Miten voi treenata "suolistovammaisena", kohtalontovereita?

[ryobi]

Moikka, klara vappen!

Hieman taustaa ennen kysymyksiä. Eli mulla todettiin aika tarkalleen vuosi sitten pahalaatuinen haavainen paksusuolen tulehdus, colitis ulcerosa tarkalleen. Se ajoi minut nopeasti jatkuvaan sairaalakierteeseen, kaikenmaailman lääkkeisiin, kortisoniin, solusalpaajiin, biologisiin lääkkeisiin, rauhottaviin, unilääkkeisiin, masennuslääkkeisiin yms. Vuosi tulee näinä päivinä täyteen sairaslomalla. Mikään ei auttanut ja päädyttiin leikkaushoitoon. 3.2 minulta poistettiin paksu- ja peräsuoli ja ohutsuolesta rakennettiin ns. J-pussi. Eli voisi ajatella, että minulla on paksusuolen tilalla pussukka joka tyhjenee luonnollista tietä. Onneksi leikkaus tehtiin, sillä paksusuolessa oli jo syöpäsolumuutokset meneillään. Elopaino oli vuosi sitten 97kg ->tällä hetkellä 69kg. Pituus 183. Puntin kolistelua takana ennen sairastumista n. 14v enemmän ja vähemmän.

Se alustuksesta. Nyt kuitenkin pikkuhiljaa yritetään kuntoutua, painotan sanaa pikkuhiljaa. Kysymykseni kuuluukin että onko joukossamme yhtään kohtalontoveria, J-pussillista, avannepotilasta, suolistosairauksista kärsivää jotka kuitenkin kolistelevat puntteja? Minua kovasti kiinnostaisi tietää, että miten tässä nyt uskaltaa treenata jatkossa, uskaltaako nostella isompia romuja, voiko tehdä raskaita perusliikkeitä(mavet,kyykyt jne)? Olen muistaakseni jostain lukenut, että raskas kuntosaliharjoittelu nostaa vatsapainetta ja voi vaurioittaa uutta suolistoa? Toiset artikkelit taas patistavat vanhojen harrastusten pariin. Miten taas bodyruoka? Uusi suolistohan ei enää imeytä yhtä hyvin kuin entinen niin pitääkö tässä mörssätä enemmän kuin ennen että saisi edes vähän lihaa luiden ympärille? Vettähän ja suolaa pitää tankata normaalia enemmän. Mutta mites esim proteiinit? Toimiiko edelleen sama sääntö 2g / painokilo? Jos jollakin on tietoa niin olisin kiitollinen. Kun näitä kysyy minua hoitavilta lääkäreiltä, ei oikein kunnollista vastausta tunnu löytyvän. tämän kyllä ymmärtää hyvin, koska muutama kilo lisää niin olen heidän silmissään normaalipainoinen.

Uskaltaako tässä siis haaveilla vielä jonain päivänä treenaavansa edes yhtään kovempaa?

PS: Vuodessa ehti siis tapahtua kaikenlaista ja vastailen mielelläni avoimesti kaikille joita mahdolliset suolisto-ongelmat rassaavat mieltä. Tulipahan saatua aikamoinen oppimäärä suolistosairauksista viimeisen vuoden aikana. Jos on kysyttävää, niin kysykää vapaasti tässä threadissa tai pistäkää privaa.

Hyvää kevättä kaikille, kyllä se aurinko paistaa risukasaankin!
Ryobi

 

[DTR]

Itsekin Colitista sairastavana kyselisin, mikä tilanne nyt? Oletko saanut treenattua?

 

[JMP75]

Moi!

Mulla diagnosoitiin CU vuonna -03 ja nyt kävin syksyllä toisessa tähystyksessä. Todettiin, että tauti on erittäin rajoittunut eikä oikeastaan edes ihan "oikea" CU. Joten mun treeneihin ei ole juurikaan päässyt vaikuttamaan, atooppinen ihottuma onkin sitten toinen tarina.

Mutta mutta, jos tällainen juttu kuin vähähiilihydraattinen ruokavalio eli karppaus ei ole tuttu, niin kannattaa tutustua aiheeseen. Moni suolistovaivainen on saanut suurta apua sairauteensa VHH:sta! Myös painonhallintaan mainio väline.

