Elokuva-arvostelut!

Meta title: 🎬🔥 Elokuva-arvostelut räjäyttää totuuden valkokankaasta 🔥🎬

Meta description: Tykittäen suoraan ytimeen: rehelliset arviot, kovat tuomiot ja armoton Pakkis-asenne ilman filttereitä.


The Other Guys :5:

Aivan järkyttävän uskomaton elokuva. Oli pakko katsoa heti perään uudestaan. Will Ferrel tekee taas täydellisen roolisuorituksen, ja Mark Wahlberg venyy myös parhaimpaansa. Varmasti yksi kaikkien aikojen parhaista elokuvista.

Helvetin hyvä ja hauska leffa toi other guys. Koko ajan saa kyllä olla nauramassa, helvetin hyvää läppää.:5:
 
Machete :2:½

Komppaan Counterfeithiä eli vähän ylihypetetty täällä pakkiksella imo, odotin parempaa. Veri lensi, säpinää riitti ja kuumia bellojakin löytyi. Olihan tota Machete heebon meininkiä hauska seurata, sen verran jäätävän kylmä kaveri kyseessä kuitenkin. 'Aivot narikkaan' -actionleffojen kastissa ihan hyvä pätkä, mut ei nämä juonettomat leffat vaan oikeen pure.
 
Mulholland Drive (2001) :5:-

Kunnianarvoisa Henki suositteli tätä elokuvaa, enkä joutunut pettymään. David Lynchin psykologinen trilleri Mulholland Drive kertoo nuoren näyttelijättären (Naomi Watts) ja muistinsa menettäneen naisen (Laura Elena Harring) surreaaleista kokemuksista Hollywoodissa ja sen lähiympäristössä. Elokuvan asetelma tuo vahvasti mieleen Ingmar Bergmanin Personan (jota en harmikseni ole koskaan nähnyt kokonaan). Tapahtumien uneomaisuus on puolestaan hyvin samankaltainen kuin Stanley Kubrickin Eyes Wide Shutissa. Mulholland Drive on kuitenkin näistä kolmesta viihdyttävin katsoa, vaikkei välttämättä yhtä nerokas kuin Bergmanin Persona. Christopher Nolanin myöhemmin tekemä yliarvostettu superhitti Inception yrittää saada aikaan samanlaisen häilyvyyden tunteen unen ja tosimaailman välillä, mutta on mielestäni aivan liian rautalangasta väännetty ollakseen lähelläkään samaa tasoa kuin Mulholland Drive.

Ihmisen syvintä olemusta luotaavia teemoja populaarikulttuurin kautta ja populaarikulttuurin keinoin käsittelevä mystinen, lähes myyttinen trilleri on sekä oivaa viihdettä, että haastavaa ja ajatuksia herättävää pop-taidetta. Eniten katsomiselämyksestä saa irti rasittamalla aivojaan hiukan: palasten loksahtaminen paikoilleen on kutkuttavan palkitsevaa. En silti ole varma, onko oma tulkintani lähelläkään sitä, mitä käsikirjoittaja/ohjaaja David Lynch elokuvallaan haki. Lynchin moniselitteisyyteen pyrkivän tyylin lisäksi vaikeatulkintaisuus saattaa johtua myös siitä, että teoksen oli alunperin tarkoitus olla pilottijakso tv-sarjaan. Tästä johtuen Mulholland Drive jää ikään kuin kesken ja monta sivujuonta jätetään tarkoituksettomina roikkumaan. Tuntuu typerältä kritisoida elokuvaa vain siksi, etten täysin tajunnut sitä, mutta joidenkin elementtien keskeneräisyys häiritsi katsomiskokemusta siinä määrin, etten voi antaa aivan täyttä viittä tähteä. Pitää varmaan jossain välissä katsoa Mulholland Drive uudestaan; ehkä siitä toisella katselukerralla saa vielä enemmän irti.
 
Kiele-Sanchez-30-days-of-night-dark-days.jpg


http://www.imdb.com/title/tt1320304/

30 Days of night: Dark days

Eli alkuperäisen leffan selvinnyt akka kiertää luennoimassa sen ykkösosan pikkukylän verilöylyistä. Muutaman ihmisen seurue (rugged alfakunti, ekassa hyökkäyksessä kuoleva kiintiönekru sekä rasittava bimbo) ottaa yhteyttä, kyseinen jengi kun on muka metsästävinään vampyyreja. Katsotaan miten käy.

No, leffan vampyyrit ovat rasittavan helppoja kohteita. Aina esiintyessään kyseiset otukset näet jähmettyvät paikalleen noin viideksi sekunniksi ja alkavat huutaa palosireenin lailla. Vanha turtlesleffoista tuttu ninjakoodi sen lisäksi ilmeisesti kieltää ninj... siis vampyyreja käymästä kimppuun enemmän kuin yksi kerrallaan. No, onneksi ns. metsästäjät ovat reilua jengiä ja esim. leffan tärkeimmässä kohtauksessa antavat vampyyrien kiltisti saartaa heidät ampumatta laukaustakaan.

