Maailmankatsomusthread (uskontokeskustelut kaikki tänne)

[miccomacho]

Pakko huomauttaa, että Vanhassa testamentissa Jumala useasti itse lähettää pahanhengen tekemään sitä tai tätä. Ja mm. kun Farao ei päästänyt israelilaisia Egyptistä, Jumala oli se joka kovetti Faraon sydämen. (Farao olisi luovuttanut aiemmin).
Kannattaa tutustua kyseiseen kirjaan.

Jumala käyttää myös Saatanaa omies suunnitelmiensa toteutumiseen. Esim. Jobin kirjassa Saatana kysyy Jumalalta lupaa kiusata Jobia ja saa siihen luvan. Jumala on kaikkivaltias ja Saatanan valta on rajattua.

 

[Hempukka.]

Ymmärrän kysymyksesi. Jossain vaiheessa mietin itsekkin paljon noita samoja kysymyksiä. Mietin jonkin verran edelleen. Vastaukseni on lyhyt: "Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.".

Nii, nämä on näitä henkimaailman juttuja (ja tätä en sano ollenkaan kettuillakseni). Itselläni vaan tuntuu, että sen jälkeen, kun tulin uskooon, jos nyt voin ylipäätään sanoa tietäväni, mitä uskoontulo on, alkoi rankkoja juttuja tulla elämään liukuhihnalla. Kyllä siinä kerran jos toisenkin on tullut mieleen, että olis uskon kannalta ihan ravitsevaa päästä sinne puuhun ihan vaikka perse edelläkin. Jotta olisi uskonelämässä edes silloin tällöin jotain valonpilkahduksia. En tiedä, miten päin tässä pitäis olla, että homma lähtis sujumaan vähän paremmin yläkerran kanssa. Kyllähän tässä maallisessa elämässä menestyy ja tulokset näkee, kun jaksaa tehdä töitä sen eteen. Noi uskonasiat eivät vaan toimi niin yksinkertaisesti, ja helposti käy niin, että ihminen muuttuu asian suhteen välinpitämättömäksi.

"Jokaista, jota rakastan, minä nuhtelen ja kuritan. Tee siis parannus, luovu penseydestäsi!" Vaikea asia, ei voi muuta sanoa.

 

[Veke80]

Jumala käyttää myös Saatanaa omies suunnitelmiensa toteutumiseen. Esim. Jobin kirjassa Saatana kysyy Jumalalta lupaa kiusata Jobia ja saa siihen luvan. Jumala on kaikkivaltias ja Saatanan valta on rajattua.

Niin, eli hyvä ja paha on lähtöisin samasta lähteestä, tässä kirjassa Jumalasta. Uusi testamentti on sitten asia erikseen.

 

[Ankara Aatu]

Useimmat kristityt näkevät tosiaan Jumalan kaikkivoipana ja kaikkitietävänä, mutta myös rakkautena ja totuutena. Jumalan rakkauteen kuului alunperin ihmisen vapaus valita. Ihminen valitsi pahan (Raamatussa Adam). Sen valinnan seurausta on kaikki pahuus, sairaus ja kuolema. Nyt elämme sitten tuossa valintamme seurauksista kärsivässä maailmassa. Armossaan Jumala lähetti Poikansa Jeesuksen (Raamatussa toinen Adam), jonka kautta ihmisen on mahdollista korjata se alussa tapahtunut väärä valinta ja päästä Jumalan yhteyteen takaisin, uskon kautta toki.
Eli vaikka Jumala on kaikkivoipa ja kaikkitietävä, niin ihminen ei sitä ole ja valitsee usein väärin. Jumala ei toimi Sanaansa vasten ja pahalla on aina seurauksensa.
Tämän ei ole tarkoitus olla saarna, vaan pikemminkin jonkinlainen kehnohko selvitysyritys mitä kristityn päässä liikkuu/ei liiku.

