Maailmankatsomusthread (uskontokeskustelut kaikki tänne)

[Ankara Aatu]

^ Samaa mieltä, ja varmasti tuossa onkin kysymys provoilusta.

Itse yritän välttää "ateisti"-termin käyttöä juuri sen takia, ettei sitä yhdistettäisi uskontoihin. Tätä tarkoitusta alleviivatakseni olen myös näissä keskusteluissa aika ajoin pitänyt esillä sitä, kuinka mieletöntä olisi kutsua ihmisiä "aunicornisteiksi" ja "abatmanisteiksi", koska he eivät usko yksisarvisiin tai batmaniin. Eihän kyseessä todellakaan ole mikään "-ismi" yhtään enempää kuin minkään muunkaan positiivisen uskomuksen puuttuminen on -ismi. Ei tietysti myöskään ole olemassa mitään sellaista kuin ateistinen usko tai ateistinen maailmankatsomus, yhtään enempää kuin kaikilla, jotka eivät usko batmaniin, ole yhteistä usko(nto)a tai maailmankatsomusta.

Tämän kaikenhan pitäisi olla selvää jo ihan sanojen määritelmistä, mutta uskontojen puolespuhujien retoriikassa yhä uudelleen ja uudelleen toistuva temppu on yrittää hämätä kuulija luulemaan, että kyse olisi kahden rinnakkaisen kattavan oppirakennelman välisestä kiistasta. Että kiista kristinuskon ja ateismin välillä olisi samanlainen kuin vaikkapa kiista kristinuskon ja hindulaisuuden välillä. Tämän tempun tarkoituksena on muun muassa sälyttää todistustaakka yhtä lailla ateistin kuin kristityn harteille, kun kaiken järjen mukaan sen kuuluisi olla yksin positiivsen väitteen esittäjän, eli uskovaisen kannettavana.

 

[Jami2003]

Mitä mieltä muuten olette vapaa-ajattelijoiden liitosta ja skepsiksestä (ja muista vastaavista). Itse en voisi kyllä kuvitella kuuluuvani ko yhdistyksiinkään koska mielestäni he toimivat juuri omaa ajatusmallia ja tuota Ankaran Aatunkin batman esimerkkiä vastaan. Ko yhdistyksillä tuntuu olevan tarve haastaa koko ajan uskovaisia. Kuten tuo "Jumalaa on tuskin olemassa" -bussikampanja. Miksei sitten "Batmania tuskin on olemassa". Ymmärrän kyllä tarvetta käydä kriittistä keskustelua julkisuudessa ja sitä kautta pyrkimystä edistää "ateistista" yhteiskuntaa. Mutta tapa millä ko yhdistykset sen hoitavat on todella vieras minulle.

Juuri nuo yhdistyset myös mielestäni edistävät tuota" kahden oppirakennelman välistä kiistaa" -näkemystä ja edustavat tavallaan virallista "ateisti" puolta Suomessa.

 

[ladybird]

Johtuu minusta enemmän siitä, että kun on tutustunut johonkin uuteen ja mullistavaan asiaan, niin sitä tekee mieli julistaa totuutena. Vähän kuin esim. karppauksen aloitus. Sitten kun asia arkipäiväistyy niin sitä ei enää jaksa julistaa.

Ladybird ootko sä muuten uskis?

Joillakin se arkipäiväistyminen vaan kestää sitten ilmeisesti vuosia. Mä en nyt sanois ihan uskis olevani, mutta en myöskään ateisti, enkä oikeestään agnostikkokaan. Oon jotain agnostikon ja uskiksen välillä. Voisin oikeestaan sanoa, että oon vähän hukassa tän asian suhteen. Eikä mua nyt noi kirkot sun muut uskonnolliset rituaalit niin kiinnosta, enemmänkin nää jumala-asiat.

 

[Maso]

Batman-hysteria saa paljon vähemmän pahaa aikaiseksi kuin jumala-hysteria. Siksi ymmärrän tuon priorisoinnin. Bussikampanja toi hyvin esille sen todellisuuden, kuinka pimeää keskiaikaa vielä elämme. Henkilökohtaisesti mulle kuitenkin riittää kotiateistin rooli.

 

[Paletaani]

Tänään Hasarin pääkirjoituksen vieraskynänä Ilse Paakkanen

On kyllä melko provosoivaa tekstiä Ilseltä.

Tämä uskonto vs. uskonnottomuus-keskustelu on riehunut mm. Britanniassa ja Jenkeissä jo vuosia. Vasta ihan hiljattain näitä kannanottoja on alkanut näkyä Suomen valtamediassa. Itse tykkään seurailla tuota maailmalla käytävää keskustelua muutamien blogien ja nettisivujen kautta.

