Elokuva-arvostelut!

[Ironbar]

Robin Hoodin seikkailut eli The Adventures of Robin Hood (1938) :4:

Tämän ehkä kaikkien aikojen parhaan Robin Hood -filmatisoinnin kepeä seikkailuhenkisyys tekee elokuvasta varsin viihdyttävän. Sen suoraviivaista kerrontaa voisi monin tavoin verrata nykypäivän aivotnarikkaan-actionleffoihin, jotka eivät tosin pääse lähellekään samanlaista tunnetta ja tunnelmaa kuin Robin Hoodin seikkailut. Toiminta ja huumori (sekä tarkoituksellinen että tahaton) pitävät huolen siitä, että tunti ja neljäkymmentä minuuttia kuluu kuin siivillä.

Elokuva on täynnä nykykatsojaa huvittavia yksityiskohtia. Sen värimaailma on räikeä ja liioiteltu, kuten varhaisilla värielokuvilla on tapana. Tunnelma on kevyt ja hilpeä runsaasta väkivallasta huolimatta. Pahikset kaatuvat vähän turhankin helposti eikä heidän huijaamisensa vaadi suurtakaan kekseliäisyyttä. Nämä hupaisat piirteet eivät suinkaan pilaa katsomiskokemusta; on mukavaa katsoa välillä muitakin kuin synkkiä ja inhorealistisia elokuvia.

Erityisesti on mainittava Errol Flynnin roolisuoritus. Flynnin pilke silmäkulmassa seikkaileva lainsuojattomien ruhtinas päihittää Kevin Costnerin ja Russell Crowen Robin Hoodit koska vain. Lisäksi on mahdotonta olla huomaamatta kipinöivää kemiaa Flynnin ja Marian-neitoa esittävän Olivia de Havillandin välillä.

Toivottavasti en spoilaa elokuvaa sanomalla, että sen päättyessä on katsojan huulilla väkisinkin leveä hymy.

Täysin samaa mieltä. Tämä on kyllä se ainoa ja oikea Robin Hood. Ja ylivoimaisesti paras. Jos tälläiset vanhemmat elokuvat iskee niin voin suositella paria muuta klassikkoa. Tai omasta mielestäni klassikkoa.

The Crimson Pirate ja Alain Delonin tähdittämä Zorro. Kummatkin löytyy amerikan serkulta. Olen nähnyt nuo vaikka kuinka monta kertaa parikymmenen vuoden aikana ja joka kerta ovat olleet yhtä hyviä ellei jopa parempia.

 

[Tigre]

Tekstiä

Thank you! Pitääpi kattoo toi uudestaan tänään tai huomena hoksottimet täysillä.:D Sit luen spoilerit.

 

[Columbu]

Andalusialainen koira eli Un chien andalou (1929) :3:½

Luis Buñuelin ja Salvador Dalín mykkäelokuvan surrealistisuus saa David Lynchin filmit vaikuttamaan tv-uutisilta. 16-minuuttinen pätkä alkaa kuuluisalla kohtauksella, jossa naisen (Simone Mareuil) silmämuna halkaistaan partaveitsellä. Alkukohtaus oli minulle pieni pettymys, mutta muu elokuva ei. Andalusialainen koira on väkivaltaisen seksuaalinen kollaasi epätodellisia hetkiä, joista monissa kuolema ja kärsimys liittyvät vahvasti nautinnon kokemiseen. Elokuvasta on turha etsiä mitään sen suurempia symboleja tai merkityksiä, koska Buñuelin mukaan siinä ei sellaisia ole. Voisin kuvitella, että jotkut katsojat kokevat elokuvaa katsoessaan inhoa, toiset sadistista, eläimellistä nautintoa ja jotkut taas eivät yhtään mitään. En suosittele treffileffaksi.

Molemmat pääosanäyttelijät, Pierre Batcheff ja Simone Mareuil, tappoivat itsensä, Pierre OD:lla ja Simone polttamalla itsensä.

 

[eqqu]

The Disappearance of Alice Creed :2:½

Vaikkei trillerit lemppari leffagenre olekaan niin kyllähän tän ihan mielenkiinnolla katseli. Oli aika hyvä toteutus ja erilainen trilleri vrt. valtaosaan. Koko leffassa tais olla pelkästään 3 henkilöä ja tapahtumapaikkanakin oli suurimmaksi osaksi yksi ja sama asunto, mutta silti arvaamattomia(kin) juonenkäänteitä riitti. Miinusta siitä että tuo kidnapattu muija oli aika ruma (joo no ei se tossa kansikuvassa niin pahalta näytä) ja että kyseessä oli brittileffa (ei vaan nappaa tuo brittienglanti).

