Täällä tyrmätään mahdollisuus siitä, että Raamatun tarinat ihmeistä olisivat totta vetoamalla siihen, etteivät ne luonnontieteiden näkövinkkelistä ole mahdollisia. Seuraa kysymys: onko luonnontieteet valideja arvioimaan yliluonnollisia asioita? Luonnontieteet koskevat luonnollisia asioita, on epäloogista olettaa, että ne olisivat luotettavia arvioitaessa yliluonnollisia asioita. Tässä asiassa näen, että luonnontieteillä on rajansa, ja se voi olla kauhistus tieteen kaikkivoipaisuuteen uskovalle ateistille.
Tähän Aleksei jo vastasikin hyvin, mutta laajennan vielä vastausta vähän. Yliluonnollisilla ilmiöillä tarkoitetaan tässä kontekstissa kai suunnilleen samaa kuin ihmeillä. Eli ajatus on se, että luonnossa asiat tapahtuvat säännönmukaisesti siten, että samasta syystä seuraa samoissa olosuhteissa aina sama seuraus. Näitä syiden ja seurauksien välisiä säännöllisiä yhteyksiä kutsutaan luonnonlaeiksi. Ihme on sitten sellainen tapaus, jossa syyn ja seurauksen välinen yhteys rikkoutuu, eli samasta syystä ei samoissa olosuhteissa seuraakaan sama seuraus. Esimerkiksi astuessaan veden pinnalle ihminen ei uppoakaan, vaan kävelee vetten päällä. Olennaista tietysti on, että olosuhteiden pitää todella olla relevanteilta osin samat, eli ei saa olla mitään havaitsematta jäänyttä tekijää, joka selittäisi eron väitetyn ihmeen ja normaalien tapausten välillä - esimerkiksi pieniä pinnanalaisia kareja tai muuta tukea, jonka päällä olisi voinut kävellä.
Tämän samojen olosuhteiden vaatimuksen kanssa tullaan kuitenkin välittömästi ongelmiin. Jos esimerkiksi Jeesus käveli vetten päällä, koska joku ulkopuolinen ja toistaiseksi tuntematon voima (Jumala) vaikutti häneen eri tavalla kuin muihin ihmisiin, niin silloinhan olosuhteet eivät olleetkaan samat. Tämä tarkoittaa, että luonnonlakia ei rikottu, vaan kyseinen luonnonlaki on todellisuudessa erilainen kuin olimme kuvitelleet. Luulimme, että on lainomainen yhteys: jos ihminen astuu veden päälle, niin hän uppoaa. Kun todellisuudessa laki onkin: jos ihminen astuu veden päälle ja hän ei ole Jumalan poika, niin hän uppoaa. Eli olet oikeassa siinä, että luonnontieteissä - tai ainakin laajemmin tieteellisessä tai naturalistisessa maailmankuvassa - ei ole tilaa yliluonnolliselle. Jos Jumala todella vaikuttaa luonnollisen maailman tapahtumiin, niin silloin Hän on osa luontoa ja samalla tavalla luonnontieteen tutkimuksen kohteena kuin kaikki muutkin luontoon vaikuttavat voimat. En ymmärrä, mikä tässä ajattelutavassa olisi vikana, tai miksi tämä johtopäätös puhuisi naturalismia vastaan.
Raamatun tarinoita ihmeistä pidetään mahdottomina sen takia, että vastaavaa ei ole nykyaikana koskaan havaittu tapahtuvan. Meillä on hyvät syyt uskoa, että luonto toimii
suurin piirtein nykyisen luonnontieteen väittämällä tavalla. Korjauksia tietysti tapahtuu jatkuvasti, mutta tuskin sellaisia, jotka selittäisivät kävelemisen vetten päällä. Voimme luottaa siihen, että luonnontiede ei ole aivan hakoteillä, koska sen teoriat pystyvät selittämään ja ennustamaan huomattavalla tarkkuudella ja luotettavuudella ison joukon erilaisia ilmiöitä, ja koska pystymme luotettavasti käyttämään sen ennusteita saadaksemme maailmassa aikaan haluamamme vaikutukset. Sen sijaan mikään muu paitsi moneen kertaan "rikkinäisen puhelimen" kautta kulkeneet tarinat eivät todista sen puolesta, että Raamatun ihmeitä olisi tapahtunut. Ja näiden
tarinoiden olemassaololle on toki paljon yksinkertaisempiakin selityksiä kuin se, että ne ovat totta.
Luonnontieteellä on tietysti rajansa, mutta ei sellaisia rajoja kuin sinä annat ymmärtää. Erityisesti ei ole mitään sellaista luonnolliseen maailmaan kausaalisesti vaikuttavaa voimaa, joka ei periaatteessakaan voisi olla luonnontieteen tutkimuskohde. Kukaan ateisti tuskin uskoo tieteen tai minkään muunkaan kaikkivoipaisuuteen.