Tämä velkarahalla elvyttäminen on mielenkiintoinen kysymys ja tässä keskustelussa on selvästi kaksi eri näkemystä. Jotenkin minusta tuntuu, ettei kumpikaan puoli ole vielä saanut tyhjentävästi vastattua omaa näkemystään koskeviin kysymyksiin. Itse en purematta niele näkemystä siitä, että ljulkisen lainan ottaminen on automaattisesti oikea teko. Jos tie paratiisiin olisi niin yksinkertainen, niin eiköhän kaikki maat vain pyrkisi ottamaan niin paljon lainaa, kuin tilikirjoihin saa sopimaan nollia.
Hyväksyn kyllä ajatuksen siitä, että lamakausia voidaan tasoittaa rahapumpulla. Tasoittaminen tarkoittaa kyllä yleensä myös sitä, että se kuoppien täyttämiseen otettava tavara otetaan huippujen kärjistä. Jos velkaa on tarkoitus pitää jossain määrin kurissa, niin lamakausien elvyttämisen vastapainoksi vaaditaan jarruttamista kuumana kautena. Viekö vaihteluiden vähentäminen sitten parempaa vain huonompaan lopputulokseen onkin jo hankalampi kysymys. Toisaalta tasaisuus luo turvaa, mutta vaihteluilla on tervehsyttävä vaikutus. Toiset ovat sitä mieltä, että lamaa tarvitaan sulattamaan läski vyötäröltä.
Itse näen niin, että tärkeintä on se, miten raha käytetään. Käytetäänkö raha asioihin, jotka vievät yhteiskuntaa eteenpäin vai poltetaanko raha hyödyttömiin tai jopa haitallisiin asioihin. Rahalla voidaan parantaa infraa, kouluttaa kansalaisia ja tehdä perustutkimusta. Toisaalta rahalla voidaan myös nostaa laiskottelun houkuttelevuutta, luoda yhteiskunnalle pelkästää kitkaa aiheuttavaa byrokratiaa ja heikentää kantosuhdetta. Vasta sen jälkeen kun osataan valita tuottava tapa käyttää rahaa, on aika alkaa puhumaan summista ja miettiä tarvetta kausivaihtelujen tasaamiseen. Otetaan lainaa on mielestäni täysin riittämätön linjaus. Mihin se laina käytetään ja mitä sillä lainalla saadaan?
Ok, 90-luvulla Suomessa käytiin syvällä, mutta kyllä sielä sitten noustiinkin. Milloin seuraava nousu tapahtuu ja miksi Suomi ei pystynyt finassi- ja €-kriisien välissä nousemaan samaa tahtia monien muiden maiden kanssa?