Karppaajilla on oma nettisivusto, josta saa hyvin tietoa aiheesta.

 

[Aivo Atleetti]

Itsellä on kanssa todettu suolivaivaa vuonna 2005, lääkärit ei ole aivan varmoja onko CU vai Crohnin tauti, olkoon kumpi tahansa, niin ei tosta minulle ainakaan ole mitään haittaa ollut. Mitä nyt jos on akuutti vaihe päällä, niin ei oikein viitti salille mennä.

 

[JMP75]

Myös painonhallintaan mainio väline.

Luin nyt vasta tuon aloituspostin tarkemmin. Ei ollut tarkoitus piruilla, aloittajalla on tarvetta hieman eri tyyppiseen painonhallintaan...Massan kasvattamiseenkin karppaus toki sopii, mutta voi tulla melko hintavaksi.

 

[DTR]

Noniin, itelläkin heitti akuutin pahemmin päälle ja olin viikon sairaalassa. Painoa on lähtenyt kymmenisen kiloa ja kunhan tästä hieman kuntoudun olisi tarkoitus lähteä taas salille. Salitaustaa on viitisen vuotta, mutta ei meinaa tähän varteen kilot tarttua, pitkälti varmasti CU:n ja nopean ruuansulatuksen ansiosta. Treenit ovat olleet pääsääntöisesti tiukahkoja ja syömispuolellakin on kokeiltu vuosien varrella jos jonkinlaista.

Nyt olenkin miettinyt, että pitäisikö tähän paikkaan ottaa ihan ammattiapua? Tässä treadissa saattaa asia jäädä hieman piiloon, mutta olisiko kellään tiedossa sopivaa traineria Vantaa-Helsinki sektorilla, jolta löytyisi tietotaitoa saada vatsavammaiselle hieman lihaa luiden ympärille? Ruokapuolellehan tuo ohjaus varmaan keskittyisi melko pitkälle, mutta jotain uutta voisin tietysti saliohjelmaankin haluta...

 

[ryobi]

Hyvää kevättä kaikille!

Moi kaikki. Näköjään about vuosi vierähtänyt siitä kun ton aloituspostauksen kirjoittelin, jotenkin pääsi unohtumaan. Vielä jokunen aika sitten tuntui unohtuvan moni muukin asia, uskon vakaasti siihen että joillain lääkkeillä / yhdistelmillä oli jotain tekemistä asian kanssa.

Vajaa vuosi on harjoiteltu elämistä J-pussin kanssa ja täytyy sanoa että yllättävän hyvin on mennyt. Kun ei ole enää paksusuolta, saa vessassa ravata aika usein, jostain syystä vielä yöaikaan. Se pistää välillä ärsyttämään sillä yöunet ovat välillä hieman huonolaatuisia Voikohan jotenkin johtua siitä että keho jotenkin rentoutuu enemmän nukkuessa? Vettä ja suolaa saa todellakin tankata, heti huomaa jos jompikumpi on viturallaan niin eipä enää jaksa oikein harrastaa. Ruokaa pitää syödä paljon, mutta pienissä erissä sillä suolisto voi mennä tukkoon liiallisesta kerta-annoksesta. Näin pääsi kerran käymään ja sairaalaanhan siitä jouduttiin.

Mutta kaikkeen tottuu ja olo on kyllä normaali, tai siis sanotaan näin että en enää edes muista miltä tuntui olla "normaali suolellinen". Olen täysillä mukana työelämässä sekä harrastuksissa, olen saanut luvan treenata kovempaa ja nykyään treenit ovatkin jo varsin määrätietoisia. Lihasmuistin varassa mennään ja tulokset palautuvat huimalla vauhdilla, esimerkiksi viime kesäkuussa penkkasin 40kg x6 ja nykyään tehdään sama sarja 112,5kg:lla. Paino on noussut sieltä 69kg:sta reiluun 80kg:aan. Tuosta vatsapaineen kasvamisesta on hieman varoiteltu, eli tuskinpa musta enää tulee kovaa kyykkääjää taikka vetäjää, mutta molempia kuningasliikkeitä pystyn kyllä tekemään...Maltti on valttia.

