Pakkotoiston Sijoituskeskustelu - osakkeet, rahastot, säästäminen

[skeema]

Heillä on omat intressinsä painaa shorttina kurssia alaspäin tai vastavuoroisesti dumpata helvetinmoisia longeja. Omien etujen sanelemana. Lisäksi suurin osa kaupoista tapahtuu ihan treidausrodottien tekeminä. Oli se sitten teelehdet tai kahvinporot niin jokin logiikka niiden toimissa on oltava.

Isoilla kassavirroilla tota peliä on helppo pelata. 1920-luvulla tuollaista tapahtui paljonkin + liikkeelle laskettiin huhuja.

George Soros taitaa olla kuuluisin. Mustana keskiviikkona 92 Soros pisti Englannin keskuspankin polvilleen shorttaamalla 10 miljardia puntaa. Ks ja sieltä kohta "black wednesday".

http://en.wikipedia.org/wiki/George_Soros

 

[MuscleMemory]

Maatiaisjärkeilyllä pitäisi saada tuntuma siihen, että "ylisuuret" tuotot eivät ole *odotusarvoisesti* mahdollisia.

Samaa mieltä, spekuloijista arviolta 95% poistuu markkinoilta viiden vuoden kuluessa toivonsa/rahansa menettäneenä.

Miksi kaikki, jotka soveltavat teknisen analyysin woodoo-oppeja, eivät ole miljonäärejä. Miksi muutamat ovat? Vastaus jälkimmäiseen kysymykseen on se, että osa sokeista kanoista löytää jyvän tsägällä. Mutta jos koetta jatketaan mielivaltaisen kauan äärettömällä populaatiolla, ei ole odotusarvoisesti toivoa ylisuurista tuotoista.

Epäilen hieman ettet ole kovinkaan syvällisesti tekniseen analyysiin perehtynyt kun sen noin jyrkästi tuomitset. Erilaiset liukuvat keskiarvot ja oskillaattorit perustuvat ihan yksinkertaisiin matemaattisiin kaavoihin osakkeiden hintavaihtelusta. Osa on jopa tutkitusti tuottanut "ylisuuria" voittoja pitkällä aikavälillä. Erilaisten indikaattoreiden valinta ja tulkinta sitten onkin jo kai lähempänä mainitsemaasi voodoo-oppia.

Jälkikimmäiseen en matemaattisesti lahjattomana osaa sanoa muuta kuin että mielivaltaisen pitkällä aikavälillä me olemme kaikki kuolleita. Jos joku onnistuu kolmenkymmenen vuoden ajan voittamaan indeksin, se on käsittääkseni hyvin epätodennäköistä. Jos siihen pystyy useampi henkilö, niin..

Jos olisi olemassa sijoitusstrategia, siten että annettuna kurssihistoriadata ja soveltamalla ko sijoitusstrategiaa (esim jotain teknisen analyysin peruskikkoja) päätyisi indeksiä parempaan tuottoon miinus kulut, olisi ko sijoitusstrategia nopeasti hyödytön, koska strategia leviäisi nopeasti sijoittajien keskuudessa. Oikeastaan tähän sopii analogiaksi kvanttimaailman ilmiöt. Kontaminoit markkinat heti, kun sovellat "ylisuurten tuottojen strategiaa".

Tästäkin olen samaa mieltä. Markkinat muuttuvat jatkuvasti ja se mikä toimi eilen saattaa olla vanhentunutta tänään. Optimointia tulee tehdä jatkuvasti.

 

[skeema]

Epäilen hieman ettet ole kovinkaan syvällisesti tekniseen analyysiin perehtynyt kun sen noin jyrkästi tuomitset.

Sanotaan näin, että olen perehtynyt syvällisesti data-analyysiin yleisesti, mutta tekniseen analyysiin en ole perehtynyt, jossa teknisellä analyysillä tarkoitetaan sitä erikoistapausta, että analysoidaan sijoitusmarkkina-aikasarjoja verratten lyhyellä aikajänteellä. En siis esiinny teknisen analyysin asiantuntijana/auktoriteettina.

Erilaiset liukuvat keskiarvot ja oskillaattorit perustuvat ihan yksinkertaisiin matemaattisiin kaavoihin osakkeiden hintavaihtelusta. Osa on jopa tutkitusti tuottanut "ylisuuria" voittoja pitkällä aikavälillä. Erilaisten indikaattoreiden valinta ja tulkinta sitten onkin jo kai lähempänä mainitsemaasi voodoo-oppia.