 

[Delgado]

Tietokoneen uumenista löytyi tällainen jo ajat sitten ladattuna:

Death Sentence :4: ja miinus päälle

Mä ajattelin, että tämä olisi ihan paska, mutta eihän se ollutkaan. Tavallinen perheenisä lähtee kostamaan jengirikollisille poikansa tappoa ja homma lähtee käsistä. Perustunteellinen ja peruskoskettava. Siisti ja kompakti paketti ilman ylimääräistä sisältäen silti kaiken tarvittavan. Käsittelee koston ja siihen perustuvan "sodan" oikeutusta, järkeä/järjettömyyttä ja lopputulosta. Kevin Bacon esitti ihan hyvin isää, jonka maailma romahtaa ja joka ajatuu tekemään hyvin ristiriitaisia valintoja. Ei tässä nyt mitään maailmaa mullistavaa ollut, mutta olin keskimääräistä enemmän viihdyttynyt silti.

 

[T-Byrd]

Täysin samaa mieltä. Tämä on kyllä se ainoa ja oikea Robin Hood. Ja ylivoimaisesti paras. Jos tälläiset vanhemmat elokuvat iskee niin voin suositella paria muuta klassikkoa. Tai omasta mielestäni klassikkoa.

The Crimson Pirate ja Alain Delonin tähdittämä Zorro. Kummatkin löytyy amerikan serkulta. Olen nähnyt nuo vaikka kuinka monta kertaa parikymmenen vuoden aikana ja joka kerta ovat olleet yhtä hyviä ellei jopa parempia.

Ehdottomasti paras Robbari-leffa mitä on, siitä on tullut mulle kestosuosikki pikkulikka-ajoilta. Muutenkin tykkään kattoa Errolin leffoja, kuten esim. Merihaukka ja They died with their boots on.

Tuota Deloinin Zorroa en ookaan nähnyt ikuisuuksiin, mutta muistan sen tosi hyvin. Iski muhun kyllä hyvin aikoinaan ja Banderaksen versioita ei vaan pysty kattomaan.

 

[HC76]

Et sorru arvostelemaan elokuvaa, koska et ymmärrä sitä, mille nostan hattua.

Jännä miksei elokuvaa saa teilata paskaksi jos juoni on omaan makuun liian sekava ja siitä ei saa hyvää otetta. Jos leffasta ei tajua mitään (tai liian vähän) se tuskin on kovin nautinnollinen elämys. Eikös se elokuva silloin ole itselle huono? Vai pitääkö elokuva arvostella sen perusteella millasena joku muu sen mahdollisesti kokee?

Ei musiikkiakaan pitäisi arvostella sen mukaan miten hyvin/laadukkaasti se on tehty (kuka tämänkin määrittelee ja miten), tai miten muut sen kokee. Jos se ei vaan kuulosta omaan korvaan hyvältä niin eihän se sitä sitten olekkaan.

Tunnistat myös elokuvan taidokkuuden sen vaikeaselkoisuudesta huolimatta..

Mukanokkela ja vaikeaselkoinen juoni ei oletuksena tee mistään elokuvasta hyvää.

 

[Columbu]

Jännä miksei elokuvaa saa teilata paskaksi jos juoni on omaan makuun liian sekava ja siitä ei saa hyvää otetta. Jos leffasta ei tajua mitään (tai liian vähän) se tuskin on kovin nautinnollinen elämys. Eikös se elokuva silloin ole itselle huono? Vai pitääkö elokuva arvostella sen perusteella millasena joku muu sen mahdollisesti kokee?

Ei musiikkiakaan pitäisi arvostella sen mukaan miten hyvin/laadukkaasti se on tehty (kuka tämänkin määrittelee ja miten), tai miten muut sen kokee. Jos se ei vaan kuulosta omaan korvaan hyvältä niin eihän se sitä sitten olekkaan.

Mukanokkela ja vaikeaselkoinen juoni ei oletuksena tee mistään elokuvasta hyvää.