Ruokavalio ilman perä- sekä paksusuolta vaatii siis hieman säätämistä. Vettä pitää kiskoa paljon koska olen ripulilla lopun elämäni, samalla pitää samoista syistä myös muistaa tankata suolaa. Minulle selitettiin että ruoka menee nykyään nopeammin kehosta läpi koska suolistoahan puuttuu, sekä osasta jäljellä olevasta suolistosta on rakennettu se pussukka tonne vatsan sisään. Vaikkakin suurin osa esim proteiineista imeytyy ohutsuolessa, tulee hukkaprosenttia, tämän takia tankkaan esim. heraproteiinia 3-5krt päivässä ja päälle vielä normi ruuat. Huonosti sulavaa ruokaa tule välttää suurina annoksina sillä ne voivat aiheuttaa tukoksen. Näinhän tosiaan kerran kävi ja voin kyllä todeta ettei toista kertaa tarvitse tulla, morfiinia piti ambulanssissa laittaa kipuihin. Alkoholin jouduin lopettamaan kokonaan sillä se rasittaa suolistoa ja mä kuulun porukkaan joilla on riski että toi vatsan sisäinen pussukku lopettaa jostain syystä toimintansa, silloin se joudutaan purkamaan ja tilalle laitetaan avanne. No se alkoholin lopettaminen ei ollut mulle mikään iso juttu, jos se olisi ollut, ei musta elämän painoarvot olisi olleet ihan kohdallaan.

Eli hyvillä mielillä mennään kohti kesää, nyt ollaan taas täysillä elämässä mukana. Kerran vuoteen käyn tähystyksissä jossa tarkistetaan ettei noita syöpäsoluja ole tullut takaisin minnekään, mutta muuten saan olla rauhassa ja keskittyä elämiseen...ja treenaamiseen! Voin sanoa ettei motivaatiota tätä lajia kohtaan ole koskaan ollut näin korkealla!

Tsemppiä kaikille kohtalontovereille CU / Crohn - potilaille ja muillekin!

 

[Orlock]

On kohtalotovereita. Itsellä todettiin vuosi sitten crohin-tauti, joka aiheuttaa tulehdusta ohutsuoleen. Punttailua olen harrastellut nyt kolmisen vuotta. Kyseinen sairaus on vaivannut jo vuosia aina silloin tällöin muutaman päivän mittaisena vatsakipuna. Vuosi sitten keväällä kivusta tuli niin sietämätöntä, että päätin mennä lääkäriin. Viikon sairaalassa olon jälkeen oireet rupesikin helpottamaan. Lääkäri määräsi vielä kotiin kortisoni-kuurin ja sen jälkeen ei oireita ole ollutkaan vasta kun tänä keväänä. Tammikuusta lähtien oireena ovat olleet lähinnä verinen ripuli ja ajoittain vatsakivut. Painokin putosi 5 kiloa. Tällä hetkellä taas kortisonit päällä ja välillä oireet helpottavat ja välillä taas palautuvat. Treenit sujuivatkin siihen asti ihan hyvin. Tammi-helmiuussa tulikin katkoa. Nyt taas pari kuukautta treenannut ja kohtalaisesti sujuu. Pääsisi vain eroon tuosta perkeleen ripulista ja mahan kouristelusta.

Todella hienoa ryobi, että olet pystynyt jatkamaan treenejäsi ja muutenkin sujuu hyvin. Itselläni pahin pelko on, että jonain päivänä joutuu asettamaan vatsaan avanteen. Silloin kyllä loppuvat treenit ja moni muukin aktiivinen toiminta elämästä. Toivotaan, että oireet pysyisivät aisoissa tuolla kortisonilla.

Niin ja voimia kaikille muillekin suolistosairaille!

