- Liittynyt
- 17.12.2010
- Viestejä
- 876
Työpaikat vähenevät Suomessa yksityisellä sektorilla suhdanteesta riippumatta mikäli investoinnit kannattavat paremmin Suomen ulkopuolella - laskusuhdanteessa tuo väheneminen vain kiihtyy. Siirtämällä vapautuva työvoima valtion palkkalistoille voidaan panna pää pensaaseen pariksi vuosikymmeneksi, mutta ainakaan itse en usko hyvinvointivaltioon, missä kaikki ovat valtiolla hommissa. Juuri tällaisella talouspolitiikallahan Kreikka ajautui vararikkoon.
Itse asiassa Kreikan suurin ongelma oli velkantuminen vieraassa valuutassa eli valuutassa jota se ei itse laske liikkeelle.
L: Totta, alijäämäisellä [julkisen sektorin] budjetoinnilla voidaan aivan hyvin päästä tilanteeseen, jossa budjetin loppusumma on ylijäämäinen. Käytännössähän alijäämäinen budjetointi tarkoittaa sitä, että julkinen sektori poistaa yksityiseltä sektorilta vähemmän rahamääräistä varallisuutta kuin se kulutuksellaan lisää sinne. Tällainen stimulaatio siis lisää yksityisen sektorin käytettävissä olevia tuloja, mikä taas yleensä lisää yksityisiä investointeja. Näin ollen talouden kasvu kiihtyy ja verotulot kasvavat.
J: Jos poliitikot ja talouden ”asiantuntijat” tuntisivat edes vähän kansantalouden tilinpidon sektoritilinpitoa, tässä ei olisi mitään epäselvää. Ulkomaansektorin, kotimaan yksityisen sektorin ja kotimaan julkisen sektorin välisten rahavirtojen summa tietyllä aikavälillä on välttämättä nolla. Julkisen sektorin alijäämän leikkaaminen edellyttää vaihtotaseen ylijäämien kasvua tai alijäämien supistumista tai vaihtoehtoisesti yksityisen sektorin velkaantumisen kasvua tai ylijäämien supistumista. Jos talouden olosuhteet ovat sellaiset, ettei vaihtotaseen tilanteen parantumiselle tai yksityiselle nettovelkaantumiselle ole edellytyksiä, johtaa julkisen kulutuksen vähentäminen todennäköisesti suurempaan alijäämään kuin oli ajateltu. Taantumassa olevissa talouksissa kasvua ei vain saada aikaiseksi julkista kulutusta leikkaamalla, vaikka kuinka niin kasvusopimuksissa sovittaisiin.
L: Aivan, juuri tämän vuoksi onkin hyvin ymmärrettävää, miksi kreikkalaiset hylkäsivät tuoreissa vaaleissa vyönkiristyspolitiikan. Kreikkaa ei voida pitää yksin syyllisenä heidän julkisen sektorinsa alijäämiin, sillä euroalueen vaihtotaseiden epätasapainot ovat aiheuttaneet tilanteen, jossa joidenkin maiden julkisten sektorien on täytynyt velkaantua. Tämä ei ole mielipide, tämä on kirjapitoa. Toisaalta vaikka Kreikka olisikin yksin syyllinen ongelmiinsa, ei ratkaisu siltikään löydy vyönkiristyspolitiikasta. Se nähtiin jo 1930-luvulla ja se on nähty nyt. Tuntuu hälyttävältä, että edes uusnatsien nousu Kreikan parlamenttiin ei riitä muuttamaan vyönkiristyslinjaa.
J: Kreikan tilannehan on käytännössä identtinen Saksan 1930-luvun tilanteeseen, jossa pitkään vaihtotaseen alijäämistä kärsinyt maa, jolla oli määrättömästi ulkomaan valuutassa noteerattua velkaa, ajautui kansainvälisen taantuman seurauksena entistä suurempiin julkisiin alijäämiin. Kun hallitus pyrki lamassa tasapainottamaan budjettiaan leikkaamalla kulutusta ja kiristämällä verotusta, heikkeni taloudellinen tilanne entisestään aiheuttaen suurtyöttömyyden. Onko näiden tapahtumien seurauksia todellakin tarpeellista kerrata tässä?
http://rahajatalous.wordpress.com/2012/05/20/talouspuhetta-mediasta-ja-kreikasta/