Kirjoitinkin, että elokuvan taidokkuuden voi tunnistaa vaikeaselkoisuudesta huolimatta. Sen sijaan en suinkaan kirjoittanut, että vaikeaselkoinen juoni tekee elokuvasta hyvän. Ja itse asiassa siteeraamassasi viestissä arvostelin juurikin mukanokkelia (itse käytin sanaa "puolinokkela") elokuvia, jollainen A Tale of Two Sisters ei mielestäni ole. Ilmaisenkohan itseäni jotenkin todella epäselvästi, kun mun tekstiä luetaan ja ymmärretään jatkuvasti väärin..?

En missää vaiheessa väittänyt, että elokuvaa ei saisi teilata paskaksi, jos ei saa juonesta selkoa. Kuten olen useampaan kertaan kirjoittanut, kyse on makuasioista. Jonkun mielestä mutkikas juoni tuhoaa elokuvan täysin, ja se on silloin tämän henkilön mielipide, jota yritän parhaani mukaan kunnioittaa. Omasta mielestäni juoni, joka haastaa katsojan (eri asia kuin vaikeaselkoinen juoni), on mukavaa vaihtelua Hollywoodin jatkuvasti sisuksistaan suoltamalle ajattelun turruttavalle hötölle.

Mielestäni on kuitenkin ihailtavaa, että vaikka elokuva meneekin yli hilseen, katsoja ei luovuta. Valtaosa elokuvakuluttajista ei uskoakseni jaksa yrittää uudestaan kohdatessaan kyseisenlaisen haasteen aivotoiminnalleen. Tästä siis johtui virtuaalinen hatunnostoni Protein -90:n suuntaan.

 

[HC76]

Juu ei tuo viesti suoranaisesti ollutkaan sulle Columbo, ois yhtä lailla voinut jättää nuo quotet pois. Tuntuu välillä että mitä sekavampi juoni niin siitä saa jo oletuksena vähän lisäpinnaa. Vaikka todellisuudessa elokuvan juoni on pilattu yrittämällä olla liian nokkela.

 

[Columbu]

Juu ei tuo viesti suoranaisesti ollutkaan sulle Columbo, ois yhtä lailla voinut jättää nuo quotet pois. Tuntuu välillä että mitä sekavampi juoni niin siitä saa jo oletuksena vähän lisäpinnaa. Vaikka todellisuudessa elokuvan juoni on pilattu yrittämällä olla liian nokkela.

Oot täysin oikeassa siinä, että sekavasta juonesta saa turhan helposti lisäpinnoja. Älykkään ja mukanokkelan elokuvan välinen raja on hiuksenhieno.

Yhtenä esimerkkinä kyseisestä ilmiöstä voisin mainita megahitti Inceptionin, joka toki on hyvä elokuva, mutta yrittää aivan liikaa. Tuntuu, että sitä arvostetaan lähinnä seuraavista syistä:
- elokuvan juoni on monimutkainen;
- juoni on kuitenkin tarpeeksi helppo, että perusjenkkikin sen tajuaa;
- actionia, visuaalista silmäkarkkia ja tunnettuja näyttelijöitä on sopivasti;
- plotholeja ei ole, koska kaikki epäjohdonmukaisuudet voidaan kiertää väittämällä, että

Spoiler

koko juoni on unta tai tarkoituksella unenomaista, mikä mahdollistaa monta erilaista tulkintaa.

Mielestäni Inceptionin monimutkainen juoni menee kikkailuksi kikkailun itsensä takia eikä onnistu tuomaan tarinaan lisäarvoa tai haastamaan katsojaa kunnolla. Lisäksi elokuva ei herätä kovinkaan voimakkaita tunteita eikä henkilöhahmoissa ole juurikaan syvyyttä. Leffan elokuvallisista ansioista huolimatta tarina jää harmillisen pinnalliseksi.

Jottei menisi vain haukkumiseksi, sanottakoon, että elokuvallisesti (miten käännetään sana "cinematographically"?) Inception on vuoden parhaita, ellei paras. Lisäksi se on varsin viihdyttävä - kömpelöä, ylidramaattista ja pitkitettyä loppua lukuun ottamatta.

Näistä syistä:

Inception (2010) :3:½

 

[Kalabob]

Babel :0:-

Elokuvassa ei oo päätä eikä häntää. Oikeastaan on, mutta juoni on niin mielenkiintoinen että muumitkin on parempaa viihdettä. Pikkupoika ampuu bussia, nainen ottaa hittii, tämän naisen lapset on jossai persees ja läski muija vahtii niitä, pikkupojan ase on saatu Japanilaiselt. Tuhlasin yli 2 tuntia elämästäni. Ainiin elokuvan kauhukohtaus oli, kun japanilainen kuuromykkä riisuutuu alasti, jolloin retinalle muodustuu kuva mustasta pusikosta ja anorektikon lapasista.

