Mun mielestä varsin piristävä tapaus tämä
ArskaSälli!
En olekaan pitkään aikaan törmännyt näin paatokselliseen argumentointiin, vaikka nämä uskonnolliset aiheet ovatkin edelleen lähellä sydäntäni..
Nähdäkseni tunnevaltaisesta paatoksellisuudesta on mm. Dragon pitänyt huolta ja muut, jotka ovat omien sanojensa menettäneet jo hermonsa
Nimittäin uskonnollinen usko on varsin poikkeuslaatuinen "uskomisen" muoto. Minä esimerkiksi uskon, että ulkona on tällä hetkellä pimeää ja voin varmentaa sen kurkistamalla verhojen välistä. Uskonnolliset väittämät ovat luonteeltaan sellaisia, ettei niistä voida saada mitään kiistattomia todisteita, joten on vain loogista jättää uskomatta sellaisiin. Samalla tavalla jätän uskomatta myös siihen, että Teräsmies on oikeasti olemassa. Tämä ei silti tarkoita samaa kuin "uskon aktiivisesti, ettei teräsmiestä ole olemassa". Ymmärrätkö eron?.
Ymmärrän. Ja olen samaa mieltä osittain. Moneen asiaan ei ole kiistattomia tieteellisiä todisteita.
Lainaan ApologetiikkaWikistä seuraavat ajatukset:
Ateistien haluttomuus tunnustaa oman vakaumuksensa uskonvaraista luonnetta ei sulje pois sitä, että kyseessä voi olla nimenomaan uskonnollinen vakaumus. Tieteellinen tutkimus ei voi olla maailmankatsomuksellisesti ja uskonnollisesti sitoutumatonta, koska tieteelliseen tutkimukseen vaikuttavat todellisuutta koskevat kokonaisvaltaiset oletukset.
Tiede on nykyään määritelty siten, että vain luonnolliset syyt hyväksytään tieteellisiksi selityksiksi. Tiedeyhteisö ei siis naturalistisen ennakko-oletuksensa takia hyväksy luotettaviksi mitään selityksiä tai todisteita, jotka viittaisivat yliluonnolliseen. Tieteisuskova ateisti harjoittaa siis ateismiaan ylläpitävää, tieteisuskoksi kutsuttua kehäpäätelmää:
1.Ateismin vastaiset todisteet vaatisivat ei-luonnollisia selityksiä.
2.Ei-luonnollinen ei ole tieteellistä, joten todisteet eivät ole tieteellisiä.
3.Koska todisteet eivät ole tieteellisiä, ne eivät ole luotettavia.
Tämän kehäpäättelyn avulla ateisti siis varmistaa ettei hänen koskaan tule ottaa vakavasti mitään todisteita ateismia vastaan.
Nykyisellään tiede on sitoutunut vain luonnollisiin selityksiin, joten se ei ole objektiivista totuuden etsintää. Lisäksi tieteen täytyy olettaa uskonvaraisesti asioita todellisuuden luonteesta (induktion toimivuus, toistokokeiden mielekkyys) ja havaintojen luotettavuudesta. Lisäksi tieteentekijä vain luottaa yhteisön edustajien todistuksiin heidän tekemistään mittauksista. On siis selvää, etteivät tieteen tulokset ole vapaita uskosta. Uskon elementti tieteessä pysyy vain piilossa milloin ajattelu ei ole tarpeeksi syvällistä näkemään näitä perususkomuksia.
Luitko niitä esimerkkejäni lainkaan? Historia on pullollaan ihmisiä, jotka ovat olleet hartaasti uskovia ja silti äärimäisissä olosuhteissa riistäneet ihmishenkiä (tai pahempaa). Vastaavasti on olemassa lukematon määrä uskonnottomia ihmisiä, jotka eivät kuitenkaan kuljeskele murhaamassa toisia..
Totta. Koko keskustelu lähti siitä, että joku esitti yleisen myytin, jonka mukaan uskonnot ovat tappaneet eniten. Se ei pidä paikkaansa. Kysy vaikka kouluaikasi historianopettajalta. Toiseksi, pohdin sitä kumpi lähtökohtaisesti kunnioittaa enemmän ihmiarvoa: se joka uskoo, että jokainen ihminen on Jumalan kuva ja siksi arvokas vai ateisti, joka uskoo ihmisen olevan eläin ja sattuman tulosta? Pelkään sitä aikaa jolloin kristinuskon vaikutus häviää yhteiskunnasta, koska oikea ja väärä on vain mielipiteitä jos Jumalaa ei ole.
Minä olen ihan pirun onnellinen ollessani elossa. Kun tarkemmin ajattelee, olisi lähes äärettömän paljon todennäköisempää, että en olisi tällä hetkellä lainkaan olemassa. Moni asia olisi voinut mennä eri tavalla mutta eipä ole mennyt ja siksi istunkin tässä koneellani naputtelemassa. Sama pätee myös kaikkiin muihin ihmisiin ja siksi pidänkin elämää äärimmäisen arvokkaana asiana. Lisäksi olen empaattinen ihminen (suureksi osin biologiani johdosta) ja siksi en pystyisi normitilanteessa vahingoittamaan ketään. Puhumattakaan siitä, että tappaisin jonkun. Samasta syystä pyrin elämään niin, etten loukkaa muita ihmisiä millään muullakaan tavalla (kuten varastamalla). Minä olen myös löytänyt elämälleni useitakin eri tarkoituksia, kuten perheen perustamisen ja uusien asioiden oppimisen. Minusta on varsin mukavaa rakastaa ja tulla rakastetuksi. Yritän pitää itseni terveenä, että ehdin nähdä tämän maailman kehittyvän sekä lapsieni ja lastenlasteni kasvavan. Lopulta olisi mukava pystyä toteamaan, että johan sitä tuli nähtyä ja koettua kaikenlaista - ihan riittävästi yhdeksi eliniäksi..