Elokuvan ainoa edes jotenkuten munakas kohtaus on päähenkilön ja loppuörkin kohtaaminen. Valitettavasti sekin hautautuu sitä seuraaviin lukuisiin epäloogisuuksiin.

Vitun huono leffa, ehkä huonoimpia vampyyrileffoja mitä olen ikinä nähnyt. Yksi tähti kuitenkin onnellisesta lopusta.

:1:
 
Helvetin hyvä ja hauska leffa toi other guys. Koko ajan saa kyllä olla nauramassa, helvetin hyvää läppää.:5:
Sama. Will Ferrelin leffoihin tarvitaan yleensä vähän oudohko huumorintaju, mutta tämä oli eri maata. Tämän voi katsoa, vaikkei äijän muista leffoista oikein tykkää. Hiton hauska pätkä kyllä ja naurettua tuli aika paljon. Ei paras komedia ikinä, mutta paras pitkään aikaan. Nykykomediat kun tuntuu olevan aikamoista paskaa. Tämä oli mukava poikkeus. Siitä siis :5:
 
Vanha turtlesleffoista tuttu ninjakoodi sen lisäksi ilmeisesti kieltää ninj... siis vampyyreja käymästä kimppuun enemmän kuin yksi kerrallaan.
Hahaha, on kyllä hyvin kirjoitettu arvostelu. :lol2:

Mietinkin että pitäisikö tuo katsoa, ilmeisesti ei. :)
 
30 Days of night: Dark days

.....

Vitun huono leffa, ehkä huonoimpia vampyyrileffoja mitä olen ikinä nähnyt. Yksi tähti kuitenkin onnellisesta lopusta.

:1:

Eipä ole paljoa lisättävää, eka osa oli uuden ideansa puolesta ihan menevä mutta tämä uusi oli täydellisen tarpeeton. Älä katso.
 
* REC :4:

En tiedä, leffa oli aika perushuttua, mutta miekäläiseen iskee tuo yhdellä kameralla tehtävä kuvaus niin hyvin ,että olipa leffa kuinka paska tahansa niin tatti on ojossa jo pelkästään tuon kuvaustyylin takia. Rakastan siis myös Cloverfield - leffaa.

Ja kummassakin leffassa se lopun auki jääminen / onnellisen lopun puuttuminen rokkasi ihan helvetisti.
 
Kauriinmetsästäjä :1:

Olipahan taas pettymys. Istahdin tv:n ääreen mielenkiinnolla, sillä kyseessähän oli paljon kehuttu sota-aiheinen elokuva, jota en ollut aikaisemmin nähnyt. Alku vaikutti kuitenkin ihmeen tutulta, ja syykin selvisi elokuvan edetessä: olen yrittänyt katsoa sen aikasemminkin, mutta ensimmäinen tunti elokuvasta on niin saatanan tylsä, etten ole katsonut loppuun. Nyt katsoin sen kokonaan, mutta mitään hienoa en kyllä pätkästä löytänyt. Tekijöillä on varmaan ollut jokin todella hieno visio elokuvan tapahtumista ja sen aiheuttamista tunteista, mutta mulle ei auennut ollenkaan. Ehkä tarvittava mielenkiinto lopahti alussa, kun elokuvassa ei tapahtunut mitään mielenkiintoista.

Pakko kyllä vähän oikasta. Onhan tässä elokuvassa hemmetin karut ihmiskohtalot loppuviimein. Varsinkin De Niron roolihahmo on erittäin onnistunut, mitenkä ensin niin puhelias huuliveikko muuttuu sodan myötä pidättyväiseksi ja jäyhäksi. Ihan täydellinen roolisuoritus ja tulkinta. Tai sitten Steve, joka joutuu pyörätuoliin---> ei enää metsästetäkään kauriita viikonloppuisin kuten ennen vanhaan kun kaikki oli vielä hyvin. Kyllä tää elokuva antaa paljon, kun sieltä rivien välistä vaan lukee. Ja laahustava, pitkäveteinen kerronta sopii just hyvin. Ite nyt ainakin kolme tähteä antaisin.
 
Cloverfieldissä on äänimaailmassa dynamiikkaa aika reippaasti, joten paskoilla kotiteatteri laitteilla ei leffasta saa juuri mitään irti. Kunnon teatterissa katsottuna tämä leffa paranee aika reilusti kun jytinää riittää niin että tuntuu mökki hajoavan syliin. Demo matskua subbareille.
 