Tekstissä on kyllä pieni järjen hippunen jos viitekehykseksi otetaan vaikkapa länsimaat. Sosiologisesti tarkasteltuna kaikki aatteelliset liikehdinnät synnyttävät aina vastaliikehdintää, kuten vaikkapa yhteiskunnan maallistuminen muodostaa fundamentalismia. Vastaavasti uskonnollinen fundamentalismi synnyttää uskontojen vastustusta. Tuo ilmiö, mihin viitataan nimellä "uusateismi" on lähtöisin Jenkeistä ja syyt ovat selvät: kristitty äärioikeisto pyrkii ujuttamaan luomisoppia valtakunnallisiin biologian oppikirjoihin, aborttiklinikoiden työntekijöitä ammutaan ja Pyhän Sodan motivoimat terroristit lentelevät päin rakennuksia. Meneehän sitä hermot vähemmästäkin. Suomessa nämä uskontojen aiheuttamat lieveilmiöt ovat huomattavasti marginaalisempia joten täällä 'usko vs. epäusko'-keskustelu on paljon laimeampaa. Suomessa valtavirran ev. lut-kristillisyys on myös aina ollut hyvin henkilökohtainen asia joten täällä ei olla totuttu siihen että joku voi tulla yhtäkkiä kyseenalaistamaan sitä.

Meilläpäin merkittävimmät uskontouutisoinnit koskevat yleensä sitä ratkiriemukasta vääntöä kirkon sisällä kun piispat eivät osaa päättää mitä noiden iljettävien homojen kanssa pitäisi tehdä. Naisista nyt puhumattakaan! Toisaalta meiltäkin löytyy omat hihhuliporukat, joiden toiminnasta löytyy hyvin paljon kyseenalaisia temppuja. Opettaja-lehdessäkin käytiin taannoin keskustelua (ihan oikeasti!) siitä kuinka joidenkin opettajien mielestä luomisopista tulisi mainita varteenotettavana vaihtoehtona evoluutiobiologian opetukselle. Meillä on myös kristillisiä kouluja joissa tällainen sekoilu on mukana opetusohjelmassa.

Minun mielestäni Suomessa uskonnot ovat edelleen jonkinlaisella jalustalla, johon ei saa mennä koskemaan. Tämä ei tarkoita sitä että uskontokriitikot heitettäisiin linnaan (vai miten se nyt meneekään sen uskonrauhan rikkomispykälän mukaan?) vaan enemmänkin sitä että uskonnollisesta perinteestä halutaan pitää kiinni kynsin ja hampain. Mitään muutosta siihen ei haluta. Mun mielestä olisi hyvä vähän ravistella näitä perinteitä ja siirtyä pikkuhiljaa kohti sellaista yhteiskuntaa joissa esim. lapset saisivat itse päättää uskonnostaan (tai uskonnottomuudestaan) kunhan heille on ensin pistetty kaikki faktat tiskiin. Olis myös aivan mahtavaa että kaikenmaailman fundamentalismi ja äärihihhulointi tuomittaisiin ihan avoimesti. Nythän ev. lut-kirkko pitelee varsin lämpimiä välejä toinen toistaan kummallisempien herätysliikkeiden kanssa (jotka vieläpä usein pitävät toinen toistensa tulkintoja täysin vääränä mutta kyllä kirkon apu kelpaa).

Allekirjoitan täysin Aatun kirjoituksen siitä että tuossa Hesarin jutussa tehdään idioottimainen virhe rinnastettaessa ateismi johonkin uskontojen kanssa kilpailevaan oppijärjestelmään. Muutenkin koko termi on kokenut melkoisen vääristymän viime aikoina.

 

[Paletaani]

Juuri nuo yhdistyset myös mielestäni edistävät tuota" kahden oppirakennelman välistä kiistaa" -näkemystä ja edustavat tavallaan virallista "ateisti" puolta Suomessa.

Siltähän se helposti näyttää mutta virallisesti kyseiset yhdistykset ajavat hieman eri asioita. Vapaa-ajattelijat pyrkivät ajamaan maailmankatsomuksellisista tasa-arvoa, jossa myös yksittäisen ihmisen uskonnottomuus otettaisiin huomioon. Heillä on siinä kyllä hyvää pointtia esim. nostaessaan pöydälle koulujen ja päiväkotien rukouskäytäntöjä yms. Jos lapsi tulee uskonnottomasta perheestä, miksi hänen pitäisi rukoilla sellaista asiaa mikä ei ole hänelle lainkaan tuttu? Kristityt lapset (lue: kristityiksi indoktrinoidut) ovat ateisteja suhteessa Allahiin joten olisihan se myös väärin pakottaa lapsi kumartamaan kohti mekkaa ennen ruokailua. Uskonnoton lapsi on ateisti sekä kristinuskon Jumalan että Allahin suhteen joten eihän siinä pitäisi olla poikkeusta.