Eri kristillisillä ryhmillä on sitten myös hyvin erilaisia näkemyksiä siitä, että miten tuo ihmisen valinnan vapaus toimii tuon alussa tapahtuneen syntiinlankeemuksen jälkeen. Osa uskoo, että ihminen voi edelleen valita hyvän ja pahan väliltä. Osa uskoo, että ihminen voi valita vain pahan ja kaikki hyvät valinnat ovat Pyhän Hengen työtä ihmisessä. Osa uskoo myös, että ihminen ei valitse mitään, vaan kaikki on ennalta määrättyä (predestinaatio).
Oleelliseksi tuo ihmisen valinnan vapaus tulee nimenomaan, kun aletaan puhumaan ihmisen pelastuksesta. Osa painottaa ihmisen omaa valintaa ja ratkaisua Jumalan puoleen. Osa taas näkee pelastuksen täysin Jumalan työnä, ilman ihmisen omaa osuutta. Sitten on varmasti kymmeniä erilaisia välimuotoja noista.

Aihe Jumalan ja ihmisen osuudesta/osattomuudesta eri asioihin on mielenkiintoinen ja mitä useamman ihmisen kanssa malttaa asiasta keskustella, niin sitä mielenkiintoisemmaksi se käy.

Näinhän tuo vastaus yleensä menee, että ihmisen vapaa tahto ja sitä seurannut syntiinlankeemus ovat syynä maailmassa olevaan pahaan. Se vaan on täysin epäloogista, että miksi Jumala ei luonut ihmistä sellaiseksi, että ihminen osaisi tehdä parempia valintoja. Tai miksi hän edellyttää uskoon tulemista pelastuksen ehtona, ja miksi kärsimyksestä pääsee vasta tuonpuoleisessa? Jos Jumala kerran on armollinen, niin miksi hän ei heti poista ihmisten - niin uskovien kuin muidenkin - kärsimyksiä (olkoot ne sitten vaikka ihmisten omaa syytä)? Toisekseen ainakin minusta kyllä vaikuttaa todella epäoikeudenmukaiselta, että täysin syyttömät ihmiset joutuvat kärsimään sellaisesta synnistä, jonka Aatami ja Eeva ovat tehneet joskus todella kauan sitten. Jos todella kaikki paha on seurausta syntiinlankeemuksesta, niin silloin myös esimerkiksi kehitysmaassa pakolaisleirillä syntyvän ja nälkään tai sairauksiin kuolevan lapsen kärsimykset ovat Jumalan mielestä oikeudenmukainen seuraus toisten tekemästä synnistä. Minusta tämä on aika räikeän epäoikeudenmukaista. On ihan älytöntä, että Jumalan rangaistus kohdistuu koko ihmissukuun, eikä pelkästään niihin yksilöihin, jotka rikoksen tekivät. Oikeastaan sekin on aika käsittämätöntä, että miksi Jumalan ylipäänsä tarvitsee rankaista ihmisiä synneistä. Hänhän on tiennyt jo ihmisen luodessaan, että tämä tulee tekemään syntiä.

 

[Hempukka.]

Näinhän tuo vastaus yleensä menee, että ihmisen vapaa tahto ja sitä seurannut syntiinlankeemus ovat syynä maailmassa olevaan pahaan. Se vaan on täysin epäloogista, että miksi Jumala ei luonut ihmistä sellaiseksi, että ihminen osaisi tehdä parempia valintoja. Tai miksi hän edellyttää uskoon tulemista pelastuksen ehtona, ja miksi kärsimyksestä pääsee vasta tuonpuoleisessa? Jos Jumala kerran on armollinen, niin miksi hän ei heti poista ihmisten - niin uskovien kuin muidenkin - kärsimyksiä (olkoot ne sitten vaikka ihmisten omaa syytä)? Toisekseen ainakin minusta kyllä vaikuttaa todella epäoikeudenmukaiselta, että täysin syyttömät ihmiset joutuvat kärsimään sellaisesta synnistä, jonka Aatami ja Eeva ovat tehneet joskus todella kauan sitten. Jos todella kaikki paha on seurausta syntiinlankeemuksesta, niin silloin myös esimerkiksi kehitysmaassa pakolaisleirillä syntyvän ja nälkään tai sairauksiin kuolevan lapsen kärsimykset ovat Jumalan mielestä oikeudenmukainen seuraus toisten tekemästä synnistä. Minusta tämä on aika räikeän epäoikeudenmukaista. On ihan älytöntä, että Jumalan rangaistus kohdistuu koko ihmissukuun, eikä pelkästään niihin yksilöihin, jotka rikoksen tekivät. Oikeastaan sekin on aika käsittämätöntä, että miksi Jumalan ylipäänsä tarvitsee rankaista ihmisiä synneistä. Hänhän on tiennyt jo ihmisen luodessaan, että tämä tulee tekemään syntiä.