Hienoa! :hyvä: Olen onnellinen puolestasi.
Koet elämäsi tarkoitukselliseksi, mutta jos uskot, että 1) elämän synty on sattuman tulosta niin 2) sattumalla ei ole suunnittelijaa tai tarkoitusta niin 3) silloin mitä siitä syntyy on vailla tarkoitusta. Elämme ja kuolemme, mutta sillä ei ole mitään sen suurempaa tarkoitusta. Jokin sisälläsi sanoo, että elämällä pitää olla joku merkitys ja se on ristiriidassa ateismin kanssa. Se on subjektiviinen harha, jolla saadaan sinut pysymään hengissä. Jos kokonaisuudella ei ole suunnitelmaa ja tarkoitusta ei sen osalla ole merkitystä. Tämä tarkoituksen kokeminen viittaa Jumalaan, koska loogisesti ajatellen kosmoksessa ei ole tarkoitusta jos Jumalaa ei ole. Asioita vain tapahtuu ilman merkitystä. Se, että ihminen keksii asioille merkityksiä kertoo Suunnittelijasta.
Tiede ei voi vastata kysymyksiin elämän tarkoituksesta, mielekkyydestä tai arvoista tai moraalista. Tiede on neutraalia ja jos tiedemies sanoo, että jokin on hyvää tai parempaa kuin toinen hän väistämättä tuo mukaansa oman maailmankatsomuksensa, joka on aina uskoon perustuva vaikka hän olisi ateisti. Se, että mitää jotain arvokkaana on uskonvarainen väite. Tää on nyt ihan peruskauraa, jos on lukenut vaikkapa lukion filosofian kurssia.
Mitä tarkoitat humanismilla tässä yhteydessä ja miksi sillä ei saa hempeillä? Minusta Linkolan ekofasismi ja Nietzschen yli-ihmisoppi ovat varsin typeriä ajatuksia. Eivätkä ne minun nähdäkseni vetoakaan juuri keneenkään..
Sinusta ne ovat typeriä, mutta mikä sinä olet heitä tuomitsemaan?
Kuka sen kertoisi ovatko he väärässä? Enemmistökö? Ja Jokelan murhien tekijään ne upposi hyvinkin eikä hän ollut mikään mielisairas... eräs ateistituttava totesi, että eläimen syöminen on kannibalismia, eli samanarvoista kuin ihmisen syöminen... pelottava ajatus...
"Darwinismi" on myös turhan rajoittunut lähestymistapa evoluutioon (tai elämään yleensäkin). Tiedetään paljon esimerkkejä siitä, miten yhteen hiileen puhaltavat eläinyhteisöt pärjäävät parhaiten ja menestyvät siksi myös evoluutiossa. Biologinen altruismi on myös hyvin kuvattu ilmiö ja siinä esim. äiti voi uhrata oman henkensä jälkeläistensä puolesta. Elämä on hyvin paljon muutakin kuin luonnonvalintaa ja "vahvimman oikeutta"..
Darwinismi on hyvin looginen, mutta julmuutensa takia ateistikaan ei sitä näköjään niele. Voisihan sitä sanoa, että altruismi rappeuttaa sukua kun heikkoja suojellaan. Kuka sanoo kumpi meistä on oikeassa?
Asia on itse asiassa täysin päinvastoin. Uskonnottoman ihmisen elämä on viime kädessä ankkuroitunut siihen, että kaikki loppuu jonain päivänä. Siksi elämä on arvokasta ja se kannattaa elää mahdollisimman hyvin. Siksi itsenäisesti ajattelevat uskonnottomat ihmisetkin harvemmin hurahtavat mihinkään äärimmäiseen ideologiaan. Hullut diktaattorit ja poliittiset vallankaappaukset ovat hieman eri juttu.
Kun sanot, että elämä on arvokasta perustat näkemyksesi uskoon, et tietoon. Et voi asiaa todistaa. Ja samoin se, että ajattelet, että kannattaa elää se hyvin perustuu arvoihin, jotka ovat uskonvaraisia. Joku toinen ajattelee toisin: elämällä ei ole mielekkyytä ja paras käyttää vain muita hyväksi oman onnen saavuttamiseksi. Kukaan ei voi viime kädessä sanoa kumpi teistä oli oikeassa. On vain erilaisia mielipiteitä. Hullukin voi olla onnellinen, mutta se ei tarkoita, että hänen harhansa olisivat tosia.
Itsenäisesti ajattelevat harvemmin hurahtavat äärimmäiseen ideologiaan? Millä tuon todistat? Onko siitä tutkimustuloksia? :wtf:
Myös uskovainen ajattelee, että kaikki loppuu jonain päivänä. Siksi Jeesus antoi ohjeita nimenomaan tähän elämään.