Vastaavasti Skepsis edistää rationaalista ajattelua ja tieteellistä kriittisyyttä. He ovat vasta ihan viime aikoina joutuneet ottamaan kantaa uskonnollisiin teemoihin sillä Tapio Puolimatkan kaltaiset hörhöt ovat saaneet jonkin verran näkyvyyttä ajatuksillaan mm. siitä että tieteen tekeminen ilman olettamusta Jumalasta on täysin väärin. Pääasiassa Skepsis keskittyy käsittelemään ihan muita asioita.

 

[Paletaani]

Olen tavannut ja se on oikeestaan mun mielestä jotenkin suloista ja surullista. Tulee tällaisesta ateistista mieleen lähinnä eksynyt lammas, joka on yrittänyt etsiä omaa uskoaan sitä kuitenkaan koskaan löytämättä. Monet ateistithan tietää uskonnoista oikeestaan paljon enemmän kuin itse uskovaiset; kiinnostusta uskon asioihin löytyy. Ateistit vaan on luonteeltaan sellaisia, että ei haluta uskoa, koska ei ole todisteita. Ehkä siinä käännyttämisen ja paasauksen taustalla kytee kuitenkin pieni pelko siitä, että entä jos joku jumala on sittenkin olemassa.

Meitsi on ainaski pikkuisen huolissaan siitä että Thor onkin oikeasti Odinin poika eikä me olla uhrattu hänelle mitään moneen sataan vuoteen. Näin ragnarökin lähestyessä tulee kohta kusiset paikat

 

[Max131]

Minun mielestäni Suomessa uskonnot ovat edelleen jonkinlaisella jalustalla, johon ei saa mennä koskemaan. Tämä ei tarkoita sitä että uskontokriitikot heitettäisiin linnaan (vai miten se nyt meneekään sen uskonrauhan rikkomispykälän mukaan?) vaan enemmänkin sitä että uskonnollisesta perinteestä halutaan pitää kiinni kynsin ja hampain. Mitään muutosta siihen ei haluta. Mun mielestä olisi hyvä vähän ravistella näitä perinteitä ja siirtyä pikkuhiljaa kohti sellaista yhteiskuntaa joissa esim. lapset saisivat itse päättää uskonnostaan (tai uskonnottomuudestaan) kunhan heille on ensin pistetty kaikki faktat tiskiin. Olis myös aivan mahtavaa että kaikenmaailman fundamentalismi ja äärihihhulointi tuomittaisiin ihan avoimesti. Nythän ev. lut-kirkko pitelee varsin lämpimiä välejä toinen toistaan kummallisempien herätysliikkeiden kanssa (jotka vieläpä usein pitävät toinen toistensa tulkintoja täysin vääränä mutta kyllä kirkon apu kelpaa).

Vaikeahan siihen on kajota. Sen verran syvälle suomalaiseenkin yhteiskuntaan kristinusko on integroitunut. Se kytkeytyy myös ihmisille taattuihin perusoikeuksiin, joita on raskasta lähteä muuttamaan.

Lasten asema on vaikea. Ainakaan ala-asteikäiset eivät ole valmiita käsittelemään uskoon tai uskon tunnustamiseen liittyviä asioita. Siinä mielessä ala-asteen uskonnon opetus lähentelee minusta(kin) aivopesua. Toisaalta vaikka se koulusta siirrettäisiin myöhemmälle, niin kotioloja on vaikeampi päästä pakoon, jos on sattunut syntymään uskonnolliseen perheeseen tai sukuun.

Olen myös sitä mieltä, että ihmisillä on tarpeita, joita voi halutessaan luonnehtia "uskonnollisiksi", ja näitä ei minusta aina pitäisi rinnastaa suoraan faktoihin. Ihminen ei toimi muissakaan asioissa välttämättä rationaalisesti, niin miksi uskontoon liittyvien asioiden pitäisi olla tiukan rationaalisen ajattelun kahlitsemaa? Näin ainakin, kun puhutaan yksittäisen ihmisen pään sisällä olevista asioista. Sitten, kun ruvetaan puhumaan massoista ja uskontojen aikaansaamista valtavista yhteiskunnallisista vaikutuksista, asia on tietenkin eri.

edit. tässä erotellen yksittäisen ihmisen uskomukset ja kokonaiset uskonnot.

edit2. hieman kummastellen luin itsekin tuota HS:n kirjoitusta, enkä siitä oikein mitään järkevää sanottavaa keksinyt.

