- Liittynyt
- 4.7.2005
- Viestejä
- 896
12 vuotias koirani, sebastian, kuoli torstai aamuna. Ajattelin että se poismeno ei ota niin hirveän koville koska sebu oli sairastellut jo yli vuoden päivät eivätkä lekurit osanneet lukuisista tutkimuksista huolimatta sanoa mikä oli vikana. Olin väärässä. Poismenosta on nyt reilu vuorokausi ja vieläkin on pala kurkussa ja tippa linssissä.
Seuraavaksi pitäisi töihin lähteä vaikka ei tänään varmaankaan töiden tekemisestä mitään tulekaan
Lepää rauhassa Sebastian
Jaksamista...:(
Nuo karvakorvat ovat kyllä niin rakkaita ja elämän suola. Tyhjä kolo jää aina elämään niiden mentyä pois. Mutta toisaalta voi ajatella sitä, miten paljon sai ja toivon mukaan myös antoi...
. Ite oon menossa huomenna leikkaukseen jossa olkapäätä operoidaan. Itseasiassa joululoman jälkeenkään ei saa tehä ku kuntoutusjumppaa. Joululoma on niinku niin siistiä treeniaikaa. No, pitää ajatella positiivisesti, käyn varmaan treenaamassa jalkoja 3x viikossa
:curs: . Toivottavasti edes kyykkyä voi tehä:(