Iso kasa paskaa. Kyllä muuten puhuu. Todella monessa mamuperheessä puhutaan ruotsia. Ja mitä tulee tuohon lapselle haitallisesta ei-äidinkielestä, niin pointti ei olekaan aikuisiällä maahanmuuttaneista vanhemmista, vaan täällä syntyneistä ulkomaalaisista, jotka jo puhuvat ja tulevat puhumaan lapsilleen suomea. Jo nyt tapaa päivittäin ulkomaalaisia, jotka eivät puhu "oman" maansa kieltä vaan kommunikovat suomeksi. Suurin osa heistä syntynyt täällä, mutta myös monia, jotka ovat tulleet maahanmuuttajina ihan kakarana ja puhuvat täydellistä suomea. Eli miten tässä yhtälössä lapsi oppii sun mainitsemaa "väärää" suomenkieltä? Kertaus on opintojen äiti, eli ei tietenkään aikuisiällä tulleet mamut puhu lapsilleen suomea, vaan täällä syntyneet tai täällä jo lapsesta asti asuneet.
Sä puhuit ihan eriasiasta kuin itse. mä tarkoitan nyt sellaisia ulkomaalaisia, jotka EIVÄT ole asuneet täällä siinä iässä kun äidinkieli omaksutaan, tehden henkilön kielitaidosta aina ja iänkaikkisesti huonompaa kuin sellaisen henkilön joka on asunut kielen omaksumisvaiheiden aikana suomessa. Sellaista kielipuoli-kieltä ei todellakaan kannata opettaa lapsille, vaan lapsille tulee aina puhua sitä kieltä jota itse puhuu äidinkielenään.
Jos taas on ulkomaalainen mallia vaari ukrainasta, on jo valmiiksi äidinkielinen suomessa, niin tottakai silloin pitää puhua suomea, eikä ukrainaa.. Tota nyt en todellakaan tarkoittanut!
Toinen on se että on iso ero osaako kieltä ulkomaalaisena vai ei. Se että osaa "ihan hyvin ja voi kommunoikoida" ei riitä missään tapauksessa siihin että sitä voisi ikinä opettaa eteenpäin itse. Natiivitasolle ei aikuisiällä missään tapauksessa voi päästä, se on ainakin kovin harvinaista. Ihan kohtuullisen sujuvasti voi oppia, mutta siitä on erittäin pitkä matka äidinkielen tasoon. Määrittelykysymys sitten että mikä on ihan kunnolla..
Ulkomaillemuuttamisessa se että mitä kieltä puhuu kotonaan ei imo ole minkäänlainen kysymyskään, tietenkin sitä mikä itselle on vahvin! Itsellekin tietenkin tavoitteena on oppia ennenpitkää saksaa niin hyvin kuin kukaan ei-saksalainen voi sitä puhua, mutta sen voin jo tässä vaiheessa sanoa että siitäkin on uskomattoman pitkä matka siihen että olisi saksasta aidostil, kyllähän sillä pärjää, työssäkin pystyy todistettavasti käyttämään ja niin edelleen, mutta siihin että aidosti osaisi kuvata syvimpiä tunteitaan vieraalla kielellä, eikä kukaan paikallinen voisi tunnistaa ulkomaalaiseksi. siihin en koskaan tule pääsemään. En siis myöskään ikinä tulisi puhumaan vierasta kieltä lasten kuullen jos sellaisia itsellä olisi.
Jos on lapsesta saakka asunut maassa, toki tilanne on eri, valitettavasti vanhempani asuu ja asuivat silloinkin suomessa kun olin pieni vaikkakin ukolle tarjottiinkin kuulemma työkomennusta argentiinaan..:( Mikäänhän ei olisi hienompaa kun olla aidosti kaksikielinen, ja nimenomaan niin että toinen kieli on joku suuri tyyliin saksa, ranska, espanja, englanti, venäjä..