 

[Ankara Aatu]

Mitä mieltä muuten olette vapaa-ajattelijoiden liitosta ja skepsiksestä (ja muista vastaavista). Itse en voisi kyllä kuvitella kuuluuvani ko yhdistyksiinkään koska mielestäni he toimivat juuri omaa ajatusmallia ja tuota Ankaran Aatunkin batman esimerkkiä vastaan. Ko yhdistyksillä tuntuu olevan tarve haastaa koko ajan uskovaisia. Kuten tuo "Jumalaa on tuskin olemassa" -bussikampanja. Miksei sitten "Batmania tuskin on olemassa". Ymmärrän kyllä tarvetta käydä kriittistä keskustelua julkisuudessa ja sitä kautta pyrkimystä edistää "ateistista" yhteiskuntaa. Mutta tapa millä ko yhdistykset sen hoitavat on todella vieras minulle.

Juuri nuo yhdistyset myös mielestäni edistävät tuota" kahden oppirakennelman välistä kiistaa" -näkemystä ja edustavat tavallaan virallista "ateisti" puolta Suomessa.

Joo, en itsekään oikein erityisesti lämpene näille bussikampanjoille, koska en usko, että niillä saadaan mitään hyvää aikaiseksi, enemmänkin vain ruokitaan ihmisten mielikuvia juuri näistä Paakkisen kuvailemista "uusateisteista". Toisaalta kampanjoiden herättämä vastustus myös osoitti, että tabujen rikkomiselle tavalla tai toisella on vielä tarvetta.

Tärkeimpänä funktiona vapaa-ajattelijoiden kaltaiselle yhdistykselle (johon en muuten kuulu), näkisin kuitenkin poliittisen lobbauksen ja mielipidevaikuttamisen. Siis puuttumisen suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin, jotka liittyvät uskontoihin. Näitä on esimerkiksi Paletaanin mainitsema uskonrauhan rikkomisen kriminalisoiva laki, joka rajoittaa sananvapautta, kirkon veronkanto-oikeus sekä tunnustuksellinen uskonnonopetus julkisissa kouluissa. Itse olen kyllä sitä mieltä, että vaikuttamisen keinona diplomaattisemmat keskustelunavaukset toimivat yleensä paremmin kuin tuon bussikampanjan tyyppiset provokaatiot.

 

[Ankara Aatu]

Olen myös sitä mieltä, että ihmisillä on tarpeita, joita voi halutessaan luonnehtia "uskonnollisiksi", ja näitä ei minusta aina pitäisi rinnastaa suoraan faktoihin. Ihminen ei toimi muissakaan asioissa välttämättä rationaalisesti, niin miksi uskontoon liittyvien asioiden pitäisi olla tiukan rationaalisen ajattelun kahlitsemaa? Näin ainakin, kun puhutaan yksittäisen ihmisen pään sisällä olevista asioista. Sitten, kun ruvetaan puhumaan massoista ja uskontojen aikaansaamista valtavista yhteiskunnallisista vaikutuksista, asia on tietenkin eri.

Mutta ovatko nämä "uskonnolliset" tarpeet todella tarpeita uskoa todeksi huonosti perusteltuja väitteitä siitä, millaisia voimia maailmassa vaikuttaa, ja miten niitä pitää palvella? Ongelma on mielestäni nimen omaan siinä, että uskonnoissa tarpeettomasti sekoitetaan elämänohjeet, arvot ja moraali maailmaa koskeviin tosiasiaväitteisiin, jotka nykytietämyksen mukaan selvästi eivät pidä paikkaansa. Ja tämä jämähtäminen dogmaattiseen uskoon vaikuttaa osaltaan myös siihen, että niitä elämänohjeita ja moraalia koskevia käsityksiäkään ei sitten osata muuttaa sen mukana, kun yhteiskunta ja ihmiskäsitys muuttuu. Esimerkkinä vaikkapa vanhoilliskristillisten piirien mielipiteet abortista, naisten asemasta ja seksuaalivähemmistöistä.

Jos ihmiset osaisivat tyydyttää "uskonnolliset" tarpeensa - miten ne kenelläkin sitten ilmenevät - ilman institutionaalista uskontoa ja ennen kaikkea ilman uskontoa tosiasiaväitteitä sisältävänä dogmaattisena oppirakennelmana, niin maailma olisi varmaan parempi paikka. Elämän tarkoitusta, moraalia, ihmisenä olemista ja muita uskontojen suuria kysymyksiä voi lähestyä myös rationaalisemmin, ilman valmiiksi kirjoitettuja dogmeja. Tämä tietysti edellyttää, että on valmis elämään jonkinasteisen epävarmuuden kanssa, kun kiveen kirjoitettuja jumalallisia totuuksia ei ole tarjolla.