 

[Aivo Atleetti]

Tuo kortisoni lääkitys ei pidemmän päälle kyllä ole mikään optimaalinen ratkaisu(?) - Eikös sillä ole tarkoitus hoitaa akuutti tulehdus pois, jonka jälkeen ylläpitolääkityksenä Pentasa, Azamun/Imurel - tai muu vastaava setti

 

[Orlock]

Joo ei se kortsoni sovi jatkuvaan käyttöön sen lukuisten sivuoireiden vuoksi. Itsellä ei tosin pahoja onneksi ole ollut, lähinnä joskus pientä väsymystä. Ajatus on ollutkin, että akuutivaiheen päälle iskiessä syödään kortisonia. Itsellä kokeiltiin tuota azamunia mutta maksa-arvot jostain syystä kohosivat sitä käyttäessä, kyseisestä ylläpitolääkityksestä luovutiin. Noita muita ei lääkärit ole määränneet. Nyt vain näyttää itsellä siltä että ei meinaa tuo akuuttivaihde oikein lähteä helpottamaan.

 

[Jag78]

. Kun ei ole enää paksusuolta, saa vessassa ravata aika usein, jostain syystä vielä yöaikaan. Se pistää välillä ärsyttämään sillä yöunet ovat välillä hieman huonolaatuisia Voikohan jotenkin johtua siitä että keho jotenkin rentoutuu enemmän nukkuessa?!

Itselläni on ollut J-pussi vuodesta 2004 asti ja kyllä yöunet hiljalleen on tässä parantuneet. Kannattaa välttää syömistä 2-3h ennen nukkumaanmenoa. Vatsa kyllä oppii olemaan toimimatta, kun sitä sitkeästi jaksaa opettaa eli ei juokse vessaan, jos on pienikin sauma pidätellä. Tietty voisit kokeilla napata imodiumia ennen nukkumaanmenoa muutamana iltana, pitäis selvitä aamuun asti ilman vessareissua.
Itse en mitään ongelmia ole huomannut vatsapaineiden kanssa ja treenaamisen oikeastaan aloitinkin vasta leikkauksen jälkeen. Ainakin 230kg maven se vielä kesti

 

[ryobi]

Itselläni on ollut J-pussi vuodesta 2004 asti ja kyllä yöunet hiljalleen on tässä parantuneet. Kannattaa välttää syömistä 2-3h ennen nukkumaanmenoa. Vatsa kyllä oppii olemaan toimimatta, kun sitä sitkeästi jaksaa opettaa eli ei juokse vessaan, jos on pienikin sauma pidätellä. Tietty voisit kokeilla napata imodiumia ennen nukkumaanmenoa muutamana iltana, pitäis selvitä aamuun asti ilman vessareissua.
Itse en mitään ongelmia ole huomannut vatsapaineiden kanssa ja treenaamisen oikeastaan aloitinkin vasta leikkauksen jälkeen. Ainakin 230kg maven se vielä kesti

Tämä on Hieno kuulla! Kiitos vinkeistä, itselläni on resepti kyllä tohon Imodiumiin, mutta olen ihan periaatteista jättänyt vielä syömättä. Tuli tuossa sairastaessa alle vuoteen vedettyä sellaiset määrät kaikkea että pyrin nyt pitämään mahdollisimman paljon taukoa kaikesta jota ei ole pakko syödä. Mulla on noista lääkkeistä jäänyt nyt sivuoireina hieman ongelmia maksa-arvojen kanssa ja sitten toi pirun kortisoni aiheutti osteoporoosin jota nyt parannellaan.

Kuten tuossa sanot, täytyy vaan sitkeästi pyrkiä totuttamaan uutta suolistoa toimimaan "optimaalisemmin" ja täytyy kokeilla lopettaa toi syöminen iltaisin. Muuten kyllä treeni ja elämä maistuu täysillä, edelleen nostellaan punttia täysin lihasmuistin varassa ja painoa saa lapata viikottain lisää...kohta se valitettavasti vaikeutuu(:

Ihan hyvin on tuntunut massaa tarttuneen kehoon kun lisäsin perusruuan päälle reilummat määrät lisäravinteita, tästä siis juteltiin ihan lekurinkin kanssa. Nythän päivässä menee protskudrinkki kitaan keskimäärin 3krt / pvä. Ilman lisäravinteita ei paino meinannut lähteä nousemaan millään, joten uskon että ruuasta tulee hukka %:a normaalia suolellista enemmän, ainakin tässä vaiheessa. Lekurikin sanoi että kestää pari vuotta nähdä uuden suoliston "optimi toimintakyky", sehän on jokaisella potilaalla täysin yksilöllistä.

