Nyt tulee pitkää juttua. Siis tää on niiin OT.
Ai että. Ihmiset on kyllä outoja. Näiden hihattomien paitakelien tultua koen oloni objektiksi. Viime viikolla aloitin kesäduunissa, jossa muut työntekijät ovat naisia ja suurimmalla osalla +20-30 kg ylipainoa. Parin ekan päivän aikana tuli kyselyitä harrastuksista jne. että olenpa timmissä kunnossa ja että mitä: vaan pari-kolme kertaa viikossa reeniä jne ihmetyksiä. Loppuviikosta mun pitäis olla tekemässä ohjelmaa ja pelastaa ne. Meikäläinen vuoden veivanneena ei ole ketään neuvomaan muuta kuin että se tulee sitten aikanaan sisältä se himo.. Ja ihankuin niiden mieli kuvittelis, että lihas=mies, mutta tää onkin nainen että mitä vittua? Ykskin melkeen häpeillen kehu käsivarsia.. Ei se tee susta lesboa jos tykkäät kattella. Tai ehkä se on hyväkin ravistella sun sisäistä maailmankuvaas. Noh, näin tossa vanhan työkaverin. Ja eihän me sitten tietenkään puhuttu muusta kuin reenaamisesta (tai siis mitä hänen pitäisi tehdä) ja että hän haluaa vaihtaa samalle salille kuin minä. Mentiin baariin ja hyvä ettei esitellyt mua kavereilleen lady Deltoidina. Juu moi, mulla on sitten sielu kans tuolla sisällä. Kisoihin pitäs jonku tiskillänotkujan mielestä mennä ja siis sehän oli ittekki kisannu joskus joo. Siis tätäkö mä hain kun menin salille? Miten noille voi selittää, että salilla käynti on mulle mielen harjoitusta, keskittymistä, paikka jossa kohtaan itseni? Ohjeeni itselleni taitaa olla: Vältä ihmisiä, mene salille ja ole nöyrä. Älä puhu siitä.
Anteeksi pitkä monologi, mutta ihmiset.todella.ovat.erikoislaatuinen.poppoo =) ja kyllä mä oon positiivisesti kuitenkin yllättynyt millaisia ajatuksia kesä tuo tullessaan. Tätäkään en ole ennen kokenut.