Ihmiset eivät aina ole rationaalisia, mutta yleensä olisi parempi, mitä rationaalisempia ihmiset olisivat (ja tässä en tarkoita mitään klassisen taloustieteen homo economicus -tyyppistä itsekästä rationaalisuutta). Yksi iso syy tähän on se, että ihmisten teot ja päätökset vaikuttavat aina myös toisiin ihmisiin.

 

[Max131]

Mutta ovatko nämä "uskonnolliset" tarpeet todella tarpeita uskoa todeksi huonosti perusteltuja väitteitä siitä, millaisia voimia maailmassa vaikuttaa, ja miten niitä pitää palvella? Ongelma on mielestäni nimen omaan siinä, että uskonnoissa tarpeettomasti sekoitetaan elämänohjeet, arvot ja moraali maailmaa koskeviin tosiasiaväitteisiin, jotka nykytietämyksen mukaan selvästi eivät pidä paikkaansa. Ja tämä jämähtäminen dogmaattiseen uskoon vaikuttaa osaltaan myös siihen, että niitä elämänohjeita ja moraalia koskevia käsityksiäkään ei sitten osata muuttaa sen mukana, kun yhteiskunta ja ihmiskäsitys muuttuu. Esimerkkinä vaikkapa vanhoilliskristillisten piirien mielipiteet abortista, naisten asemasta ja seksuaalivähemmistöistä.

En tiedä kuinka tarkasti osaan pukea sanoiksi sitä, mitä tarkoitin. Mä en puhunut uskonnoista normistoina tai instituutioina. Mä en tarkoittanut "uskonnollisilla tarpeilla" sitä, että pitää ottaa totena ulkopuolisia elämänohjeita, tarinoita tai arvoja. En yleensäkään tarkoittanut puhua varsinaisesta uskonnosta (järjestelmänä).

Puhuin enemmän asioista, kuten toivo, usko ei-uskonnollisena käsitteenä ja niin edelleen. Minusta näiden yhteydessä ei ole mielekästä puhua faktoista. Jokaisella meillä tulee joskus hetkiä, jolloin ajatus siintää rationaalisuuden toisella puolella. Uskon, että keksit itsekin esimerkkejä.

Enkä tässä yhteydessä ajatellut uskonnollisia tarpeita myöskään arvopohjana tai tarpeena selittää ympäristöä ja maailmaa.

Katotaan, jos myöhemmin osaan selittää paremmin.

Ihmiset eivät aina ole rationaalisia, mutta yleensä olisi parempi, mitä rationaalisempia ihmiset olisivat (ja tässä en tarkoita mitään klassisen taloustieteen homo economicus -tyyppistä itsekästä rationaalisuutta). Yksi iso syy tähän on se, että ihmisten teot ja päätökset vaikuttavat aina myös toisiin ihmisiin.

Kai täällä eläminen kävisi valtaosalle liian raskaaksi, jos elämänkatsomusta rajoittaisi tiukka rationaalisuus. Ajattelen jotenkin niin, että ihmismieli tarvitsee joskus lomaa, jolloin karataan rationaalisuuden ulkopuolelle.

 

[SIC-]

Joillakin se arkipäiväistyminen vaan kestää sitten ilmeisesti vuosia. Mä en nyt sanois ihan uskis olevani, mutta en myöskään ateisti, enkä oikeestään agnostikkokaan. Oon jotain agnostikon ja uskiksen välillä. Voisin oikeestaan sanoa, että oon vähän hukassa tän asian suhteen. Eikä mua nyt noi kirkot sun muut uskonnolliset rituaalit niin kiinnosta, enemmänkin nää jumala-asiat.

Joo niin se voi kestää. Joskus 16v oli tapana jauhaa yhden kaverin kanssa noista jumalajutuista. Sitten ei oltu yhteyksissä vuosikausiin ja joskus 22v oltiin taas yhteyksissä. Tämä kaveri puhui edelleen samoista jutuista, samoilla argumenteillä. Ihan kuin olisi levy jäänyt päälle.

 

[Paletaani]

Vaikeahan siihen on kajota. Sen verran syvälle suomalaiseenkin yhteiskuntaan kristinusko on integroitunut. Se kytkeytyy myös ihmisille taattuihin perusoikeuksiin, joita on raskasta lähteä muuttamaan.