 

[Feint]

Voispa tähän jakaa mielipiteitä parista leffasta, jotka kulutin viime päivien aikana. On uutta ja vanhempaa.

Serenity: Joku epämääränen avaruusseikkailu, josta ei oikein ota tolkkua kun ei ole nähnyt sarjaa, johon se perustuu. Käytännössä yksi alus vajaan kymmenen hengen miehistöllään seilaa ympäri avaruutta, mukanaan masentunut teinityttö joka laahaa joukon perässä koko elokuvan ajan. Aika ajoin PMS-oireet nousevat tytölle päähän ja tämä hakkaa muutaman armeijan paskaksi, tai kunnes isoveli sanoo taikasanat, jotka saavat tytön rauhoittumaan. Elokuva päättyy siihen, että kaikki mahdolliset dramaattiset kohtaukset, jotka on viety peleistä(mm. Fallout, Final Fantasyt, yms) ja elokuvista(Sormusten herrat yms) pääsevät loppumaan, eikä ruutiakaan enää riitä uusiin taistelukohtauksiin. Kaikessa paskuudessaan ihan vitun paska elokuva. 2/10


2012: Maailmanloppu-elokuva jälleen kerran. Tällä kertaa perehdytään maailmanloppuun, eikä sen jälkeiseen elämään. Elokuvan hahmot käyät tuttuun tapaan taistelun elämästä ja kuolemasta, eikä liioitelluista kohtauksista ja tajuttoman paskalta juonelta voi välttyä. Elokuvasta on harvinaisen vaikea keksiä mitään hyvää sanottavaa. Reilun kahden ja puolen tunnin rääkistä luulisi löytyvän edes jotain positiivista, mutta mitään ei tule mieleen. Järkyttävän huono elokuva. 1/10


Jennifer's Body: Tarina eräästä meganfoxista, joka muuttuu Succubukseksi ja janoaa miesten sper- siis verta. Ja sisäelimiä. Ajatuksena elokuva on loistava ja siitä olisi varmasti saanut hyvän kauhupläjäyksen aikaiseksi. Valitettavasti mustaa paskaa sylkevä teinityttö, jolla on suussa piilossa melkoisen terävät tekohampaat, ei oikein iske ainakaan muhun. Elokuvan juoni oli ihan vitun paska, eikä siinä ollut mitään pelottavaa tai jännittävää. Luultavasti elokuvan ohjaajalla seisoi Meganin seurassa niin paljon, että elokuvan sisällön tuottaminen jäi hieman vajavaiseksi. Hyvä sentään, että miespuolisille katsojille(saatanan runkkarit) annetaan vähän silmänruokaa. 2/10


Cloverfield: Ufo-olio tipahtaa keskelle Amerikkaa ja alkaa räiskimään ihmisiä. Joo, olipa vitun kekseliästä. Onneksi teinit kuvaavat kaiken ja me saamme kotisohvalta jännittää, miten ihmiskunnan käy. No hyvinhän siinä käy, kun Yhdysvallat tiputtavat pomminsa mörön päälle. Kumma, että tyyppien kamera säilyi ehjänä siinä rytäkässä. Aivan järkyttävää kuraa, mutta odotuksetkaan eivät kovin korkealla olleet. 4/10


From Hell: Tarina 1800-luvun huorista ja Jack The Ripperistä. Mielenkiintoinen leffa, mutta itsestäänselvää syyllistä jahdataan turhan pitkään ja monimutkikkaasti. Jälleen kerran aihe, josta mielellään näkisi tehtävän hyviä elokuvia. From Hell sentään on melko katseltavaa tavaraa, vaikkei se huippusuorituksiin ylläkään. 6/10


Terminator - Salvation: En muistaakseni ole nähnyt muita Terminator-sarjan elokuvia, joten en ole aivan perillä tarinasta. Pidin kuitenkin elokuvan stooria melko hyvänä, eikä mikään varsinaisesti häirinnyt katsomista. Paljoa sanottavaakaan ei tosin löydy, mutta tätä elokuvaa voisin jopa suositella. 7/10


Red: Eläkkeellä oleva CIA-työntekijä sekstailee naisia puhelimitse, koska kaljupäänä ei saa piparia edes jouluna. Sitten heilutellaan vähän aseita, ajetaan karkuun effbiiaita, tavataan pari kaveria, viljellään mukahauskoja vitsejä ja saadaan pesää. Vähän niinkuin suomalaismiehen perjantai. Paitsi ehkä hieman viihdyttävämpää ilman sivuvaikutuksia. Ihan hyvä setti, varmaan katsomistani elokuvista paras. 8/10


Ja eikun latailemaan lisää...

