksi homma on menossa, vaikkei itse voisi kuin äänestämällä ja sosiaalisessa mediassa asioihin omalta pieneltä osaltaan yrittää vaikuttaa. Ja kyllä sekin jeesaa paljon, jos sitten paskan osuessa tuulettimeen on osannut ennakoida, milloin siirtää täältä fyrkat ja itsensä turvasatamaan.
 
Tuohan se taitaa olla yleinen käytäntö

Päivässä sadusta yleiseksi käytännöksi... Aika hyvä kehitys.

Miksi Saksan markka olisi vahva suhteessa mm. kriisimaiden valuuttoihin. Koska Saksalla:
1. Ylijäämäinen vaihtotase (ehkä, Saksallahan ei ollut ylijäämäistä vaihtotasetta ennen euroa), 2. hysteerinen inflaatiopelko ja 3. muistaakseni aika korkeat korot 4. vakaat poliittiset ja taloudelliset olot

Olisko siinä opittavaa monelle muulle maalle? Mikähän siinä on, että Saksan vienti vetää, vaikka maan tuotteet harvoin kilpailevat hinnalla?
 
Back
Ylös Bottom