Onhan se mutta kyllä suunta on koko ajan maallistumaan päin. 30 vuoden päästä suomalainen uskonnollisuus näyttää hyvin erilaiselta.

Lasten asema on vaikea. Ainakaan ala-asteikäiset eivät ole valmiita käsittelemään uskoon tai uskon tunnustamiseen liittyviä asioita. Siinä mielessä ala-asteen uskonnon opetus lähentelee minusta(kin) aivopesua. Toisaalta vaikka se koulusta siirrettäisiin myöhemmälle, niin kotioloja on vaikeampi päästä pakoon, jos on sattunut syntymään uskonnolliseen perheeseen tai sukuun.

Jep, siksi tuota koulujen uskonnonopetusta pitäisikin miettiä uusiksi oikein toden teolla. Nykyinen systeemi ei ole paras mahdollinen mutta vastaavasti Jenkeissä on hyvä esimerkki siitä miten vituiksi asiat voivat mennä mikäli uskonnonopetus poistetaan kouluista kokonaan. Kouluissa ei tällä hetkellä puhuta keskustalaisista tai perussuomalaisista lapsistakaan koska he eivät ymmärrä näistä asioista oikeasti yhtään mitään. Jostain syystä kuitenkin oletetaan että on täysin hyväksyttävää opettaa lapsille tarinoita pronssikautisen paimentolaisheimon mytologiasta pelkästään sillä perusteella että hänen nimensä on uskonnollisen instituution rekisterissä.

Olen myös sitä mieltä, että ihmisillä on tarpeita, joita voi halutessaan luonnehtia "uskonnollisiksi", ja näitä ei minusta aina pitäisi rinnastaa suoraan faktoihin. Ihminen ei toimi muissakaan asioissa välttämättä rationaalisesti, niin miksi uskontoon liittyvien asioiden pitäisi olla tiukan rationaalisen ajattelun kahlitsemaa? Näin ainakin, kun puhutaan yksittäisen ihmisen pään sisällä olevista asioista. Sitten, kun ruvetaan puhumaan massoista ja uskontojen aikaansaamista valtavista yhteiskunnallisista vaikutuksista, asia on tietenkin eri.

Nuo valtavat yhteiskunnalliset vaikutukset nimenomaan ovatkin se syy miksi kenkä puristaa. Kenelläkään tuskin olisi mitään ongelmaa uskonnon kanssa mikäli jokainen ihminen pitäisi sen visusti omana tietonaan. Konflikteja syntyy kun ikivanhat dogmit kohtaavat järjellisen ajattelun 2000-luvun hektisessä ympäristössä.

En myöskään sanoisi että ihmisillä on uskonnollisia tarpeita; kyse on enemmänkin taipumuksista. Ihmisillä on luontainen alttius ajatella näkymättömiä, kaikkivoipia ja yliluonnollisia toimijoita. Järjellä tätä ominaisuutta on mahdollista kompensoida mutta sen pettäessä ihminen voi kohdistaa tuon ajattelunsa kummituksiin, UFOihin tai jumaliin. Useimmat meistä voivat elää täysin tasapainoista elämää ilmankin tuollaisia ajatuksia.

Ajatellaanpa että maailma kokisi yhtäkkiä kollektiivisen muistinmenetyksen ja kaikki ihmiskunnan saavuttama tieto pitäisi opetella uudestaan. Mitäpä luulette, kuinka suuri merkitys olisi uskonnollisella traditiolla jos tilalla olisi 2000 vuoden aikana kertynyt tutkimustieto universumin ja elämän toiminnasta? Missä vaiheessa tuon opiskelun keskellä joku hoksaisi että nyt pitääkin kumartaa kohti Mekkaa?

 

[ladybird]

Missä vaiheessa tuon opiskelun keskellä joku hoksaisi että nyt pitääkin kumartaa kohti Mekkaa?

Jos kerran ihmisillä on luontainen taipumus ajatella näkymättömiä niin eiköhän joku jossain vaiheessa tajuais alkaa taas miettiä noita jumalolentoja, kumarteluja jne. ;)

Mun mielestä ihmiset suhtautuu vähän liian negatiivisesti siihen, että joillakin uskovaisilla on tapana selittää esim. elämässä tapahtuvia vastoinkäymisiä Jumalan tahtona. Mä näkisin, että sillähän on aika suuri suojaava vaikutus. Jos esim. joku työnhaussa/naistenetsinnässä jne. epäonnistuva mies selittää epäonneaan Jumalan koettelemuksena sen sijaan, että alkaisi syyttää itseään ja ajattelemaan, että itsessä on jotain vikaa, niin mitäpä tuo nyt haittais? Päinvastoin, varmasti olisi elämä helpompaa itsensä kanssa. Kunhan se nyt ei mee niin pitkälle, että heittäytyy täysin passiiviseksi eikä edes pyri muokkaamaan omaa toimintaansa, sen takia, että luottaa Jumalan voimaan.