Kyllähän tästä maailman touhusta kieltämättä tulee mieleen, että Jumala on sadisti, joka pitää ihmisiä leikkikaluinaan. Mutta toisaalta meille on annettu myös lupaus Raamatussa, että lopulta oikeus voittaa. Mitäs sitten jää käteen, jos kielletään Jumalan olemassaolo, mitä suurin osa tähänkin ketjuun osallistujista tekee? No sen jälkeen ei ainakaan voi odottaa minkäänlaisen oikeudenmukaisuuden toteutumista koskaan. Kaikki on vain sattumankauppaa tai ihmisen luontaisen pahuuden tulosta, eikä ole kovin realistista odottaa, että tuo sattuman suunta muuttuisi positiiviseen suuntaan. Ja kuinka realistista on odottaa, että ihmisen luonto muuttuisi? Raamatussa sentään on lupaus paremmasta.

 

[Jami2003]

.. Mitäs sitten jää käteen, jos kielletään Jumalan olemassaolo, mitä suurin osa tähänkin ketjuun osallistujista tekee? No sen jälkeen ei ainakaan voi odottaa minkäänlaisen oikeudenmukaisuuden toteutumista koskaan. Kaikki on vain sattumankauppaa tai ihmisen luontaisen pahuuden tulosta, eikä ole kovin realistista odottaa, että tuo sattuman suunta muuttuisi positiiviseen suuntaan. ....

Eikös historia uskonsotineen kaikkineen todista ihmisen peruspahuuden ja kaiken sattumanvaraisuuden...

 

[S-kolmonen]

Mutta toisaalta meille on annettu myös lupaus Raamatussa, että lopulta oikeus voittaa. Mitäs sitten jää käteen, jos kielletään Jumalan olemassaolo, mitä suurin osa tähänkin ketjuun osallistujista tekee? No sen jälkeen ei ainakaan voi odottaa minkäänlaisen oikeudenmukaisuuden toteutumista koskaan.

Hä? Siis on parempi elää irrallaan todellisuudesta ja uskoa, että joku pelastaa, vaikka pelastamisesta ei ole mitään takeita? Jos uskova menettää uskonsa, hänestä tulee anarkisti ja sen jälkeen kaikki on aivan sama ja mummojen potkiminen tulee oikeutetuksi - ennen se oli kielletty, koska kristinusko ei sellaista hyväksy? Ja eiköhän tuo oikeudenmukaisuus kannata ihmisten ottaa omiin käsiin konkreettisesti, eikä venailla, että asiat ehkä korjaantuvat, kun Jumala puuttuu peliin (ehkä, joskus, jos). Uskaltaisin väittää, että jos uskontojen kokiessa taantumaa, myös niiden takia aiheutuvat huonot jutut myös vähenevät samaa vauhtia, ja näin on tapahtunutkin. Eli siis tulos ei ole anarkia ja moraalin rappeutuminen, jos uskonnot katoavat, vaan asioiden oikeutus perustuu enemmän järkeen ja yleisiin, ihmisten valitsemiin, normeihin - eivät vanhaan kirjaan ym. uskoihin. Voi olla, että multa meni ohi sun logiikka, mutta eihän tuossa ole mitään järkeä?

