Tyytyväinen saavutuksiin?

[timi83]

painon pudotus 128kilosta 100kiloon ja olkapäihin lihaa oikeen kunnolla jääneet vaivojen takia tosipienelle reenille, sen jälkeen sitä vois tota peilikuvaansa jotenkin sietää!!

 

[ilkka_83_]

Olen kyllä tyytyväinen moneen saavutukseeni mutta lisää sitä haluaa aina. Olisi kerran elämässä mukava saavuttaa alle 10 rasvat ja toinen tavoite on nostaa se 200kg penkistä natikkana.

 

[Columbu]

"Tyytyväinen saa olla, muttei tyytyä."

- Risto Dufva


Jos ensi kesänä/syksynä/koskaan menee yhden käden leuka, oon siihen varsin tyytyväinen.

 

[ATL]

Välietappeja ja pari ns. Mahdotonta tavoitetta...

 

[jorimantysalo]

No oikeastaan ajattelin että jos nyt tämän kevään salilla käy. Vaan voipi olla, että innostuu sittenkin jatkamaan. Riippuu vähän siitäkin, miten tulokset kasvavat kun pääsee syömään kunnolla.

Olen tietoinen siitä, että esim. 100 kg ei ole sen erikoisempi määrä kuin vaikka 108,3 kg, vaan erikoisuus johtuu vain siitä miten kilo on satuttu määrittelemään ja että meillä on kymmenen sormea. Mutta silti en välty minäkään numeromagialta. Tuskin lopetan kun penkkitulos on esim. 95 kg tai 100 kg, koska ensinmainittu on harmittavan lähellä ja toisen jälkeen on intoa piukassa saavutuksen takia. Sen sijaan 110 kg penkkiin voi lopettaa, tai 85 kg.

Aika tyytyväinen saavutuksiin olen jo nyt. Oma paino penkkipunnerruksessa olisi silti kiva saada.

Ja ehkä yksi pyöreiden lukujen tavoite voisi olla penkki 1½ kertaa paino, takakyykky 2 kertaa paino ja mave 2½ kertaa paino. Nämä lienevät kovia tavoitteita, mutta ilmeisesti sillä lailla mahdollista että jos vaan salilla käy vuosia ja on terve aikuinen mies, niin mitään mahdotonta noissa ei ole. Siis vähän niinkuin neljän tunnin maraton, johon pitää harjoitella mutta johon normaali kuolevainen muun elämän ohessa harjoittelemalla saavuttaa. 1½ kertaa oman painon maven olen saanutkin, niukasti mutta kumminkin.

 

[DT_]

Tyytyväinen olen siinä vaiheessa, kun elämästä löytyy jotain muuta, joka tekee nykyiset tavoitteet toissijaisiksi. Huippuonnistumisia voi tulla, mutta olisi melko masentavaa ajatella että se oli paras tulos mihinkä ikinä tulen pystymään. Kuten R.Dufvaa ylempänä siteerattiin, tyytyväinen saa olla mutta ei tyytyä. Jos ei usko voivansa kehittyä, eikö silloin katoa myös syy reenata?

Kun pystyn heittämään 4kg kuulaa niin kauas, että kuulasektorista loppuu pituus, olen tyytyväinen. Sitten lisätään haastetta lisäpainon muodossa, tai keksitään jotain uutta.

 

[gladiator73]

No oikeastaan ajattelin että jos nyt tämän kevään salilla käy. Vaan voipi olla, että innostuu sittenkin jatkamaan. Riippuu vähän siitäkin, miten tulokset kasvavat kun pääsee syömään kunnolla.