 

[RidAH]

Jos kerran ihmisillä on luontainen taipumus ajatella näkymättömiä niin eiköhän joku jossain vaiheessa tajuais alkaa taas miettiä noita jumalolentoja, kumarteluja jne. ;)

Mun mielestä ihmiset suhtautuu vähän liian negatiivisesti siihen, että joillakin uskovaisilla on tapana selittää esim. elämässä tapahtuvia vastoinkäymisiä Jumalan tahtona. Mä näkisin, että sillähän on aika suuri suojaava vaikutus. Jos esim. joku työnhaussa/naistenetsinnässä jne. epäonnistuva mies selittää epäonneaan Jumalan koettelemuksena sen sijaan, että alkaisi syyttää itseään ja ajattelemaan, että itsessä on jotain vikaa, niin mitäpä tuo nyt haittais? Päinvastoin, varmasti olisi elämä helpompaa itsensä kanssa. Kunhan se nyt ei mee niin pitkälle, että heittäytyy täysin passiiviseksi eikä edes pyri muokkaamaan omaa toimintaansa, sen takia, että luottaa Jumalan voimaan.

Siitä on äärimmäisen suuri haitta. Sä esitit vain paskimman vaihtoehdon, mutta muitakin on.

Vastuun siirtäminen omasta elämästä jollekin ulkopuoliselle taholle tietyissä tilanteissa on uhrimentaliteettia ja lisää vain tunnetta omasta avuttomuudesta ja kyvyttömyydestä vaikuttaa asioihin. Seurauksena paskan elämän noidankehä. Ei hyvä todellakaan.

Vaihtoehtona esitän asioiden hyväksymistä sellaisenaan ilman tuomitsemista (itsensä tai muiden syyllistämistä) ja vastuun ottamista KAIKESTA omassa elämässään. Lopputuloksena on tasapainoinen tunne-elämä, vastoinkäymisistä oppiminen ja tunne vahvasta elämänhallinnasta.

Uskontojen satuhahmoihin uskominen ehkäisee oppimista ja kehittymistä (nimim. Cpt Obvious), joten maksimaalinen kriittisyys on mun mielestä enemmän kuin paikallaan!

 

[Paletaani]

Jos kerran ihmisillä on luontainen taipumus ajatella näkymättömiä niin eiköhän joku jossain vaiheessa tajuais alkaa taas miettiä noita jumalolentoja, kumarteluja jne. ;)

Mun (ehkä vähän tyhmän) ajatusleikin pointtina oli se että mitä tapahtuisi jos uskonnollinen traditio ja periytyminen sukupolvelta toiselle yhtäkkiä katkeaisi. Jos maailmankaikkeuden toiminta pitäisi opetella uudelleen ja vaihtoehtoina olisivat jotkut pölyttyneet muinaiset mytologiat ja uusin tutkimustieto, kuinka suuri osa väestöstä valitsisi ensimmäisen vaihtoehdon? Varmasti osa porukasta mutta kun perinteet eivät enää velvoittaisi, uskontojen asema olisi täysin erilainen ja ne nähtäisiin menneiden kulttuurien antropologisena oikkuna. Myös nuo taipumukset yliluonnollisten toimijoiden ajatteluun selittyisivät aivojen ominaisuuksilla eikä niihin tarvitsisi turvautua sillä jokainen ymmärtäisi ettei niitä tarvita selittämään yhtään mitään.

 

[Ankara Aatu]

Jos mitään uskonnollista perinnettä ei olisi, niin väitteisiin siitä, että juttelen säännöllisesti 2000 vuotta sitten kuolleen miehen kanssa, suhtauduttaisiin samalla tavalla mielisairauden merkkeinä kuin väitteisiin siitä, että vessani peilikaapissa asuu mörköjä.

Sanotaan nyt kuitenkin varmuuden vuoksi, että en pidä uskovaisia mielisairaina.

 

[ladybird]

Siitä on äärimmäisen suuri haitta. Sä esitit vain paskimman vaihtoehdon, mutta muitakin on.

Vastuun siirtäminen omasta elämästä jollekin ulkopuoliselle taholle tietyissä tilanteissa on uhrimentaliteettia ja lisää vain tunnetta omasta avuttomuudesta ja kyvyttömyydestä vaikuttaa asioihin. Seurauksena paskan elämän noidankehä. Ei hyvä todellakaan.

