- Liittynyt
- 11.8.2009
- Viestejä
- 249
Ihminen käyttäytyy niinkuin evoluutio on aivomme muovannut ja kulttuurievoluutio määrittelee se kuinka me ihmiset kussakin kulttuurissa käyttäydymme. Niin hyvääsä, kuin pahassa. Toisen hyvä, on toisen paha.
Oikeastaan aika suppeata sanoa, vain uskovainen voi olla hyvä ja hyvään ei pysty elämään oikein ilman lupausta pelastuksesta. Tämänhän on jo kumonnut moni kulttuuri ja moni ihminen aikojen saatossa, ilman tietoakaan jeesuksen armosta.
Itse asiassa väittäisin, ettei itse usko ole millään lailla sidoksissa moraaliin. Uskonto on, muttei uskominen.
Henk.kohtasesti en sinällään usko, että olisi olemassa edes semmosta asiaa, minkä taakse voiisi jokainen ihminen mennä ja luoda jonkin paratiisi tästä pallostamme. Utopistista. Mutta silti olen rakentanut tämmöisen uskomuksen...Vaarallista tekstiä ateistin suusta...Että pohjimmiltaan kaikessa on kuitenkin jumalan etsiminen.Jep. Sen perimmäisen ja viimeisen kysymyksen esittäminen. Oliko sielä jumala, luonnonvoima, vai jokin muu. Ja kyllä tämä on uskomus, ei voida vielä tässä vaiheessa todentaa, että joskus ihmiskunta tänne asti pääsisi. Ja tämän vuoksi olisi mielestäni varsin suotavaa, että jättäisimme ne vanhat uskomukset pienemmälle ja panostaisimme tieteeseen. Halu tietää ajaa ihmistä eteenpäin. Uskonnot on yksitapa saada tuo halu tyydytettyä ja selitettyä. Mutta ne on kaikki toive ajatteluita. Enkä tarkoita nyt sitä, että alettaisiin uskomaan ja haluamaan tiedettä ja panostaisimme kaiken rahan ja tarmon siihen. Vaan oltaisiin vähemmän toistemme kimpussa ja tuhlaamassa luonnonvaroja ja yritettäisiin antaa maailman kasvaa.
Ja voi olla että olen kukkahattuni ansainnut;)
Ensinnäkin en ole missään vaiheessa sanonut, että vain uskovaiset pystyvät hyvään. Olen sanonut, että ihminen on perusluonteeltaan, niin uskovaiset kuin ateistitkin, siinä määrin kykenemätön pyytteettömään ja epäitsekkääseen toimintaan, jotta ajatus globaalista hyvyyden ja oikeudenmukaisuuden toteutumisesta olisi realistinen. Ja itsekin tuon teksissäsi myönnät:"Toisen hyvä on toisen paha." Siihen tämän maailman toiminta hyvin pitkälti perustuu. Ja se on sellaisen yksilön kannalta, joka nahoissaan tuntee sen riiston, mitä toisen hyvä vaatii, melkoisen tyly lähtökohta hahmottaa maailmaa, siis jos hän ei jätä mitään optiota sille, että jokin suurempi voima loppujen lopuksi hoitaa homman siten, että hän voi subjektiivisesti joskus tuntea oikeutta. Pääasia siinä, mitä olen kirjoittanut, ei ole todellakaan ollut uskovien parempi kyky moraalisesti hyvään toimintaan, vaan toivo lopullisesta hyvyyden toteutumisesta, jonka Jumalan lupaukset meille antavat (siis esimerkkinä kristinuskon Jumala).
Joo, ollaan vähemmän toistemme kimpussa, vaikka ihan virkistävää täällä on ollut vääntää asioista
Rauha vaan sullekin.
-olo niissä lupauksissa roikkuessani. Tässä, kun eilen yritin selittää Jumalan antamien lupauksien merkitystä ihmisen elämässä, varmasti tuli sellainen kuva, että olen sokea kiihkouskovainen, joka ei osaa kyseenalaistaa uskon epäkohtia, joita me tällä inhimillisellä käsityskyvyllämme havaitsemme. Kaikkea muuta! Olen täällä aikaisemmin puhunut vihasuhteesta Jumalaa kohtaan, jota tämä kristinuskon epälooginen logiikka voi saada aikaan. Se ei ole minullekaan vieras asia. Mutta silti pidän itse kiinni siitä kristinuskon sanomasta lopullisen hyvyyden toteutumisesta, vaikka tämä maallisen elämän luonne (jonka Raamattu avoimesti myöntää uskovankin kannalta olevan usein aika karu) minuakin usein vituttaa.
. Kyllä tämä länsimaisen ihmisen elämä on makeaa, kun humanismi kukoistaa!