Käytännössähän teknisen analyysin voi helpostikin asettaa koetteille. Senkun ottaa dataksi kaiken historiatreidauksen, mitä on olemassa ja katsoo, kuinka hyvin homma skulaa. Ongelmaksi muodostuu tunetus. Voidaan osoittaa, että jos parametreja on paljon, löydetään sattumalta erittäin hyviä sovitteita historiadataan, mutta sillä ei ole yleistysvoimaa eli ei toimi uudella datalla. Ovatko nämä "ylisuuria" voittoja tuottaneet yksinkertaiset säännöt toimivia myös opetusaineiston ulkopuolella?

Jos olisi olemassa indikaattoreita, joiden avulla päästään "ylisuureen" tuottoon, niin seuraa siitä se, että ne eivät ole kovinkaan pitkään käyttökelpoisia. Pitäisi olla jonkinlainen evolutionaarinen itsensä vaikutuksen neutralisoiva indikaattori, mutta se on mahdotonta.

 

[Agony]

En nyt löydä sitä listaa missä on sijoittaja"gurut" rankattu track recordin perusteella. Siellä oli moni muukin henkilö joka on pääsyt huimiin tuotto%:hin siis monia vuosia peräkkäin. En tarkoita, että he käyttäisivät tekinstä analyysiä vaan vaikka jotain ihan omaa, mutta silti. Tarkoitan vain ettei se nyt ihan ole sitä, että herran haltuun ja ihmetellään.

Tähän sopii hyvin Aaron Brownin aikoinaan Wilmott.com foorumille postaama viesti:

"For example, I used to cite a statistic (it's too old now) that there were approximately 1,024 equity mutual funds in operation throughout the 1980's. Given that a random selection of stocks would lead to beating the market half the time, you would expect one fund to have beaten the market all ten years. None did. You would expect 10 funds to beat the market 9 out of 10 years. None did. You would expect 45 funds to beat the market 8 out of 10 years, three did, and all three managers wrote books about how smart they were."

Nokitan: http://www.amazon.com/gp/product/069...lance&n=283155 ja http://www.amazon.com/gp/product/069...lance&n=283155

Markkinat nähdäkseni pääasiassa toimivat tehokkaasti mutta tämä ei estä "ylisuurien" tuottojen saavuttamista. Random walk -uskovaiset tuntuvat olevan lähinnä akateemikkoja.

Muistaakseni Lo ja MacKinlay eivät itse pidä volatility ratio testien tuloksia välttämättömästi markkinatehokkuuden vastaisina.

Itse asiassa tiedämme (tästäkin väitellään vielä, mutta tämä taitaa olla jo yleinen mielipide akateemikkojen keskuudessa), että pitkän aikavälin tuotot ovat melko hyvin ennustettavissa. Lyhyen aikavälin tuottojen ennustettamattomuus ei siis merkitse sitä, etteivätkö pitkän aikavälin tuottomuutokset olisi ennustettavia (yleensä laskukaudella odotetut tuotot ovat suurempia, nousukaudella pienempiä). Tämäkin on aivan yhteissoinnussa markkinatehokkuuden ja asset pricing teorioiden kanssa. Itse asiassa tuottojen ennustettamattomuus vaatii erittäin epärealistiset oletukset, esim. riskineutraalisuuden, tai sen, että tuottojen toinen momentti ei muutu ajan myötä.

(Tämä on muuten yleisin virhe rahoituksen maisteriopiskelijoiden seminaaritöissä, eli väitetään, että markkinatehokkuuden vaatimuksena olisi se, että tuottoja tai niiden vaihteluja ei voida ennustaa millään aikavälillä...)

 

[Kas-vain]

Tähän sopii hyvin Aaron Brownin aikoinaan Wilmott.com foorumille postaama viesti:

"For example, I used to cite a statistic (it's too old now) that there were approximately 1,024 equity mutual funds in operation throughout the 1980's. Given that a random selection of stocks would lead to beating the market half the time, you would expect one fund to have beaten the market all ten years. None did. You would expect 10 funds to beat the market 9 out of 10 years. None did. You would expect 45 funds to beat the market 8 out of 10 years, three did, and all three managers wrote books about how smart they were."

Ja 80-luku on kuin liitukausi verrattuna nykyiseen tietoyhteiskunnan mahdollistamiin palveluihin. Silloin muinoin HEX:ssä meklarit istuivat salissa ja kauppaa käytiin yhdellä osakkeella tietty aika jonka jälkeen siirryttiin toiseen. Tarjoukset piti välittää portierin kautta lapulla meklarille. Pankkiiriliike Hiisi oli ensimmäinen 80-luvun alussa joka veti puhelinlinjan omalle meklarilleen saliin.