Joku tuossa ylempänä mainitsi että pelkää mahdollista avannetta jossain välissä elämää, samoin minä itse. Uuden suoliston käynnistyminen oli tosi vaikea ja siitä mun kirurgi sanoin päättelevänsä että mulla saattaa olla vaihto avanteeseen jossain vaiheessa edessä, jostain syystä J-pussi lopettaa joillain toimimasta / rupeaa tulehtumaan yms komplikaatioita. MUTTA sanon tähän yhden asian, elämästä pitää nauttia täysillä just nyt. Itellä se pysähtyi totaalisesti 1,5vuodeksi, toisilla se pysähtyy vielä pahemmin...eikä tässä olla kuin 30v. Eli täysillä vaan tekemään kaikkea mistä nauttii, pyritään stressaamaan vähemmän, pysyy vatsa/suolikin parempana(:

Ei muuta kuin täysillä kesää kohti !!!

 

[z0mbi]

Itsellä todettu Crohn vuonna 2006 hakeuduttuani lääkäriin takapuolessa olleen paiseen takia. Parin leikkauksen jälkeen paiseesta päästyäni sain lääkkeeksi Asacolia ja kortisonia, koska suoli oli huonona ja verillä. Kolmisen vuotta pärjäsin hyvin, mutta syksyllä 2009 alkoi alamäki, joka ei ole vielä loppunut.

Olen koittanut saada apua sillä mitä syön ja mitä en. Mainittavaa kohennusta en ole olossa kuitenkaan huomannut, joten motivaatio senkin suhteen laskenut. Marraskuussa 2010 hakeuduin antioksidanttiklinikalle ravitsemushoitoon ja siitä lähtien popsittu vitamiineja ja muita pillereitä. Mennyt usko jo tähänkin hoitoon...

Alkuvuodesta 2010 oli pidettävä taukoa salilta haimatulehduksen takia, joka siis sekin Crohnin aiheuttama - alkoholia en käytä lainkaan. Kesällä sain taas motivaatiota alkaa käymään, mutta taas tuli parin kuukauden paussi vuodenvaihteessa äkillisen ripulikierteen takia. Kortisonilla suoli on parempi ja veri pysyisi poissa. Tänään ollut taas keskivertoa huonompi ja verisempi päivä.

Tauti on tosiaan ollut huonompi tässä viimeiset lähes pari vuotta. Suurin ongelma on se, että kun tulee vessahätä niin vessaan on päästävä nopeasti. Arvatkaa kiinnostaako lähteä kavereiden kanssa johonkin paskomaan housuunsa? Tämä onkin johtanut siihen, että kun en ole koulussa tms. - olen yksin. Ei ole hauskaa, mutta siihenkin tottuu. Onneksi olen voinut käydä taas muutaman kuukauden ahkeraan salilla ja tuloksiakin nähtävissä - kohottaa ainakin tämän suolivammaisen itsetuntoa.

Viesti on sekava mutta niin ovat ajatuksetkin - tuossa osa niistä. Olen aika helvetin kyllästynyt tähän tilaani.

 

[marlene]

Hei!
Tänne ei ole kukaan hetkeen laittanut mitään, mutta kokeilen silti onneani ja kirjoitan tänne jospa joku vastaisi. Mulla on itselläni j-pussi, leikkauksessa olin 2,5v sitten. Mulla on ollut paksu- ja peräsuolessa polyyppeja (perinnöllinen), minkä vuoksi operaatio suoritettiin. Mulal on mennyt hyvin ja oon joutunut jättämään joitain ruokia pois (mansikat, hedelmäkarkit, raa'at porkkanat + kaalit, sipuli, paprika... ja en voi syödä kauheesti rasvaa tai vaaleaa leipää). No, nyt on alkanut olla maha kipeä joskus, kerran oli niin kovat kivut ettei voinut kävellä. Mahassa on tuntunut viimeisten 3 kk (about) sykettä, joskus se on voimakkaampaa ja joskus lievempää eikä se tunnu koko ajan. Tuota tuntemusta on vaikea kuvailla, se ei ole kunnon "aiaia kun sattuu"-kipua. Turvottaakin välillä. Ilmaa mahassa tietty on ja joskus tuntuu, että ruuat jumittaa mahassa. Mä kokeilin joskus olla atkinsilla tuossa toukokuussa eli n.4kk sitten ja mutta kaikki vain jumitti ja se rasva oli aivan liikaa. Ei toiminut siis. Syön terveellisesti yleensä ja tiedän ruuasta aika paljon, eli en ole ihan pystymetsästä. Olen kokeillut kaikenlaista: olla maidottomalla ja laktoosittomalla, olla leivättömällä, kokeilla eri leipiä jne. Oon huolissani, että onko mulla joku hätänä ja onko se joku vakavaa. Kaikenlaista pyörii mielessä. Tänään olin salilla ja tein vatsoja, ja sen jälkeen vatsassa vasta olikin kummallinen olo.