Kaikki on vain sattumankauppaa, eikä ole kovin realistista odottaa, että tuo sattuman suunta muuttuisi positiiviseen suuntaan. Raamatussa sentään on lupaus paremmasta, sattuma ei lupaa meille yhtään mitään.

Tähän sopisi taas se joulupukki-esimerkki. Jos pystyt, laita säkki päähän ja kuvittele, että kaikki on hyvin, ei ole nälänhätää, ei ydinaseita, eikä rikoksia ja olet USA:n presidentti. Älä ota säkkiä pois, todellisuus voi olla aivan muuta. :hyvä: Ja vaikka omaksuisit kaiken olevan sattumaa, niin on se ennenkin sitä ollut, vaikka aikaisemmin uskoit kaikella olevan tarkoituksensa. Samalla tavalla hommat ovat aina toimineet, riippumatta siitä, mitä ajattelet.


Tämä keskustelu ei tule varmasti kehittymään minnekkään.

 

[Hempukka.]

Eikös historia uskonsotineen kaikkineen todista ihmisen peruspahuuden ja kaiken sattumanvaraisuuden...

Ihmisen peruspahuuden se tosiaankin osoittaa. Sattumanvaraisuudesta voidaan olla montaa mieltä, toiset näkevät tämän kaiken Jumalan sallimuksena ja osana suurempaa suunnitelmaa ja kokonaisuutta. Pointtini nyt lähinnä oli se, että se, joka kieltää Jumalan olemassaolon, luopuu samalla myöskin siitä mahdollisuudesta, että oikeudenmukaisuus lopulta toteutuisi.

 

[Veke80]

Ihmisen peruspahuuden se tosiaankin osoittaa. Sattumanvaraisuudesta voidaan olla montaa mieltä, toiset näkevät tämän kaiken Jumalan sallimuksena ja osana suurempaa suunnitelmaa ja kokonaisuutta. Pointtini nyt lähinnä oli se, että se, joka kieltää Jumalan olemassaolon, luopuu samalla myöskin siitä mahdollisuudesta, että oikeudenmukaisuus lopulta toteutuisi.

Pitääkö uskoa Jeesukseen?

 

[Hempukka.]

Voi olla, että multa meni ohi sun logiikka, mutta eihän tuossa ole mitään järkeä?.

Aika komeasti meni mun logiikkani sulta ohi!!!

 

[S-kolmonen]

Aika komeasti meni mun logiikkani sulta ohi!!!

Selittäisitkö tarkemmin?

 

[Reno^^]

Pointtini nyt lähinnä oli se, että se, joka kieltää Jumalan olemassaolon, luopuu samalla myöskin siitä mahdollisuudesta, että oikeudenmukaisuus lopulta toteutuisi.

Jos Jumala on todellinen, niin eikö oikeudenmukaisuus toteudu siitä huolimatta mitä ihmiset uskovat? On kyllä hienoa piiloutua jonkin dogmaattisen mysteerin taakse kun puhutaan tämän maailman epäkohdista. Ei ihmisen perimmäinen kierous tarvitse mitään mystiikkaa, se että maailmassa tapahtuu paljon todella pahaa on fakta jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä mieltä siitä ollaan. Aivan sama kuin tämä että onko moraalia ja etiikkaa olemassa ilman korkeampaa voimaa. Ei sille voi mitään jos useiden mielestä se on kauhistus että nämä asiat ovat suurimmalta osalta seurausta sosiaalisesta sopimuksesta. Minä en ymmärrä mitä väliä sillä on millaista tunnekuohua se aiheuttaa yksilössä jos sanotaan että hyvälle ja pahalle löydetään sosiaaliset syyt, ja että mummon potkiminen päähän on pahaa vain jos ihmisyhteisö niin keskenään sopii. Se että asia tuntuu epämiellyttävältä ei muuta sen luonnetta tässä sosiaalisessa todellisuudessa jossa elämme.

