Simon Wren-Lewis Oxfordista eilen
kirjoitteli tästä aiheesta. Edelleen, niinkuin tässä threadissa, poliitikot näkevät ongelman kotitalouden ylivelkaantumisena. Yleensä elinkeinoelämä kussakin maassa lyö lisää löylyä kertomalla, että tarvitaan kilpailukykyä (matalampia palkkoja), jotta saamme viennin vetämään. Tämä sopii tarinaan, koska kotitaloushan saa tulonsa ulkopuolelta. Viimeisimpiä otsikoita ihan maan ylimmältä johdolta selanneena alkaa olla kyllä sellainen fiilis, että antaa mennä vaan - mikään taloustieteellinen esitys ei tartu, vaan joku laskentatoimeen viittaava "en miekään ei voi elää loputtomasti velaksi" on aina paljon helpompi ymmärtää.
Jenkeissä ovat nyt myös todenneet, että vaikka kriisistä yritettiin vuosia tehdä juttujen tasolla rakenteellista, koko alavire johtuu edelleen vain talouden syklisestä komponentista, eli kysyntäpuolen lamasta. Tuossa tilanteessa rakenteellinen uudistus ei auta mitään, saattaa jopa haitata pitkän aikavälin kasvua (pätkitään koulutus, terveydenhoito jne). Täällä meilläkin näkee aika hyvin, kuinka tovin jatkunut alamäki alkaa olla jo ihmisten mielissä pysyvä olotila Orwellin tapaan ("olemme aina olleet rakennemuutoksen tarpeessa"). Ymmärtäisin vähän paremmin sen vimman uudistella, jos joku kertoisi mitä se tarkoittaa. Mitä rakenteita pitää uudistaa? Itse näen kuntauudistuksen tarpeellisena etenkin pk-seudulla, mutta just SE ei ole tarpeellinen rakenneuudistus, koska...? Onkohan mikään oikeasti rakenneuudistus, ellei se tarkoita leikkauksia? (Taloustieteessä ymmärretään rakenneuudistus lähinnä työmarkkinoiden instituutioiden muokkaamisena) Ei tekisi ollenkaan pahaa uuden talousmaantieteen teorian tasolla pistää esim. Hki, Espoo ja Vantaa yhden paikallishallinnon alle ja alkaa tehdä todella mittavia rakennushankkeita (asuntoja niin saatanasti, poikittaisyhteydet kuntoon) hyvin pian. Ideana olisi tosiaan väestön kasaaminen isoksi klusteriksi, jonka sisällä on lyhyet välimatkat ja siten suuret työmarkkinat. Tämä olisi ikäänkuin kasvuyritystarina, joka ennakkoluulottomasti investoi tulevaisuuteen (ei siis kahden kvartaalin päähän pelkästään).
Koska Suomen tilanne nyt on jokseenkin high-tech -maa, ei tästä oikein saa enää teollistuvaa kehitysmaata, joka kilpailee Kiinan ja Intian kanssa muovituotteiden valmistuksesta suurella volyymillä.
(Kansiksessa ei sitten maksimoida BKT:ta tavoitteena, vaan sosiaalista hyvinvointifunktiota, jonka epätäydellinen proxy BKT on. Siksikään BKT:n maksimoinnin ei pitäisi olla koskaan ykkösprioriteetti, koska se ei ota huomioon tuloeroja, kestävyyttä tai ihmisten riskinkarttamisen astetta mitenkään)
Dopeylle, siellä kurssilla voi tulla hauskasti esille se, että klassisessa taloustieteessä ei rahaa pyöritetä ollenkaan
Vain suhteelliset hinnat merkitsevät, joten yksityisesti tuotetun tuotteen ylivoimaisuus tulee vain sitä kautta, että a) se on halvempi tai b) parempi kuin julkinen. Voi ihan hyvin olla, että se ei ole kumpaakaan - eikä monessa tapauksessa voikaan olla. Ja se raha tulee pankista, ei ulkomailta ;)