Kiitos jos joku kohtalotoveri ehtii/viitsii vastata.

 

[saarnamies]

Minulla ei ole antaa ohjeita tai vihjeitä kenellekään, mutta voin kertoa omasta sairastamisestani ja treeneistäni.

Minulla todettiin CU vuonna 2002 ja lekureiden mukaan viitteitä on myös Chronin taudista.
Ennenkuin tauti löydettiin jouduin kärsimään karmeista vatsakrampeista. Ihmettelin myös, miksi paskannan verta ja miksi en jaksa nousta portaita toisen kerroksen asuntooni.
Noh, hommahan selveni, kun hoksattiin, että HB oli 80 korvilla ja CU akuutissa vaiheessa
Kivut ja oireet olivat alkuun rajuja, mutta kovalla kortisonikuurilla pysyin järjissäni. Opiskelut, treenit ja kaikki muukin elämä kärsi tuohon aikaan pahasti.
Kokeilin kaikki mahdolliset ruokavaliot joista SCD ja VHH vähensivät merkittävästi pahimpiä kipuja. Onneksi sain säilyttää suoleni, kun viimein olo alkoi helpottamaan 2005 vuoden aikana.

Nykyään olen miltei "terve" mies. Suoli tosin toimii edelleen 4-6 kertaa vuorokaudessa, mutta verta/limaa/kipuja esiintyy enää harvakseltaan.
Terveys on niin kovin suhteellista. Minusta on hienoa jos maha on vain sen verran kipeä, että pystyn silti vähän treenaamaan
Lääkityksenä on enää azamun ja asacol, josta azamuni puretaan talven aikana pois (toivottavasti se onnistuu).
Kreatiinin syönti minulta kiellettiin, koska se ja azamun nosti munuaisarvot (kreatiniini) taivaisiin.

Kuten muutkin ovat sanoneet, stressi on pahinta mitä voi tulla. Jos töissä on liikaa paineita, suolin tila pahenee nopeasti.
Jos treenaan liian kovaa, suolen tila pahenee nopeasti. Toisaalta myös paikallaan olo pahentaa tilannetta, joten liikunta toimii kovasti myös stressiä lievittävänä.
Lisäapuja saan myös nikotiinista. Haluaisin tupakoida koska se rentouttaa. En tosin tupakoi, koska muut terveyshaitat ovat niin pahoja
Onneksi on olemassa myös muita rentottavia asioita elämässä.

Niimpä olenkin järjestänyt elämäni erilaiseksi, jotta stressin määrä pienenisi. Olen vaihtanut työpaikkaa sellaiseen, missä ei tarvitse stressata.
Treenitkin hoidan "kevyesti" ja pyrin jakamaan kuorman koko viikolle, eli teen mieluummin 2 kevyttä treeniä
kuin yhden kovan. Tosin monipuolisella harjoittelulla pystyn keräämään helposti jopa 10h treeniä viikkoon ilman ongelmia. Tähän sisältyy säbää, kuntosalia, pyöräilyä, lenkkeilyä, frisbeegolffia ja kotijumppaa. Mutta jos pyrin saamaan hyvät treenit yhdellä lajilla, niin suoli varoittaa tilanteesta välittömästi. Eli minulla toimii monipuolisuus ja treenistä nauttiminen. Tuloshakuisuuden olen jättänyt suosiolla pois. Tämän hetken tuloksista sen verran, että lisäpaino leuanvedossa teen 20kg:llä useamman vitosen sarjan, miesten keihästä heitän 40m, 60m juoksen 8.2 sekunttiin ja puoli maratonkin taituu alle kahden tunnin ;)
Myös nukkumisesta pyrin huolehtimaan. Suoli on huonona jo heti seuraavana aamuna, jos yöunet jäävät alle 7h.
Eli tasapaksu ja tylsä elämä kutsuu, mutta pysyypä mies terveempänä.
Ja ihmeesti tuo keho tuntuu tottuvan kaikkeen. Hitaasti ja tasasesti kun nostaa harjoitusten kuormittavuutta, niin keho ehtii tottua ja nykyään pystynkin suorituksiin, joista en voinut muutama vuosi sitten vielä haaveilakaan. Tässä kyllä se suurin ongelma onkin. Kun ei ole tuota kärsivällisyyttä, mutta intoa sitäkin enemään, niin aina tulee haukauttia liian suuri pala