Toisaalta ylisuuriin tuottoihin päästään, kuten sanoit, juuri parhaiten laskusuhdanteessa. Johdannaisten ja lyhyeksimyynnin avulla. Tiedän myös olevan kehitetty ohjelmia jotka selaavat pörssi-ilmoituksia etsien tiettyjä avainsanoja ja reagoiden niihin ostamalla tiettyjä ennaltamäärättyjä instrumentteja. Riskaabelia? Ehkä, mutta jos saat johdannaisella +500% tuoton minuutissa niin seuraavat 4 kertaa voit tehdä turskaa ja silti olla mukavasti voitolla. Takaajien laidat kun tunnetusti eivät liiku mitenkään hirmu nopeasti. Seuraavaksi tärkeintä sisäpiiritiedon käyttämisen jälkeen on toimia trendin mukaisesti ennen kuin muut kerkeävät.

 

[Agony]

Ja 80-luku on kuin liitukausi verrattuna nykyiseen tietoyhteiskunnan mahdollistamiin palveluihin. Silloin muinoin HEX:ssä meklarit istuivat salissa ja kauppaa käytiin yhdellä osakkeella tietty aika jonka jälkeen siirryttiin toiseen. Tarjoukset piti välittää portierin kautta lapulla meklarille. Pankkiiriliike Hiisi oli ensimmäinen 80-luvun alussa joka veti puhelinlinjan omalle meklarilleen saliin.

Toisaalta ylisuuriin tuottoihin päästään, kuten sanoit, juuri parhaiten laskusuhdanteessa. Johdannaisten ja lyhyeksimyynnin avulla. Tiedän myös olevan kehitetty ohjelmia jotka selaavat pörssi-ilmoituksia etsien tiettyjä avainsanoja ja reagoiden niihin ostamalla tiettyjä ennaltamäärättyjä instrumentteja. Riskaabelia? Ehkä, mutta jos saat johdannaisella +500% tuoton minuutissa niin seuraavat 4 kertaa voit tehdä turskaa ja silti olla mukavasti voitolla. Takaajien laidat kun tunnetusti eivät liiku mitenkään hirmu nopeasti. Seuraavaksi tärkeintä sisäpiiritiedon käyttämisen jälkeen on toimia trendin mukaisesti ennen kuin muut kerkeävät.

Niinpä. Toisaalta, nyt ei niinkään puhuttu Suomesta, vaan yleisesti. Mutta tietenkin kaupankäynti on kehittynyt joka puolella 80-luvusta. Ja montako rahastoa on 90-luvulla päässyt ylisuuriin tuottoihin 10 vuotta peräkkäin? Ainakaan itse en ole nähnyt tutkimuksia, jotka osoittaisivat tämän (varsinkin kun otetaan alpha-laskuissa huomioon mekaaniset sijoitusstrategiat kuten value- ja momentumsijoittaminen).

En sanonut, että ylisuuriin tuottoihin päästään parhaiten laskukaudella, vaan että odotetut tuotot ovat laskukaudella suuremmat kuin nousukaudella. Kannattaa lukea Cochranen Asset Pricing kirja jos nämä asiat kiinnostavat enemmän. Se on nykyään peruskamaa Ph.D. opiskeluissa ja yleensä siihen viitataan myös jopa Journal of Financessa.
http://www.amazon.com/gp/product/06...9972/ref=pd_bbs_1/002-9106414-9489653?ie=UTF8

Toinen mielenkiintoinen keskusteluaihe on se, että eikö juuri tietoyhteiskunnan pitäisi tehdä markkinoista entistä tehokkaampia? Mitä enemmän markkinadataa käytetään hyväksi markkinoilla, sitä nopeammin informaation pitäisi sisältyä pörssikursseihin.

 

[Kas-vain]

Toinen mielenkiintoinen keskusteluaihe on se, että eikö juuri tietoyhteiskunnan pitäisi tehdä markkinoista entistä tehokkaampia? Mitä enemmän markkinadataa käytetään hyväksi markkinoilla, sitä nopeammin informaation pitäisi sisältyä pörssikursseihin.

Niinpä, mutta koko hommahan perustuu siihen, että kaikki eivät a) osaa käyttää informaatiota b) ihmisillä on erilaiset tarpeet c) "sopulit" rahoittavat isojen poikien tuotot epärationaalisilla ostoilla ja myyneillä jne... Muuttujia on aivan perkeleellisesti. Se sinäänsä jo pitää markkinoiden optimaalisen tehokkuuden poissa.


