Tyytyväinen saavutuksiin?

asmith64

Liittynyt
9.8.2009
Viestejä
104
Milloin olet tyytyväinen saavutuksiisi? Minkä jälkeen on hyvä lopettaa, vai kasvaako nälkä syödessä koko ajan?
Itselleni tuo 200kg penkistä (natikkana tottakai) olisi jonkinlainen rajapyykki. Entäs teillä?
 
en kans usko että joskus voi vaan herätä aamulla ja katsoa peiliin ja todeta että nyt olen täydellinen. Tai että kun saavuttaa jonkun rajapyykin tuloksissa, vaikka 200 penkistä, niin ekana mielessä olisi että "vittu jes nyt voinkin lopettaa treenaamisen" :D
 
asmith64 sanoi:
Milloin olet tyytyväinen saavutuksiisi? Minkä jälkeen on hyvä lopettaa, vai kasvaako nälkä syödessä koko ajan?
Itselleni tuo 200kg penkistä (natikkana tottakai) olisi jonkinlainen rajapyykki. Entäs teillä?
Click to expand...

En usko että ikinä olen niin tyytyväinen että sen takia lopettaisin. Luulen että tavoitteet tulee vaan muuttumaan kun ikää tulee lisää. Tällä hetkellä tuntuu että oisin tyytyväinen jos joskus nousis 150 penkistä, 250 maasta.
 
Wilbur sanoi:
En usko että ikinä olen niin tyytyväinen että sen takia lopettaisin. Luulen että tavoitteet tulee vaan muuttumaan kun ikää tulee lisää. Tällä hetkellä tuntuu että oisin tyytyväinen jos joskus nousis 150 penkistä, 250 maasta.
Click to expand...

Komppaan kahta ensimmäistä lausetta ja tavoitteenikin on tällä hetkellä samat, lisäksi 200 kyykky.
 
Jep, ja tuo on vähän sellanen juttu, että jopa itteäni vituttaa :D Joskus aikanaan, kun penkistä sai sen 80-90kg, niin ajatteli, että 100kg kun nousee, niin ei tarvi enää nostaa siitä tulosta. Ja tosihan se on, että esim. treenaamattoman normikansalaisen korvaan tuo 100kg penkistä kuulostaa kovalta ja niin se oli silloin itsellekin kova tulos. Mutta, yllätys yllätys, ei se siihen sitten jäänytkään. Seuraava etappi oli 120kg, sen jälkeen 130kg ja nyt tähtäimessä saada tän vuoden puolella se 140-150kg :)
 
Tuskin koskaan. Tää on vähän hankala aihe kun monesti katsoo omaa peilikuvaa ja toteaa että kauee kun oon pieni, kuitenkin jos sillon saliharrastusta aloitellessa olis nähnyt oman tämänhetken kunnon olis varmasti ajatellut että jos joskus ton näkönen oon niin riittää. Tuloksissa nälkä kasvaa aina syödessä, sille ei voi yhtään mitään. Aikanaan kun sain 100kg penkistä rikki, tuntui että onhan tämä ihan mukava tulos. Tällä hetkellä 145 on ykkösenä otettu, ja tuntuu että jos ei tota 150 saa menemään ei oo mies eikä mikään :D (tällä hetkellä näyttää kyllä tosi heikolta, tulokset tippuneet aika tasaista vauhtia). Sama homma mavessa, rapiat kaks markkaa tuntuu säälittävältä tulokselta kun taas vuosi takaperin se olis ollut lähinnä märkä päiväuni.
 
2x oma paino penkistä, kunnon sixpack, 40 leukaa ja sata punnerrusta niin lupaan olla tyytyväinen itseeni mut sehän ei tarkoita että lopettaisin reenaamisen :) tosin tavoitteet onkin sitä luokkaa et tuskin toteutuu mut aina pitää jaksaa yrittää...
 
Ei mulla oo kun välitavotteita.. Ensin oli se 300 kyykky ja 200 penkki.. Nyt kun ne on täynnä niin ei siinä mikään muu muuttunut kun tavotteet. Ja kun 400 ja 300 on täynnä niin eipä se siihen jää. Niin kauan mennään eteenpäin ja yritetään kehittyä kun paikat kestää/henki pihisee :)
 
Vaikea sinänsä nähdä, että tulevienkaan tavoitteiden saavuttaminen olisi yhtään sen kummempaa kuin mitä on ollut jo saavutettujen tavoitteiden kanssa. Aina sitä automaattisesti siirtää taas tavoitetta eteenpäin kun entinen on saavutettu. Ja tätä se vaatiikin että tässä hommassa jotain saavuttaa. Katselemalla ei tuloksia tehdä.

Totta kai sitä nyt jonkinlaisella pienellä tyytyväisyydeen tunteella joskus itsensä palkitsee, mutta sitä hyvin nopeasti palaa taas maanpinnallekin.
 
En koskaan, aina voi parantaa. Nöyrä mieli ja halu parantaa tuloksia ovat kehityksen kannalta tärkeitä ja kehitystähän me kaikki varmaan haetaan? :D
 
Rasvat kun saisi 10% niin voisi olla aika tyytyväinen, koska se on treenavalle kaverille optimi, eli silloin hormonitasot ovat huipussaan.
Pienemmällä prosentilla ne laskevat samoin suuremmalla, huom. siis keskiverto ihmisellä.

Siihen päälle tuhat vatsalihaspuristusta yhdellä sarjalla ja sotilaspenkki 40 toistoa ja ehkä reilut parikymmentä leukaa superpuhtaasti.
Suorinjaloin mave 5 x 300kg olis myös hyvä osoitus että selkä on kunnossa.
 
Itse tykkään asetella pieniä välietappeja. Sitten ku ne on saavutettu niin koen pienen tyytyväisyyden tunteen ja asetan uudet tavoitteet. :) Rehellisesti sanoen en usko että kovinkaan moni pystyisi lopullisesti tyytyväinen olemaan omiin tuloksiinsa.
 
Archey sanoi:
Rasvat kun saisi 10% niin voisi olla aika tyytyväinen, koska se on treenavalle kaverille optimi, eli silloin hormonitasot ovat huipussaan.
Pienemmällä prosentilla ne laskevat samoin suuremmalla, huom. siis keskiverto ihmisellä.
Click to expand...

Lähelle kympin rasvat on kyllä itselläkin tavoitteena (nyt varmaan ~20-22%), mutta ei huvita kovin nopeasti tiputtaa, kun luulen että vähäisetkin tulokset ropisee alas siinä samalla. :(
 
Back
Ylös Bottom