Tässä ketjussa on kyllä paljon mielenkiintoista asiaa, olen ehtinyt lukea vasta osan. Erityiskiitos Heikki M.:lle, Paletaanille ja Ankaralle Aatulle. Yllättäen kaikkein huonoimmat ja vähiten perustellut argumentit tulevat joiltakin ateisteilta, henkilöön hyökkäämistä ja ontologisiin todistuksiin verrattavissa olevia, perusteettomia "päätelmiä". Harmi vain, että nämä ovat omiaan ajamaan pois osan järkevään keskusteluun kykenevistä teisteistä.
Kiva, että kiitetään
Keräilen tässä itselleni kirjalistaa aiheen tiimoilta, useat ovatkin poimittu tästä ketjusta. Olisin kiitollinen kaikista kommenteista.
Boyer, P.: Religion Explained
Dennett, D. C.: Breaking the Spell: Religion as a Natural Phenomenon
Ketola, K. et al.: Näköaloja uskontoon: uskontotieteen ajankohtaisia suuntauksia
Ketola, K. et al.: Uskonto ja ihmismieli
Carrol, S. B.: Endless Forms Most Beautiful: The New Science Of Evo Devo And The Making Of The Animal Kingdom
Carrol, S. B.: The Making of the Fittest
Dennett, D. C.: Darwin's Dangerous Idea: Evolution and the Meanings of Life
Armstrong, K.: History of God
Armstrong, K.: The Battle for God: A History of Fundamentalism
Tarkoituksena olisi aloittaa noista uskontotiedettä sivuavista kirjoista, ja jatkaa sitten evoluutiota käsitteleviin. Jos intoa riittää, niin jonkunlainen historiakatsaus johonkin väliin.
Tuo näyttää harrastelijan listalta siinä mielessä, että kun "maallikko" innostuu jostain alasta, niin lähdetään tutustumaan siihen jostain tietystä näkökulmasta, mutta siinä kärsii kokonaiskuva. Suurin osa noista kirjoista käsittelee uskontoa naturalistisesta näkökulmasta, missä sinänsä ei tietenkää ole mitään pahaa, mutta jos rajoitut vaan noihin kirjoihin sinulla on aika rajoittunut näkökulma uskontoihin.
Aika kuvaavaa on, että Helsingin yliopistossa on teologiassa ja uskontotieteessä tänä vuonna yksi noihin muihin paitsi Amstrongin kirjoihin soveltuva kurssi (kognitiivisen uskontotieteen perusteet), mutta ehkä noin sata muuta kurssia, jotka käsittelee kristinuskoa ja muita uskontoja eri tieteenalojen näkökulmista ja näkökulmista noiden tieteenalojen sisällä.
Muutenkin uskontojen ymmärtämisessä on mun mielestä kolme tärkeetä osa-aluetta:
1) Kyseisen uskonnon tradition ja traditioiden ja teologian tunteminen ja ymmärtäminen
2) Miten yhteiskunta ja kulttuuri vaikuttaa uskontoihin ja toisin päin
3) Ihmisen uskonnollisen kokemuksen ja uskonnollisten tarpeiden ymmärtäminen
Joka tapauksessa lukisin kyllä muutakin mitä sun listassa on. Eksegetiikan tutkimuskohde on tuttu ja auttaa ymmärtämään kahta ensimmäistä kohtaa kristinuskon tapauksessa ilman sen kummempaa ponnisteluja. Kunhan lukee jonkun hyvän populaariteoksen, kuten Lars Aejmelaeusksen Kristinuskon synnyn tai A.D. 30 -kirjan turkulaispoppoolta. Ja tietysti uskontotiedettä, jonka ote on yleisesti ottaen aika ymmärtävää. Uskontososiologia vaikuttaa sirpalemaisemmalta ja otteen saaminen on vaikeampaa.
