- Liittynyt
- 8.12.2007
- Viestejä
- 2 352
Tänään meinasi hajota pää totaalisesti, kun näin ekaa kertaa elämässäni oman pikkuserkkuni, jolla on ikää jotain 5v. Olin omalla mummollani käymässä ja tämä pamahtaa sitten paikalle hänen mummonsa koiranpennun kanssa. On se kyllä kumma, ku ei noita kersoja pidä edes vanhemmat nykyään kurissa, vaan antaa pyöriä vanhan ihmisen ympärillä kuin mikäkin väkkärä eikä arvosta yhtään mitään. Sitä koiraakin se härnäsi koko ajan jahtaamalla sitä, ja lopulta se koirakin sen verran vauhkoontu, että kahvipöydässä hyppi ihmisten syliin. Mummonsa kanssa kun se oli käymässä siellä isomummolla, niin ei se mummokaan sille mitään sanonut tai ainakaan saanut sanomaansa perille, vaan katseli ihmeissään. "No, no pikku-Leena, älä nyt noin tee." Tollaset kauhukakarat ei varmaan opi ikinä järkeviks ihmisiks. Sitä koiraakin se kiskoi pannasta ja kantoi edestakaisin ympäri kämppää ja pihaa. Ihme, kun ei rakki purassut sitä tyttöä. Sitten ihmetellään, kun aikuiset ihmiset ei osaa kantaa vastuuta asioistaan...
Oon kyllä nyt ainakin sitä mieltä, että tollasella kasvatusmetodeilla ei saada aikaan yhtään mitään, eikä lapset vain lapsuusaikana opi ymmärtämään käyttäytymisen rajoja eivätkä saa mitään järkeä päähänsä. Vaikkei nyt ruoskaa lapselle saakaan antaa, niin kyllä kunnon kuri täytyy sentään olla. Sitten kun tuollainenkin kauhukakara tulee murrosikään, niin vanhemmat on aivan ihmeissään sen kanssa.
Oon kyllä nyt ainakin sitä mieltä, että tollasella kasvatusmetodeilla ei saada aikaan yhtään mitään, eikä lapset vain lapsuusaikana opi ymmärtämään käyttäytymisen rajoja eivätkä saa mitään järkeä päähänsä. Vaikkei nyt ruoskaa lapselle saakaan antaa, niin kyllä kunnon kuri täytyy sentään olla. Sitten kun tuollainenkin kauhukakara tulee murrosikään, niin vanhemmat on aivan ihmeissään sen kanssa.


