Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Kohtuukuormitteinen liikunta
Kohtuukuormitteinen peruskestävyysharjoittelu kohentaa kuntoa maltillisesti. Peruskestävyyden sykealue on 60-70 % maksimisykkeestä. Tällä sykealueella liikkuminen vahvistaa sydäntä parhaalla mahdollisella tavalla. Tällä tavoitesyketasolla sydän saa riittävästi kuormitusta, mutta rasitustaso tuntuu silti hyvältä ja kohtuulliselta.
Laihduttajalle ja liikuntaa aloittelevalle on sopivinta liikkuminen kohtuukuormitteisella sykealueella. Silloin lihassolut käyttävät energialähteenään suurimmaksi osaksi rasvakudokseen varastoituneita rasvahappoyhdisteitä. Sydämen sykkeen noustessa lihakset tarvitsevat nopeammin saatavissa olevaa energiaa. Tällöin elimistö alkaa käyttää enimmäkseen hiilihydraatteja, jolloin rasvojen suhteellinen osuus elimistön energialähteenä vähenee.
Aerobinen harjoittelu
Aerobinen harjoittelu kehittää sydämen lisäksi myös hengityselimiä, keuhkojen toimintaa ja yleistä kestävyyttä harjoittelun aikana. Tällä alueella aerobinen kunto vahvistuu eli kehon kyky kuljettaa happea lihaksille ja hiilidioksidia pois niistä paranee. Liikunta on kohtalaisen raskasta ja siltä se myös pitäisi tuntua. Aerobinen alue on 70-80 % keskimääräisestä maksimisykkeestä.
Tällä sykealueella keho käyttää energialähteenä suurimmaksi osaksi hiilihydraatteja rasvan asemasta. Aerobisella alueella kannattaa harjoitella nimenomaan silloin, jos haluaa kehittyä nopeasti ja tehokkaasti ja jos on jo riittävä peruskunto.
Anaerobinen harjoittelu
Kun harjoitellaan 80-90 % teholla maksimisykkeestä, aerobinen harjoittelu muuttuu anaerobiseksi. Tämän sykealueen harjoittelu kehittää ennen kaikkea kehon kykyä pilkkoa maitohappoa, joka puolestaan auttaa liikkumaan väsymättä korkealla teholla pidempiä aikoja ilman happivelkaa.
Tämän alueen harjoittelua voi luonnehtia kovaksi. Harjoittelu aiheuttaa kipua, lihasväsymystä, hengityksen voimakasta kiihtymistä ja uupumusta. Anaerobisen kynnysalueen harjoittelua suositellaan pääasiassa niille, jotka tavoittelevat korkeaa suorituskykyä. Jos tavoitteena on hyvä yleiskunto, tätä tasoa alhaisemmalla syketasolla harjoitteleminen on riittävän tehokasta. Jos tavoitteena on kilpaliikunta, anaerobisen alueen harjoitteluun tulisi käyttää useita harjoituskertoja viikossa.
Aerobinen matalilla sykkeillä kehittää peruskuntoa ja peruskuntoa tarvitsee siihen, että palautuu kovista treeneistä (anaerobinen). Mitä kovempi peruskunto, sitä kovempia treenejä voi vetää lyhyemmällä aikavälillä.
Ei taloakaan rakenneta ilman perustuksia.
Ja voimahan ei ole se tärkein ominaisuus tai "perusta" kaikelle mitä CF:ssä tehdään? :thumbs:
Ei ole.
Sitä paitsi jos mennään asiasta neljänteen niin anaerobinen kehittää lähinnä vain hapenottokykyä. Mitäs ne voimanostajat sillä tekee?
Ai voima ei ole tärkein? Tämä oli mielenkiintoista.
Anaerobinen kehittää vain hapenottokykyä? Mistä luulet voiman tulevan?
Kertoi kyllä riittävästi sinun ymmärryksestä.
CrossFit on monipuolinen voima- ja kunto-ohjelma, jota alun perin ovat käyttäneet amerikkalaiset poliisit, palomiehet, ammattisotilaat ja urheilijat. Sittemmin lajista on tullut erittäin suosittua ns. tavallisten kuntoilijoiden keskuudessa. Maailmalla toimii yhteensä yli 2000 CrossFit-salia, ja laji on kovaa vauhtia rantautumassa myös Suomeen. CrossFit Espoon lisäksi Suomessa toimii tätä kirjoitettaessa kuusi CrossFit-salia, joista erityisesti mainittakoon CrossFitin vuoden 2009 maailmanmestari Mikko Salon ja vuoden 2011 Euroopan karsintojen voittajan Tuomas Vainion kotisali CrossFit Pori.