Pakko kyllä vähän oikasta. Onhan tässä elokuvassa hemmetin karut ihmiskohtalot loppuviimein. Varsinkin De Niron roolihahmo on erittäin onnistunut, mitenkä ensin niin puhelias huuliveikko muuttuu sodan myötä pidättyväiseksi ja jäyhäksi. Ihan täydellinen roolisuoritus ja tulkinta. Tai sitten Steve, joka joutuu pyörätuoliin---> ei enää metsästetäkään kauriita viikonloppuisin kuten ennen vanhaan kun kaikki oli vielä hyvin. Kyllä tää elokuva antaa paljon, kun sieltä rivien välistä vaan lukee. Ja laahustava, pitkäveteinen kerronta sopii just hyvin. Ite nyt ainakin kolme tähteä antaisin.
De Niron hahmon "kohtalosta" en voi olla samaa mieltä, koska hahmo oli mielestäni hyvin pidättyväinen alusta asti (ennen humalatilaa käyttäytyi vaivautuneesti tansseissa, metsästysreissulla vain hermostui kaverilleen jolta kengät unohtuivat jne.). Pyörätuoliin päätyneellä kaverilla ja Vietnamiin jääneellä tyyppillä sen sijaan elämä muuttui, enkä voi hyviä roolisuorituksiakaan kieltää. Valitettavasti nämä vaan ei pelasta mielestäni tylsää elokuvaa.


Cloverfieldistä pidän minäkin.
 
Valhalla Rising

http://www.imdb.com/title/tt0862467/

Yksisilmäinen mykkä soturi vaeltaa jonkun pojun kanssa. Matkalla he kohtaavat ristiretkeläisiä ja siitähän bileet vasta alkavatkin. Tässä leffassa ei tapahdu yhtään mitään. Loppuhuipennusta odottaa koko ajan, mutta koko paska lässähtää käsiin. Ei tästä voi oikein edes sanoa mitään, oli niin mitäänsanomaton. Ne ihmiset, jotka tälle antavat 4-5 tähteä eivät tajua mistään mitään, leikkivät vain taiteentuntijaa. Eihän tämä paska ole edes taidetta. Hohhoijaa.

:1: ja 1/2
 
Mulholland Drive (2001) :5:-

Kunnianarvoisa Henki suositteli tätä elokuvaa, enkä joutunut pettymään. David Lynchin psykologinen trilleri Mulholland Drive kertoo nuoren näyttelijättären (Naomi Watts) ja muistinsa menettäneen naisen (Laura Elena Harring) surreaaleista kokemuksista Hollywoodissa ja sen lähiympäristössä. Elokuvan asetelma tuo vahvasti mieleen Ingmar Bergmanin Personan (jota en harmikseni ole koskaan nähnyt kokonaan). Tapahtumien uneomaisuus on puolestaan hyvin samankaltainen kuin Stanley Kubrickin Eyes Wide Shutissa. Mulholland Drive on kuitenkin näistä kolmesta viihdyttävin katsoa, vaikkei välttämättä yhtä nerokas kuin Bergmanin Persona. Christopher Nolanin myöhemmin tekemä yliarvostettu superhitti Inception yrittää saada aikaan samanlaisen häilyvyyden tunteen unen ja tosimaailman välillä, mutta on mielestäni aivan liian rautalangasta väännetty ollakseen lähelläkään samaa tasoa kuin Mulholland Drive.

Ihmisen syvintä olemusta luotaavia teemoja populaarikulttuurin kautta ja populaarikulttuurin keinoin käsittelevä mystinen, lähes myyttinen trilleri on sekä oivaa viihdettä, että haastavaa ja ajatuksia herättävää pop-taidetta. Eniten katsomiselämyksestä saa irti rasittamalla aivojaan hiukan: palasten loksahtaminen paikoilleen on kutkuttavan palkitsevaa. En silti ole varma, onko oma tulkintani lähelläkään sitä, mitä käsikirjoittaja/ohjaaja David Lynch elokuvallaan haki. Lynchin moniselitteisyyteen pyrkivän tyylin lisäksi vaikeatulkintaisuus saattaa johtua myös siitä, että teoksen oli alunperin tarkoitus olla pilottijakso tv-sarjaan. Tästä johtuen Mulholland Drive jää ikään kuin kesken ja monta sivujuonta jätetään tarkoituksettomina roikkumaan. Tuntuu typerältä kritisoida elokuvaa vain siksi, etten täysin tajunnut sitä, mutta joidenkin elementtien keskeneräisyys häiritsi katsomiskokemusta siinä määrin, etten voi antaa aivan täyttä viittä tähteä. Pitää varmaan jossain välissä katsoa Mulholland Drive uudestaan; ehkä siitä toisella katselukerralla saa vielä enemmän irti.

Katsoitko DVD:n extroista ne vihjeitä antavat kohtaukset? Mä oon katsonut leffan 6 kertaa ja täytyy sanoa, että elokuva on niin hienosti toteutettu ettei se maistu puulta monenkaan katselukerran jälkeen. Joka katselukerralla yhtä jäätävän maaginen :rock:
 
Back
Ylös Bottom