Kokemukset yliluonnollisesta ovat subjektiivisia. Ihmisen aivotoiminta, varsinkin sydänpysähdysten kaltaisissa katastrofitilanteissa, saattaa tuottaa mitä tahansa kokemuksia joita mieli pyrkii jälkikäteen sovittamaan uskonnolliseen tms. maailmankatsomukselliseen selitykseen. Sata vuotta sitten nähtiin menninkäisiä, nykyisin ufoja. Harhat ovat samoja, mutta selityksien kehys on kulttuurissa muuttunut.
Muistuttaisin
kaikkien kokemusten olevan luonteeltaan subjektiivisia, eivätkä yliluonnolliset eroa tässä suhteessa luonnollisista mitenkään. Muistutan myös siitä, että yliluonnollisia ja paranormaalia on kohdattu muutenkin kuin elämän ja kuoleman välisessä rajatilassa, jolloin "aivojen spontaani toimintahäiriö" herättää taas useampia kysymyksiä kuin mihin vastaa: Miksi häiriö ylipäätään tapahtuu? Miksi häiriö on ymmärrettävä? Miksi sen kokevat toisinaan samaan aikaan useammat ihmiset? Miten voidaan väittää, että tiedetään "harhojen" olevan ensinnäkin samoja kuin sata vuotta sitten, saati harhoja ylipäätään, jos niitä ei kyetä mitenkään tutkimaan? Minun nähdäkseni se, mitä asiasta todella tiedetään, on lähinnä vain se, että aivot tuottavat joillekin toisinaan kokemuksia, joiden fyysiseen maailmaan sidottua syytä ei ole kyetty selvittämään.
Muistuttaisin erikseen taas inhimillisen tietämyksen rajallisuudesta - mitä emme tiedä, emme tiedä. On hyvin lyhytnäköistä ottaa kantaa, joka sulkee pois selitykset, joita ei ole loogista syytä sulkea pois.
Osaatko muuten kertoa, minkä takia universumin mielettömyys olisi vaikeammin siedettävä ajatus kuin esimerkiksi mustasukkainen luojajumala, joka ykskantaan ilmoittaa, että kukin ansaitsee helvetin jos asettamaansa moraalia rikkoo? En kysy tätä hypoteettisena kysymyksenä, sillä jokainen meistä tietää sekä rikkoneensa että rikkovansa kristillistä moraalia vastaan. Eikö uskottava helvetinpelko ole helvetin paljon vaikeampi kestää kuin ajatus siitä, että kuolemaan päättyy kaikki ja että millään ei tässä mielessä ole sen kummempaa merkitystä?
Vaan ne aivot juurikin luovat sen harhan, mitä ennen tietoisesti on odotettu kuolemalta.
Tiedän, että et halua vääntää, kuten en minäkään, mutta kun vastaan tulee tällaisia tuulesta temmatun näköisiä väittämiä niin on vaikea olla kysymättä: mihin näkemys perustuu?
Olisi varsinkummallista, jos ne olisivat oikeassa. Silloin meillä olisi monta luoja jumalaa ja ufo taivaanisiä unohtamatta.
Jotkut eivät ole kaikki. Esimerkiksi kristinuskon ollessa totta muita luojajumalia ei ole. Mitä ufoihin tulee, pidetään niitä kai aika yleisesti mahdollisina (kun kerran mekin olemme olemassa), vaikka ufokokemusten autenttisuutta epäilläänkin.
Tartsan &
Naksu, hyviä huomioita. Erityisen vaikea meidän on tajuta aivojemme petkuttavan meitä silloin, kun ne
eivät tarjoa meille mitään tavallisuuteen liittämästämme poikkeavaa. Veikkaan ihmisten olevan keskimäärin aika paljon skeptisempiä kokemiaan yliluonnolliseksi mieltämiään asioita kuin vaikkapa harkitsemasta sitä, että heidän aivoissaan ei kaikki pelaa normaalisti. Onhan esimerkiksi
tieteellistä näyttöä sille näkemykselle, että autismin suuntaan viittaavat sosiaaliset häiriöt käyvät tilastollisesti usein käsi kädessä ateismin kanssa, mutta kyseiset ihmiset eivät huomaa itse itsessään mitään normaalista poikkeavaa - heille häiriötila on "normaalia", enkä muista tavanneeni ketään ateistia, joka olisi tullut ajatelleeksi, että hänen "vastaanottimensa" saattaisi olla jotenkin viallinen.
