En tiedä oletko kuullut syntiilankeamuksesta mitään, mutta selitämpä lyhyesti. Eli alussa ei ollut pahuutta ja Jumalan ja ihmisten välit olivat kunnossa. Koska Jumala halusi olla oikeudenmukainen Hän antoi ihmiselle oikeuden valita hyvän ja pahan väliltä ja kaikki varmaan tietävät lopputuloksen... Eli Jumala olisi halunnut, että ihminen pysyy hyvässä, mutta syntiinlankeamuksen seurauksena ihmisestä tulikin kuoleva. Mutta Jumalan rakkaus ihmiskuntaa kohtaan näkyy siinä, että tästä huolimatta Hän uhrasi ainoan poikansa meidän rikkomustemme puolesta. Joten jokainen ihminen kuka tajuaa ettei voi pärjätä ilman Jumalan anteeksi antoa tai Jeesusta, pelastuu.
Otin itse asiassa tähän tarinaan kantaa vain noin sivu sitten, mutta kerrataan nyt vielä. Tässä nyt pyydän sinua irrottautumaan raamatusta ja miettimään asiaa eettisestä näkökulmasta. Kuvittele hetki olevasi tällainen jumalolento, jolla on rajaton valta ja rajaton tieto. Saat sattumalta päähänpiston luoda maailmankaikkeuden ja sinne tällaisen planeetan, jonne luot elämää. Päätät luoda sinne itseäsi edustavan organismin, joka on erityisasemassa muuhun ympäristöönsä nähden. Kaikki on täydellistä ja hyvää. Mutta:
1. Luot paratiisin keskelle puun, josta kiellät tämän organismin syövän.
2. Luot tälle organismille sisäisen uteliaisuuden toimia tahtoasi vastaan ja syödä tästä puusta.
3. Luot paratiisiin käärmeen, jonka tehtävä on houkutella tämä organismi syömään tästä puusta.
4. Kun tämä organismi lopulta syö tästä puusta, kuten ennemmin tai myöhemmin tällaisilla parametreilla vääjäämättä käy, niin luot kuoleman, sairaudet, kärsimyksen ja tuskan.
Toimiiko näin hyvä Jumala? Ei tuossa ollut mitään todellista vaihtoehtoa. Jos Jumala on luonut ihmisen sellaiseksi kuin on tunteineen päivineen, niin kyllä hän loi myös sen uteliaisuuden myös. Jos vielä piti luoda ihmistä yllyttämään puhuvia käärmeitä, niin kyllä tuo on todella hakemalla haettu skenaario ollut. Kyllä kuolema, sairaudet ja kärsimys ovat olleet se, mitä Jumala on ihmiselle tämän kertomuksen mukaan ihmiselle tahtonut.
Vanhan testamentin muut käänteet vahvistavat Jumalan pahuuden. Voidaan puhua jopa vihan Jumalasta: homot on surmattava, kikkelit tulee silpoa hänen kunniakseen ja mitä vielä. Tuosta voisi halutessaan tehdä surullisen pitkän listan. Ja miksi näin? Jumala kuitenkin kaikkivoipaisuudessaan loi ihmisen juuri sellaiseksi kuin halusi. Miksi hän siis rankaisisi ihmistä, mikäli hän ei siitä nauttisi. Ihmisen kärsimys on Jumalan ilo. Jumala on siis paha, suorastaan armoton hirviö.
Uudessa testamentissa Jumala hiukan rauhoittuu ja vetäytyy takavasemmalle. Hän ei kuitenkaan poista kärsimystä, kuolemaa ja tuskaa maailmasta vaan allekirjoittaa ihmiskunnan kanssa rauhansopimuksen oman poikansa verellä: rakastakaa minua ja poikaani tai kärsitte iäti tulisessa meressä. Minkä johtopäätöksen voimme vetää Jumalan luonteesta? Rakkautta? Ei. Arvaa uudestaan.
Kun olette puhunut siitä, että Jumala tuomitsee hyvää tehneen ihmisen kadotukseen ja kääntyneen rikollisen taivaseen, niin me emme voi nähdä ihmisen sisälle. Mutta Jumala voi. Jumala on kertonut, että Hän toimii aina oikeudenmukaisesti ja oikein, joten en näe mitään syytä olla luottamatta Häneen. Mitä me myöskään olemme tuomitsemaan meidän luojaamme? Jos Hän haluaisi lähettää kaikki ihmiset helvettiin, niin Hän tekisi sen. Joten itse koen Jumalan rakkauden siinä, ettei Hän halua niin.
Jos näin oikeasti ajattelet, niin onneksi olkoon, olet juuri voittanut Stockholm Syndrome 2012 - palkinnon itsellesi ja pääset viettämään unelmaviikonlopun vapaavalintaisen psykopaatti-sodomiitin kellarissa, jossa sinut raiskataan ja silvotaan lukemattomia kertoja! Halutessasi voit lähettää hänelle sairaalasta jälkeenpäin myös yllätyslahjan kiittääksesi häntä siitä suuresta armosta, ettei tappanut sinua, vaikka leikkasikin jokaisen liikkuvan osasi tylsällä käsisahalla irti. Se on sitä suurinta rakkautta <3