Vaihtoehtona esitän asioiden hyväksymistä sellaisenaan ilman tuomitsemista (itsensä tai muiden syyllistämistä) ja vastuun ottamista KAIKESTA omassa elämässään. Lopputuloksena on tasapainoinen tunne-elämä, vastoinkäymisistä oppiminen ja tunne vahvasta elämänhallinnasta.

Uskontojen satuhahmoihin uskominen ehkäisee oppimista ja kehittymistä (nimim. Cpt Obvious), joten maksimaalinen kriittisyys on mun mielestä enemmän kuin paikallaan!

Ei kun se vastuu nimenomaan säilytetään itsellä. Tajutaan, että omat teot ja käyttäytyminen on niitä asioita, jotka vaikuttaa lopputulokseen. Mutta, JOS kaikesta hyvästä yrityksestä huolimatta onnistusta ei tapahdu, niin en mä näe sitä minään pahana asiana, että sitä selitetään esim. kohtalon oikkuiluna tai planeettojen huonolla asemalla, Jumalan koettelemuksena jne. Eikä se mitään oppimista estä. Virheistään voi oppia ihan samalla tavalla, mutta sitä uskontoa tms. käytetään tavallaan tukiverkkona heikkona hetkenä.

 

[Jami2003]

Ei kun se vastuu nimenomaan säilytetään itsellä. Tajutaan, että omat teot ja käyttäytyminen on niitä asioita, jotka vaikuttaa lopputulokseen. Mutta, JOS kaikesta hyvästä yrityksestä huolimatta onnistusta ei tapahdu, niin en mä näe sitä minään pahana asiana, että sitä selitetään esim. kohtalon oikkuiluna tai planeettojen huonolla asemalla, Jumalan koettelemuksena jne. Eikä se mitään oppimista estä. Virheistään voi oppia ihan samalla tavalla, mutta sitä uskontoa tms. käytetään tavallaan tukiverkkona heikkona hetkenä.

No miten sä määrittelet että milloin ihminen voi todeta tehneensä kaiken mahdollisen ja alkaa uskomaan että kyseessä onkin jumalan tai vastaavan tahto. Musta tuntuu että helposti tuo raja on aika hämärä. Joka johtaa siihen että ajanmyötä "toleranssi" madaltuu selittämään tapahtumat korkeamman johdatuksella tai muulla vastaavalla.

 

[Aleksei]

Jos kerran ihmisillä on luontainen taipumus ajatella näkymättömiä niin eiköhän joku jossain vaiheessa tajuais alkaa taas miettiä noita jumalolentoja, kumarteluja jne. ;)

Mun mielestä ihmiset suhtautuu vähän liian negatiivisesti siihen, että joillakin uskovaisilla on tapana selittää esim. elämässä tapahtuvia vastoinkäymisiä Jumalan tahtona. Mä näkisin, että sillähän on aika suuri suojaava vaikutus. Jos esim. joku työnhaussa/naistenetsinnässä jne. epäonnistuva mies selittää epäonneaan Jumalan koettelemuksena sen sijaan, että alkaisi syyttää itseään ja ajattelemaan, että itsessä on jotain vikaa, niin mitäpä tuo nyt haittais? Päinvastoin, varmasti olisi elämä helpompaa itsensä kanssa. Kunhan se nyt ei mee niin pitkälle, että heittäytyy täysin passiiviseksi eikä edes pyri muokkaamaan omaa toimintaansa, sen takia, että luottaa Jumalan voimaan.

Tästä oli hyvä esimerkki alkuviikosta Dr Phil ohjelmassa. Siellä oli vieraana mies joka oli täysin kykenemätön vastaamaan omista teoistaan. Kaikki mitä hän teki tai ei tehnyt, oli Jumalan tahtoa. Hän vaimonsa kanssa tekivät lapsia sitämukaa kun niitä tuli. Oliskohan ollut 7 siinä vaiheessa. Sen sijaan että olisi käynyt palkkatöissä, miehen erittäin oudot bisnekset (esimerkiksi kasvattaa mandariineja autotallissa) kusi kerta toisensa jälkeen ja tästä syystä heidän kodissaan ei ollut lämmintä vettä eikä sähköä.

Tosin ei ollut Dr Philin apukaan mielestäni kovin hyvää. Hän oli raahannut paikalle jonkun pappismiehen joka totesi ykskantaan että raamatun mukaan miehen pitää tehdä työtä ja elättää perheensä, muuten hän on alempiarvoinen kuin jopa uskonnoton. Ei tullut mieleen yrittää saada kaveria ymmärtämään että se nyt vaan on fiksua tehdä töitä, siihenkin piti vääntää uskonnollinen sanoma ja uhkailu.