CrossFitin idea kiteytyy lauseeseen ”constantly varied functional movements executed at high intensity”. Suomeksi tämä tarkoittaa seuraavaa:
Treenit ovat vaihtelevia. Sama treeni toistuu maksimissaan kuukauden-parin välein, minkä vuoksi CrossFit-treeneihin ei takuulla kyllästy. ”Penkkipunnerrusta, hauiskääntöä ja kuntopyörää kolme kertaa viikossa” -tyyppisten treenien eräs ongelma on myös se, että keho tottuu melko nopeasti samaan treeniin ja kehitys pysähtyy.
Toiminnallinen harjoittelu. CrossFitissä tehdään liikkeitä, jotka ovat ihmiselle luontaisia. Treeneissä yhdistellään painonnostoa, voimisteluliikkeitä sekä aerobisia harjoitteita kuten juoksua ja soutua. CrossFit-salin välineet koostuvat mm. levytangoista, käsipainoista, leuanvetotangoista, kahvakuulista ja voimistelurenkaista sekä soutulaitteista.
Korkea intensiteetti. Valtaosa treeneistä tehdään aikaa vastaan, mikä osaltaan mahdollistaa kunnon kehityksen mittaamiseen. Monia crossfittaajia motivoikin lajin kilpailuhenkisyys: voit aina kilpailla itseäsi ja usein myös treenikaveria vastaan. Toki suurelle osalle lajin harrastajista kilpailuhenkisyyttä tärkeämpää on se, miten kokonaisvaltaisesti CrossFit parantaa fyysistä (ja yhtä lailla henkistäkin) suorituskykyä.
CrossFit sopii kaikentasoisille treenaajille iästä, urheilutaustasta tai lähtötasosta riippumatta. Jokainen treeni sovitetaan kullekin treenaajalle sopivaksi muuttamalla vastusta, toistomääriä ja intensiteettiä.
Kyllä kestävyys on vähintään yhtä tärkeää. Siitähän nämä voimanostajat eivät tiedä mitään.
Miten voimanostajat liittyvät mihinkään?
Ja kestävyyshän ei ole osuus maksimista..? Mitä luulet, kumpi on kestävämpi 80 kilolla tempauksessa, 100 kilon tempoja vai 135 kilon tempoja?
Tarkoitinkin että mitä hyötyä on siitä että jaksaa juosta tunnin? Juoksukunnolla ei ole juuri korrelaatiota mihinkään muuhun kuin juoksemiseen. Miksi sitä siis pitäisi tehdä?
Sinähän niihin tykkäsit kovasti vertailla mutta ei ne kyllä tähän asiaan mitenkään liity.
Mitä luulet, kumpi juoksee enemmän coopperissa?
Mitä tarkotit tolla? Meinaatko että jos pystyy juoksemaan tunnin, se kunto ei mitenkään siirry mihinkään muuhun kuin juoksuun?? esim. pitkään sarjaan jossa tarvitaan hapenottokykyä?
Ootko sä yks niistä ruudinkeksijöistä jotka sanoo lenkkeily on ämmien laji? Ja Venyttely on samalla myös Ämmille?
Lopullinen sinetti sille, että eipä tarvitse enään fuhreriä noteerata näissä jutuissa. :D
Hyvä musta että joku kerrankin puhuu järkeä Suomen aerobista palvovalle porukalle. Missään muualla maailmassa en tiedä että niin paljoa hehkutettaisiin jotain matalatempoista hölkkää kun täällä takapajulassa. AIka syyttä.

Fuhrer: -Niin että airooppinen ja/tai peruskestävyysharjoittelu on turhaa, koska missään lajissa ei tarvita airooppista voimantuottoa eikä missään lajissa kävellä taikka hölkätä hitaasti? Nyt täytyy kyllä sanoa että oli kyllä mun makuun yllättävän huono argumentti sulta.
Mihin uskot palautumisen perustuvan, jossei siihen peruskuntoon?
Miten ja millaisilla harjoituksilla/harjoitustehoilla se peruskunto rakennettaan?
Eikö anaerobisen rajan nostamisesta ole hyötyä ja miten se tapahtuu, mikäli ei harjoitella aerobisella alueella lainkaan?
Mitä luulet, että kumpi on vaikkapa nyrkkeilijälle hyödyllisempää, olla sen mahdollisen prosentin "heikompi" kuin se, joka harjoittelee puhtaasti anaaerobisilla tehoilla, mutta palautua useita prosentteja tehokkaammin erätaukojen aikana?
Onko kovatehoisella voimaharjoittelulla ja kevyellä aerobisella toistensa kaltaisen vaikutukset sinne hengitys- ja verenkiertoelimistöön, vaikkapa nyt sinne pumppuun?