Nykyään pystyn syömään käytännössä mitä tahansa, mutta joillakin ruoka-aineilla on seurauksensa.
Sipsit, ruisleipä, porkkana, kahvi, karkit, ranskalaiset yms aiheuttaa ongelmia. Kaikkia noita tosin syön, mutta rajoitetusti.
Sitten taas lihaa voin syödä loputtomasti ilman mitään ongelmia. Niimpä olen jotakuinkin aina vhh tyyppisellä ruokavaliolla, johon kuuluu
rahkaa, rahkaa, lihaa lihaa, hera proteiinia, kanamunia, salaattijuttuja kevyesti + muuta tavallista ruokaa kevyesti.

Tsemppiä kaikille suolivammasille!

 

[marlene]

Kiitos vastauksestasi, se oli perusteellinen ja siitä erityiskiitos. En ole koskaan tullut ajatelleeksi tuota treenin ja stressin vaikutusta. En tiedä vaikuttaako se samalla tavalla minuun, kun minullahan ei ole enää paksu- eikä peräsuolta vaan se j-pussi (ohutsuoli siis). Mutta voisin kuvitella näin olevan. Olen treenannut leikkauksen jälkeen enemmän kuin koskaan ennen sekä syynännyt omaa syömistäni enemmän kuin koskaan ennen (mulla oli ortoreksia jonkun aikaa, about vuoden ja nyt yritän vältellä joutumasta samaan kuoppaan). Viikossa on mennyt nyt: 3x salitreeni, pyöräilyä 50-70km, juoksua 10km, lenkkeilyä päälle about 9km. Pyrin pitämään 1-2 vapaa päivää, jolloin poljen vain pyörällä töihin (yht.6km).

 

[Tillis]

Mulla on todettu kans crohn vuonna 1998 ja kahdesti leikattukin. Allekirjoitan täysin tuon stressin vaikutuksen. Yllättäen viimeksi paukahti paha akuutti päälle ja jouduin leikkaukseen kesken talonrakennusprojektia Muuten kyllä pystyy elämään ihan normaalisti, mutta jos haluaa painoa nostaa niin ainakin minulla vaatii aika paljon enemmän kaloreita kun "tavallisella" samanpainoisella. Ja itsellä olen todennut parhaaksi vhh-ruokavalion. En mitenkään fanaattisesti noudata, mutta pyrin jättämään perunat, sokerit yms syömättä jne. Ja vitamiineja (B,C,D) olen ottanut todella reilusti. Esim. d-vitamiinia 125ug/päivä jo jotain reilun vuoden ja arvot ihan normaalit verikokeissa (imeytymisestä johtuvaa??)

 

[marlene]

Itselläni tuo leikkaus tehtiin, koska mulla on familial polyposis, eli perinnöllinen sairaus. Eli sairaus aiheuttaa polyyppeja paksusuoleen ja jos ei operoi niin syöpähän siitä tulis. Eli ei ihan sama kuin tuo crohn tai cu. Periaatteessahan tuolla j-pussilla pitäis saada normaali elämä elättäväksi, koska ei ole avannetta. Mutta mietin silti, että onkohan mulla ollut viimeisen vuoden aikana liian proteiinipitonen ruokavalio (väh.150g prot. päivässä, yleensä viä enemmän), joka rasittais suolta ja lisäks mulla oli loppuunpalaminen viime talvena. Siihen viä treenit, reenaan yleensä raskaasti ja väännän aika viimmeseen asti.