Ja mun mielestä se Saarisen kirja on aika hyvä varsinkin sivistyksen ja länsimaisen kulttuurin ymmärtämisen kannalta. Se on aika lennokkaasti kirjoitettu, mikä ehkä vähän vähentää asiallisuutta, mutta nostaa viihdearvoa. Siinä nyt ei hirveesti aseteta asioita historiallisiin konteksteihinsa, mikä vaatis vähän taustatietoa, mutta esittelee eri ajattelijoiden filosofiaa värikkäästi, kunhan pääsee alun raskaudesta ja saa asetettua aivonsa filosofimoodiin.
Kirjassa näkyy antiikin filosofian ja kristinuskon merkitys länsimaiselle kulttuurille ja filosofian ja uskonnon sekä rakentava että ristiriitainen suhde. Saarinen aika piikikkäästi kirjoittaa varsinkin instituutioinaalisesta kristinuskosta, mutta sanoo toisaalla, ettei kristinuskolle ole pienintäkään syytä nauraa. Hän tuntee kyllä kirjaimellista tulkintaa, mutta ei oikein muusta näkökulmasta osaa käsitellä kristinuskoa. Mutta kirjasta käy ilmi, että länsimaisen filosofian historian kovimmat nimet ovat pääsääntöisesti olleet teistejä ja rakentaneet filosofiaansa osin jumalan ympärille ja kristinuskon syntymän jälkeen myös identifoineet itsensä katolisiksi tai protestanttisiksi kristityiksi, mikä myös kertoo Jumala-käsitteen merkityksestä länsimaiselle ihmiselle. Näin vaikkei nyt ihan instituution oppien mukaan ole mentykään. Kirjassa on siis jonkin verran myös uskonnonfilosofiaa.
Eipä kestä. Boyer on hyvä paikka aloittaa mutta kannattaa myös muistaa että uskontotieteitä tehdään laidasta laitaan. Itse luin ennen Boyeria tuon Näköaloja uskontoon ja se oli kyllä äärimmäisen valaiseva kokemus (olen kiittänyt tästä Heikki M:ää ennenkin mutta kiitetään vielä kerran
No problemo.
Kaikesta kirjallisuudesta kuitenkin kriittisintä ja "ateistisinta" on uskontotieteellinen tutkimus.
Uskontotiede jakaantuu karkeasti ymmärtävään ja selittävään tutkimukseen. Ymmärtävä tutkimus on perinteisempää ja selvästi yleisempää kuin selittävä tutkimus. Selittävän tuktimuksen, kuten kognitiivisen uskontotieteen tarkoitus ei ole kritoisoida uskontoja tai uskonnollisia ihmisiä vaan nimenomaan pyrkiä selittämään uskonnollisuutta luonnolisena ilmiönä. Ja kaikki tiede on metodeiltaan ateistista.
Yleensä nimenomaan halutaan pois tästä asetelmasta, että lähinnä siis kognitiivisesta uskontotieteestä tehdään ateistien keppihevonen. Peruskurssilla opettaja nimenomaan halusi korostaa, ettei kognitiivinen uskontotiede ole ateistien kätyri. Liekkö sitten tarvetta nousta tälläisten väittelyiden yläpuolelle. Vaikkei tämä nyt sitä tarkoita, etteikö tutkimusta ja kognitiivista uskontotiedettä voisi käyttää oman maailmankatsomuksen tukemiseen tai saada omasta maailmankatsomuksesta motivaatiota tutkimukselle.
Mutta tää on vähän tämmöinen myytti tää uskontieteellisen tutkimuksen kriittisyys. Ymmärtävä ote on hyvin yleinen siinä. Kognitiivisen uskontotieteen tapauksessa ymmärrän tuon "ateistisuuden" ja kriittisyyden, vaikka se on kirjoitettu ateististen lasien läpi. Mutta tieteellisempi ja neutraalimpi termi olisi selittävä tutkimus.
Mikään tässä postissa kirjoitettu lause ei ole avoin kutsu väittelyyn ja hanskojen jäähän heittämiseen. Mä olen tätä nykyä väsynyt mies.