Olin itse aika pitkään siinä uskossa, että itselläni tulokset eivät nouse miinuskaloreilla. Tuota seurantaa olen tehnyt nyt ~20 vuotta. Reeni on ollut puntin osalta lähes koko ajan kelvottoman vähäistä tai muuten tyhjänpäiväistä nysväämistä ja lähinnä ennätysten jatkuvaa kokeilua tai totaalitaukoa ilman pitkän tähtäimen tavoitetta. Nyt on tapahtunut sellainen ihme omalla kohdalla, että, vaikka paino on tippunut ~2 kg, ovat kyykyn sarjapainot nousseet edelleenkin. Painon pudotus on kai tapahtunut enimmäkseen yläkropasta, ainakin peilikuvan perusteella.
~9 kg nykyistä painavampana nostin kyykyssä pari vuotta sitten 15x130 ja eilen meni jo 20x130. Näyttää ainakin sille, että jalkoja priorisoimalla voi niitä kehittää miinuskaloreillakin. Kyykkyä tai muuta jalkapunnerrusta olen tehnyt pian 5 kuukautta keskimäärin joka 4. päivä. Melko kevyitä ja vaihtelevia reenejä yleensä olen tehnyt jaloille ja siksi ehkä välttynyt vaivoilta, jotka aiemmin ovat tehneet reeniin taukoa. Lähellä maksimipainoja (>90%1RM) olevia painoja en juuri ole nostellut. Itselläni toki sellainen koko kropan voimistuminen, jossa sarjapainoja pystyy kasvattamaan kutakuinkin kaikissa liikkeissä vaatii kyllä reiluhkot plussakalorit.

 

[mskomu]

Eihän treenaamista tartte lopettaa, vaikka tyytyväinen olisi. Tämän hetken tavoite vois olla vaikka 2x oma paino kyykystä (syvältä eikä mitään puolikasta) ja 3200m cooperissa. Jos nyt ei ihan saman päivän aikana, niin ainaki samalla viikolla.

 

[Behem0th]

Juu enpä osaa miettiä millon sitä tyytyväinen olisin. Tai osaan mut ei se lopu siihen :D Tällä hetkellä tavotteita:

- Dieetti 88->75 kg, 185 cm pituutta. Lähinnä BJJ aloitusta varten tämä.
- Siinä BJJ:ssä sekä sen jälkeen alkavassa vapaaottelussa menestyminen.
- Modata salitreeni näihin sopivaksi sekä saada kroppa näyttämään joltain.

Näiden jälkeen saa sitten nähdä mitä keksii, muutamaksi vuodeksi tekemistä.

 

[Pulverihessu]

Eihän tässä olla vielä mitään saavutettu mutta halu on kova ja uskon että kova työ palkitaan aina!

 

[Viittasankari]

Oon paljon pidemmällä alkuperäisiä tavotteita ja en ole tyytyväinen. :D

 

[kedavra]

Sitte kun on samanlainen kroppa ku rambolla ensimmäisissä elokuvissa niin ollaan tyytyväisiä

 

[Metallica]

Välitavoitteita on kokoajan, mutta yhtään suuremmat tavoitteet tuntuvat aina vain kasvan ajan kuluessa. Kyllähän se 200kg natikka penkki aina kiinnostaa, mutta eka 150kg jne. Mavessa joskus 300kg, vaikka viellä 100kg puuttuukin.

Itselläni se hyvä puoli että esim. penkki on noussut yhtä nopeasti 70->80kg, kuin 120->130kg . Eli vauhti on hidasta mutta ei laskevaa, oikeastaan päinvastoin joissain liikkeissä. Vituttihan se aluksi tietysti kun piti rimpuilla ihan hiluilla pitkään.

 

[Nepha]

Nälkä kasvaa syödessä. Nuo välitavotteet motivoivat kivasti salilla käymistä, huomaa että kehitystä tulee kun pitää uusia tavotteita tehdä. Mutta tyytyväinen olen jos nyt paikat pysyy kunnossa tän treenaamisen ohessa ja painojen kasvaessa.

 

[teude]

Tyytyväinen olen sitten, kun peilikuva miellyttää tarpeeksi.

Tähän sama, mutta siihen menee vielä aikaa!

 

[Topower]

mä kuuntelin 18 vuotiaaksi asti kun kaikki nimitteli rimpulaks ja laihaks sun muuta paskaa niin sit oon tyytyväinen kun se loppuu...ja sit tietysti jatkan niin perkeleesti niin ei tarvi enää kenenkään vittuilla...hieman alkoi risoon toi paskanjauhaminen!!! tällä hetkellä noussu paino 72kg > 88kg