 

[Hempukka.]

Pitääkö uskoa Jeesukseen?

Kirjoitin siksi sanalla Jumala, koska tuolla edellä olevalla tarkoitin yleensä sitä ajattelua, kun kielletään minkään korkeamman voiman olemassaolo. Eli ollaan siinä lähtökohdassa, että ihmiset ovat tässä olemassaolossa ilman minkäänlaisten henkivaltojen esiintymistä missään. Siis jos näin tilanne on, niin ei ole millään tavalla realistista odottaa, että tämä homma ikinä muuttuisi yhtään sen oikeudenmukaisemmaksi kuin tähänkään mennessä. Komeasti päin persettähän tämä homma tähänkin mennessä on mennyt.

 

[Veke80]

Ei sille voi mitään jos useiden mielestä se on kauhistus että nämä asiat ovat suurimmalta osalta seurausta sosiaalisesta sopimuksesta. Minä en ymmärrä mitä väliä sillä on millaista tunnekuohua se aiheuttaa yksilössä jos sanotaan että hyvälle ja pahalle löydetään sosiaaliset syyt, ja että mummon potkiminen päähän on pahaa vain jos ihmisyhteisö niin keskenään sopii.

Tästä hyvänä esimerkkinä toimivat teloitukset, jotka olivat ennen yleinen tapahtuma ja järjestetty niin, että mahdollisimman moni pääsisi niitä katsomaan.
Tai, että Lapsi vie toisen lapsen lelun, mikäli sitä ei kielletä.

Sopimus kysymyksiä

 

[miccomacho]

Näinhän tuo vastaus yleensä menee, että ihmisen vapaa tahto ja sitä seurannut syntiinlankeemus ovat syynä maailmassa olevaan pahaan. Se vaan on täysin epäloogista, että miksi Jumala ei luonut ihmistä sellaiseksi, että ihminen osaisi tehdä parempia valintoja. Tai miksi hän edellyttää uskoon tulemista pelastuksen ehtona, ja miksi kärsimyksestä pääsee vasta tuonpuoleisessa? Jos Jumala kerran on armollinen, niin miksi hän ei heti poista ihmisten - niin uskovien kuin muidenkin - kärsimyksiä (olkoot ne sitten vaikka ihmisten omaa syytä)? Toisekseen ainakin minusta kyllä vaikuttaa todella epäoikeudenmukaiselta, että täysin syyttömät ihmiset joutuvat kärsimään sellaisesta synnistä, jonka Aatami ja Eeva ovat tehneet joskus todella kauan sitten. Jos todella kaikki paha on seurausta syntiinlankeemuksesta, niin silloin myös esimerkiksi kehitysmaassa pakolaisleirillä syntyvän ja nälkään tai sairauksiin kuolevan lapsen kärsimykset ovat Jumalan mielestä oikeudenmukainen seuraus toisten tekemästä synnistä. Minusta tämä on aika räikeän epäoikeudenmukaista. On ihan älytöntä, että Jumalan rangaistus kohdistuu koko ihmissukuun, eikä pelkästään niihin yksilöihin, jotka rikoksen tekivät. Oikeastaan sekin on aika käsittämätöntä, että miksi Jumalan ylipäänsä tarvitsee rankaista ihmisiä synneistä. Hänhän on tiennyt jo ihmisen luodessaan, että tämä tulee tekemään syntiä.

Vastaan tähän nyt 100% niin kuin ajattelen, riippumatta siitä minkälaisen paskaryöpyn saan niskaani tai miten aivottomana lampaana minua pidettäisiin:
Jumala ei noudata ihmisen logiikkaa ja ihmisen mielestä loogisia ajatteluketjuja. Raamatusta itsestään löydät tuohon vahvistuksen, se sanotaan siellä suoraan, häpeilemättä:

-"Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat" = Jeesuksen ristintyö.