 

[Mahoney]

Scott Pilgrim vs. The World

Leffasta ei ollut mitään hajua ennen katsomista, mistä johtuikin, että elokuva pääsi yllättämään täysin sisällöllään. Alun WTF-fiiliksen jälkeen kun ymmärsi alkaa katsomaan leffaa sopivasti kieli poskella, osoittautui se erittäin viihdyttäväksi kokonaisuudeksi. Turhempia selittelemättä Scott Pilgrim on komedia joka ottaa vahvasti vaikutteita sarjakuvista ja vanhanaikaisista videopeleistä. Visuaalisesti elokuva on ajoittain aivan hemmetin hienon näköistä ja itselleni ainakin tuo erikoinen lopputulos toimi erinoimaisesti.

Juonellisesti ajoittain hieman lapsellinen ja korni, mutta kun osasi tarpeeksi ajoissa heittää aivot vapaalle, niin osasi nauttia hauskasta leffasta eivätkä nuo edellä mainitut asiat häirinneet erityisesti. Michael Cera vetää tutun roolin, mutta kuitenkin erittäin onnistuneesti. Casting oli muutenkin toimiva mm. Jason Schwartzman, Kieran Culkin, Chris Evans ja Alison Pill vetivät hyvät roolit.

Hauska huomata, että etenkin nuoret ohjaajat ovat kunnostautuneet nykyään innovatiivisella otteella tehdä elokuvia, mikä sitten ilmenee tämänkaltaisien elokuvien muodossa. Kick-Ass on mielestäni toinen samaa genreä. Myös tämä kannattaa katsoa Blu Ray:nä.

Ai niin, ja suurimmaksi osaksi elokuvan musiikista vastannut "Sex Bob-omb" toimi aivan helvetin hyvin. Kappaleet ovat ilmeisesti Beckin käsialaa.

:4:

 

[Columbu]

Romper Stomper (1992) :3:+

Geoffrey Wrightin käsikirjoittama ja ohjaama action-draama kertoo hauskoista ja aktiivisista australialaisnuorista, jotka elävät ihan rauhassa, kunnes ulkomaan epelit tulevat häiritsemään. Nuorukaiset tekevät kaikkensa pitääkseen kotikontunsa vapaana ja puhtaana. Maahantunkeutujat eivät kuitenkaan ymmärrä parastaan, vaan yrittävät vääryydellä valloittaa aussien isänmaan.

Romper Stomperista löytyy reilusti seikkailua, jännitystä ja toimintaa sekä ripaus romantiikkaakin. Nuori ja komea Russell Crowe esittää Handoa, kaveriporukan pomoa ja älykköä, joka pitää historiasta ja kirjallisuudesta (varsinkin erään itävaltalaisen kirjailijan poliittisista teoksista). Elokuva onkin ehkä vähän turhan paljon Crowen suorituksen varassa, vaikka toki myös Daniel Pollock vetää hyvän roolin. Vastauksia ei anneta, vaan leffa jää tarinaksi väkivallan kierteestä ja ihmisen kurjuudesta.

Elokuva on jollain tasolla viihdyttävä ja ehdottomasti mukaansa tempaava, mutta siitä on vaikea löytää kovinkaan syvällistä sanomaa tai älyllistä haastetta. Romper Stomper jäänee ansioistaan huolimatta elokuvaksi muiden joukossa. Plussaa skinipunk-musiikin ironisesta käytöstä.