 

[ryobi]

Moro, threadin aloittaja täällä toivottelee hyvää syksyä kaikille suolistovammaisille!

Pitkään en keskustelua seurannut, mutta nyt tuli luettua ja täällähän on kirjoitellut aika monta erityyppistä kohtalontoveria. Selvästikin erittäin yksilöllistä millaisia oireita on, mitä pystyy syömään jne.

Itse olen voinut mahtavasti, helmikuussa tulee J-pussileikkauksesta täyteen 2 vuotta. Edelleen saan käydä vessassa sen 10krt/vrk ja harmittavasti 2-4krt yöaikaan, mutta siihen olen tottunut melko hyvin ja tällä hetkellä nautin elämästä aivan täysilla. Tammikuussa on seuraavat kontrollit jolloin myös mitataan luutiheys sillä sairastan myös osteoporoosia kiitos kortisonin käytön. Mutta oma fiilis on kyllä se että tulen noissa kontrolleissa kuulemaan pelkkiä hyviä uutisia, näin uskon ja näin olen päättänyt. Ja itse olen vain tyytyväinen että omalla kohdallani käyn tähyissä kontrollissa kerran vuoteen lopun elämääni, nähdäämpähän ainakin että kaikki ok, ja J-pussilaisella noi tähystykset ovat lastenleikkiä. Eli omalla kohdallini voin todeta että J-pussi pelasti elämäni koska seuraava vaihe olisi sitten ollu syöpä enkä ole katunut hetkeäkään! Tunnen olevani normaali pienillä rajoituksilla heh heh (:

Täällä on stressistä puhuttu ja allekirjoitan sen täysin että stressillä on suuri vaikutus suoliston toimintaan. Itselläni ei ollut mitään oireita koskaan ennen vuotta 2009 jolloin kunto tippui rajusti ja jonka seurauksena olin lähes 1,5v sairaslomalla/työkyvyttömyyseläkkeellä sekä kuukausitolkulla sairaalassa...Itselläni oli todella paljon stressiä ilmassa vuoden 2008 aikana: taloprojekti, 2 koulun päättötyöt, työpaikkani historian kiireisin vuosi ja työskentelen työnjohtajana...Eli stressiä oli paljon js sitten kun hieman hellitti niin heti alkoi suolistovaivat joista sitten palattiinkin jaloilleen vasta leikkauksen jälkeen. Itse elän ainakin vakaasti siinä uskossa että stressillä on suuri vaikutus näihin vaivoihin.

Mutta nyt on hieno treenata ja huomata että lihasmuisti toimii edelleenkin hyvin. Treeniä on takana nyt 1v 5kk leikkauksen jälkeen ja seuraavia tuloksia on tullut:

elopaino: 69kg -> 95kg
Penkki: 6x40kg -> 1x150kg
Kyykky: 6x50kg -> 6x150kg
mave: 6x170kg

Eli hyvin menee ja vanhoja tuloksia otetaan hyvää vauhtia kiinni! Olenkin sanonut salilla että annoin vain muille yhden suolen verran etumatkaa, mutta perästä kuuluu ja lujaa..hah hah

Vielä kerran hyvää syksyä kaikille!

 

[Tinkaus]

Moi!

Mä odottelen vielä tutkimuksen tuloksia, mutta melkoisella varmuudella mulla on CU. On aika rajoittuneella alueella, mut itse tulehdus kohtuu paha. Oon funtsinut tässä, et jos tulehdus saadaan passiiviseksi jonnekin ens kevääseen-kesään mennessä, niin kuinka järkevää on lähteä treenaamaan maratonille? Mahtaako liian rankka treenaus altistaa taudini muuttumiselle akuutiksi?

Mulla on tää tulehdus todennäköisesti ollut jo vuosia ja ihan takuuvarmasti silloinkin, kun juoksin ekan maratonini 2010. Jostain syystä mun veriarvoni on koko ajan olleet täysin normaalit, minkä vuoksi tää on huomattukin vasta nyt. Treenaukseen tää tauti ei (toistaiseksi ainakaan) ole juurikaan vaikuttanut.