-"Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra"

Muutenkaan Raamattu ei selittele eikä häpeile kertoa monia ehkä kiusallisiakin asioita. Se on täynnä kertomuksia "uskon sankareista", jotka touhusivat vaikka mitä synnillistä. Paavalin Kirjeet seurakunnille ovat täynnä moitetta synnillisestä elämästä. Raamattu on raadollisen rehellinen sen kanssa millaisia Jeesuksen seuraajat ovat:

-"Ajatelkaa, veljet, mitä te olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista."

Lisäksi Raamattu avoimesti kertoo, että monet pitivät Jeesusta joko riivattuna tai päästään sekaisin olevana. Jopa hänen omat veljensä pitivät Jeesusta seonneena. Raamattu ei siloittele, eikä häpeile.

 

[Hempukka.]

Jos Jumala on todellinen, niin eikö oikeudenmukaisuus toteudu siitä huolimatta mitä ihmiset uskovat? On kyllä hienoa piiloutua jonkin dogmaattisen mysteerin taakse kun puhutaan tämän maailman epäkohdista. Ei ihmisen perimmäinen kierous tarvitse mitään mystiikkaa, se että maailmassa tapahtuu paljon todella pahaa on fakta jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä mieltä siitä ollaan. Aivan sama kuin tämä että onko moraalia ja etiikkaa olemassa ilman korkeampaa voimaa. Ei sille voi mitään jos useiden mielestä se on kauhistus että nämä asiat ovat suurimmalta osalta seurausta sosiaalisesta sopimuksesta. Minä en ymmärrä mitä väliä sillä on millaista tunnekuohua se aiheuttaa yksilössä jos sanotaan että hyvälle ja pahalle löydetään sosiaaliset syyt, ja että mummon potkiminen päähän on pahaa vain jos ihmisyhteisö niin keskenään sopii. Se että asia tuntuu epämiellyttävältä ei muuta sen luonnetta tässä sosiaalisessa todellisuudessa jossa elämme.

Jos Jumala on todellinen, kyllä oikeudenmukaisuus toteutuu riippumatta siitä, mitä ihmiset uskovat. Ei ihmisen perimmäinen kierous olekaan mitään mystiikkaa, en ole sellaista väittänytkään. Korkeintaan mystiikka oli siinä, kun viittasin, että tuo pahuus toteutuu uskovien mukaan jonkun korkeamman voiman sallimuksesta. Mutta oli sitä sallimusta tai ei, ihmisen pahuus toteutuu joka tapauksessa, siinä ei ole mitään epäselvää minullekaan. Tarkoitin tuolla luopumisella oikeudenmukaisuuden toteutumisen mahdollisuudesta (tai voidaan puhua myös mahdollisuudesta, että yksilön elämässä hänen subjektiivisten tuntemustensa mukaan tapahtuu hyviä asioita, huoh tuosta ei nyt tarvitse lähteä vääntämään, onko se sopimusasia vai ei) enemmänkin sen merkitystä yksilön elämän, hänen subjektiivisten tuntemustensa kannalta. Raamatussa on lupaus siitä, että ihminen saa lopulta ainakin subjektiivisessa todellisuudessaan kokea oikeutusta. Jos hän kieltää Raamatun, hän kieltää myöskin itseltään Jumalan lupauksen omassa subjektiivisessa todellisuudessaan toteutuvasta oikeudenmukaisuudesta, koska tämä näkyvä maailmahan ei loppujen lopuksi lupaa yhtään mitään. Voidaanhan tästä lähteä vääntämään vaikka kuinka sairaita näkymiä, jos haluaa tarkoituksellisesti tulkita viestini väärin. Mutta en taida osata esittää tätä asiaa paremmin.

 

[miccomacho]

Tuohon Jumalan oikeudenmukaisuuteen vielä lyhyt ja provosoiva kommentti:
Jumala EI ole oikeudenmukainen, vaan armollinen. Jos Jumala olisi oikeudenmukainen, niin kukaan ei pelastuisi, koska kaikki ovat syntiä tehneet. Armo astuu tässä vaiheessa peliin. Ansaitsematon Rakkaus Meidän Osaksemme.