 

[Tigre]

Aikaisemmin kun puhuin tosta Tale of Two Sisterista, niin kun katoin toissapäivänä uudestaan, niin oli vielä aiemman katselukerran tapahtumat melko hyvin muistissa, että nyt hahmotin juonen paljon paremmin, joten annan :4:

The Thing

Ihan helvetin hyvä kauhuleffa. Jänskä tunnelma alkaa heti pahaenteisellä musiikilla ja ne alun muutamat kohdat joissa koira aistii tulevan pahan ja makaa esim sielä pöydän alla ja kuuluu samalla sitä pelottavaa musiikkia, niin meni kyllä ihon kananlihalle. Hyi vittu. Tuli ihan mieleen se mörkömuumijakso, josta muuten jäi silloin syvät henkiset traumat. Samanlaiset fiilikset vähän tuli. Tosin en saanut nyt traumoja. Tunnelma pysyi koko leffan ajan tiukkana ja kauhu oli sellaista vähän klaustrofobista, kun alkoi tapahtuu. Siitä lähtien kun "se" tuli, niin jännittävyyden lisäksi esiin tuli oksetus olo, niinkuin saweissa.
:5:

 

[Counterfeith]

^^ täysin samaa mieltä. Vaikka leffa on susivanha , niin erikoistehosteet olivat ihan omaa luokkaansa. Sawin komediasarjaan en kyllä lähtisi tätä mestariteosta tosin vertailemaan :D

 

[Big Evil]

ja ne alun muutamat kohdat joissa koira aistii tulevan pahan ja makaa esim sielä pöydän alla ja kuuluu samalla sitä pelottavaa musiikkia, niin meni kyllä ihon kananlihalle.

Jos muistan oikein, puhutko nyt siitä samasta koirasta, joka oli oikeasti alien koko ajan?

Joka tapauksessa parhaita leffoja, mitä olen koskaan nähnyt.

 

[Tigre]

Puhun. Arvostelua kirjottaessani jotenkin "unohdin" ton, että se oli se sama koira siinä pöydän alla, joka oli alien. Kyllä kuitenkin tiesin leffa katsoessa, että se oli paha.

 

[Luni]

Eikös siihen piskiin tarttunut joku örkki mörkki ja sit tapahtui mitä tapahtui tos Thing leffassa? On muuten aikaa kun ton tsiikannut, muutaman kerran katsonut elämäni aikana mutta silti on hämärä muistikuva leffasta kokonaisuutena, voisi melkein tänään katsella leffan uudestaan.

Tulihan tossa eilen leffakin katsottua, eli The Other Guys, leffa oli ihan hauska ja sai nauraa pitkästä aikaa ihan mukavasti, Will Ferrell oli aivan loistava, Mark Wahlberg sopi hyvin pieneksi pojaksi nahkatakissa, Eva Mendes oli "suloinen" niinkuin yleensä ja Michael Keaton pomona menetteli roolissaan, Coogan esitti niljaketta ja oli roolissa ihan hyvä, tollanen mukava illanvietto leffa ja saa raskaan viikon jälkeen mielen iloiseksi:D :3:

 

[Columbu]

Knocked Up (2007) :3:

Romanttisen komedian ensiminuutit ovat (kaltaiselleni haaveunissa elävälle runkkarille) sen parasta antia: Seth Rogenin esittämä läski nörtti pääsee tekemään tuttavuutta kuumaakin kuumemman uratykin (Katherine Heigl) kanssa. Ja vieläpä sen verran läheistä tuttavuutta, että työnarkomaani hottis pamahtaa paksuksi. Jotkut elokuvan kohtauksista naurattavat, toiset hymyilyttävät ja muutamat ärsyttävät. Heiglin ja Rogenin hahmojen lisäksi myös sivuhenkilöt nousevat moniulotteisiksi ja mielenkiintoisiksi persooniksi; erityisesti Paul Ruddin esittämä perheenisä on hyvin kirjoitettu ja näytelty. Katherine Heigl on kaunis kuin Afrodite, mikä nostaa leffan pisteitä roimasti.




...




Disaster Movie (2008) :0:

Odotin Disaster Movien olevan niin huono, että se olisi tahattoman hauska. Mutta kyseinen paskaleffa ei pysty edes siihen. Jos tätä ärsyttävien aivopierukohtausten sekavaa rykelmää voi elokuvaksi sanoa, se on huonoin elokuva, jonka olen koskaan nähnyt. Mielenkiinto meni viimeistään 5 minuutin kohdalla sapelihammas-Amy Winehousen röyhtäillessä yli puoli minuuttia putkeen. Pakottauduin kuitenkin katsomaan tämän elokuvahistorian häpeäpilkun loppuun lähinnä masokistisesta suorittamisen tarpeesta. No, jos ihan rehellisiä ollaan, puuhailin kyllä kaikenlaista muuta siinä samalla. Voisin kuvitella, että Disaster Movien katsominen elokuvateatterissa on pahinta mahdollista itsekidutusta.