 

[Hempukka.]

Tuohon Jumalan oikeudenmukaisuuteen vielä lyhyt ja provosoiva kommentti:
Jumala EI ole oikeudenmukainen, vaan armollinen. Jos Jumala olisi oikeudenmukainen, niin kukaan ei pelastuisi, koska kaikki ovat syntiä tehneet. Armo astuu tässä vaiheessa peliin. Ansaitsematon Rakkaus Meidän Osaksemme.

Hyvä huomio

 

[Veke80]

Jos Jumala olisi oikeudenmukainen, niin kukaan ei pelastuisi, koska kaikki ovat syntiä tehneet.

Miten vastasyntyneet ovat syntiä tehneet, muuta kuin syntyneet syntiseksi?

Ja jos uskoo Paavalin juttuihin on myös oltava valmis kieltämään naispappeus.

 

[Ankara Aatu]

Kyllähän tästä maailman touhusta kieltämättä tulee mieleen, että Jumala on sadisti, joka pitää ihmisiä leikkikaluinaan. Mutta toisaalta meille on annettu myös lupaus Raamatussa, että lopulta oikeus voittaa. Mitäs sitten jää käteen, jos kielletään Jumalan olemassaolo, mitä suurin osa tähänkin ketjuun osallistujista tekee? No sen jälkeen ei ainakaan voi odottaa minkäänlaisen oikeudenmukaisuuden toteutumista koskaan. Kaikki on vain sattumankauppaa tai ihmisen luontaisen pahuuden tulosta, eikä ole kovin realistista odottaa, että tuo sattuman suunta muuttuisi positiiviseen suuntaan. Ja kuinka realistista on odottaa, että ihmisen luonto muuttuisi? Raamatussa sentään on lupaus paremmasta.

Ensinnäkin, vaikka kaikki mitä yllä sanot, olisi totta, niin se ei vielä olisi mikään syy uskoa Jumalaan. Niin kuin tässä on jo muutamaan kertaan todettu, niin se, että jonkin väitteen uskomisesta tulee hyvä mieli, ei ole mikään peruste uskoa sitä väitettä, jos näyttää siltä, ettei väite oikeasti ole tosi.

Toiseksi se, että ei usko Jumalaan tai "henkivaltoihin" ei tarkoita, että täytyisi heittää toivo oikeudenmukaisuudesta. Ei kaikki ole myöskään sattumankauppaa. Ihmiset vaikuutavat omilla valinnoillaan omaan ja toistensa elämään. Jokainen voi omalla toiminnallaan yrittää lisätä oikeudenmukaisuuden ja hyvän toteutumista maailmassa ja vähentää vääryyttä ja pahuutta. Ei maailma ole joko kokonaan hyvä tai kokonaan paha, vaan molempia tulee aina olemaan. Myöskään ihmiset eivät ole kokonaan pahoja tai kokonaan hyviä, vaan he tekevät sekä hyviä että pahoja tekoja. Myös ateisti voi pyrkiä tekemään enemmän hyvää kuin pahaa.

Ihmisen toiminta on muuttunut esimerkiksi Raamatun ajoista todella paljon oikeudenmukaisempaan ja järkevämpään suuntaan ainakin länsimaissa. Ihmisoikeudet, miesten ja naisten tasa-arvo, seksuaalivähemmistöjen tasa-arvo, demokratia, sosiaaliturva, lapsi- ja orjatyövoiman käytön lopettaminen ja lukemattomat muut yhteiskunnalliset innovaatiot ovat tehneet ihmisten elämästä parempaa ja yhteiskunnasta oikeudenmukaisemman. Usein - mutta ei tietenkään aina - uskonnolliset auktoriteetit ovat vastustaneet näitä uudistuksia, ja usein niitä ovat ajaneet ateistit.