Rahastoihin vielä palatakseni niin heillä homma kaatuu liian suureen asiakasvolyymiin ja pääomaan. Jos on 1000+M€ rahastossa rahaa niin osakkeita/rahaa ei voi oikein liikutella optimisti silloin haluaisi ilman että markkinat eivät reagoisi. Jotkut pienet 100M-200M hedgefundit pärjäävät paljon paremmin juuri pienen volyymin tarjoaman suojan takaa. Puhumattakaan yksittäisestä sijoittajasta tai sijoittajayhteenliittymästä. Mitä suuremmaksi salkku tulee sitä lähemmin se seuraa indeksiä (tai alittaa sen kulujen takia). Ääriesimerkki jos omistaisi kaikki maailman yritykset (n. 30 000 000M€).

Ps. mielenkiintoinen kirja pitää pistää tilaukseen.

 

[Agony]

Niinpä, mutta koko hommahan perustuu siihen, että kaikki eivät a) osaa käyttää informaatiota b) ihmisillä on erilaiset tarpeet c) "sopulit" rahoittavat isojen poikien tuotot epärationaalisilla ostoilla ja myyneillä jne... Muuttujia on aivan perkeleellisesti. Se sinäänsä jo pitää markkinoiden optimaalisen tehokkuuden poissa.

Eräs toinen mielekiintoinen pointti on Grossmanin ja Stiglitzin vuonna 1980 esittämä teoria ( On the impossibility of informationally efficient markets, Amer. Econ. Rev. 70 (1980)), jonka mukaan markkinat eivät koskaan voi olla täysin tehokkaita, koska silloin kenenkään ei kannattaisi kerätä informaatiota eikä yrittää hinnoitella osakkeita oikein. Toisin sanoen, markkinat menettäisivät nopeasti tehokkuutensa tuollaisessa tilanteessa. Eli markkinoiden on jossain määrin oltava "tehottomia", jotta ne voisivat olla mahdollisimman tehokkaita.

 

[Kas-vain]

Eli markkinoiden on jossain määrin oltava "tehottomia", jotta ne voisivat olla mahdollisimman tehokkaita.

Pitää ilmeisesti paikkansa.

Nyt kun ilmeisesti olet ns. alan miehiä niin pistäppä jotain vinkkiä kehiin.;) Tai edes omaa näkemystä osakemarkkinoiden tämän hetkisestä ja tulevasta tilanteesta.

 

[Dobermann]

Joskus jossain joku teki testin, jossa ammattipörssimeklari ja apina valitsivat osakkeita. Apina voitti.

 

[Kas-vain]

Joskus jossain joku teki testin, jossa ammattipörssimeklari ja apina valitsivat osakkeita. Apina voitti.

:jahas: kyllä, tämä testi tehtiin 99-00 vuosien aikoihin. Silloin oli ihan sama mihin sijoitti niin rahaa tuli JOS tajusi myydä pois. Olisi hauska nähdä miten on tilanne tällä hetkellä.

 

[MuscleMemory]

Käytännössähän teknisen analyysin voi helpostikin asettaa koetteille. Senkun ottaa dataksi kaiken historiatreidauksen, mitä on olemassa ja katsoo, kuinka hyvin homma skulaa. Ongelmaksi muodostuu tunetus. Voidaan osoittaa, että jos parametreja on paljon, löydetään sattumalta erittäin hyviä sovitteita historiadataan, mutta sillä ei ole yleistysvoimaa eli ei toimi uudella datalla. Ovatko nämä "ylisuuria" voittoja tuottaneet yksinkertaiset säännöt toimivia myös opetusaineiston ulkopuolella?

Jos olisi olemassa indikaattoreita, joiden avulla päästään "ylisuureen" tuottoon, niin seuraa siitä se, että ne eivät ole kovinkaan pitkään käyttökelpoisia. Pitäisi olla jonkinlainen evolutionaarinen itsensä vaikutuksen neutralisoiva indikaattori, mutta se on mahdotonta.

Eräs tutkitusti toimiva indikaattori on 40 viikon liukuva keskiarvo. Tässä sijoitetaan S&P 500 -indeksiin silloin kuin se on keskiarvonsa yläpuolella ja muina aikoina liittovaltion T-Billeihin. Tällä tavalla päästään korkeampaan kumulatiiviseen vuosituottoon ja pienempään volatiliteettiin. Tämä sijoitustyyli ei myöskään nähdäkseni neutralisoi tuloksia vaan pikemminkin vahvistaa niitä.

Toinen keskiarvon ylittävä sijoitustyyli on sijoittaa silloin S&P:hen silloin kuin T-Billin vuosikorko on alle 6%. Tämä on täysin fundamentteihin perustuvaa.

 

[MuscleMemory]

Muistaakseni Lo ja MacKinlay eivät itse pidä volatility ratio testien tuloksia välttämättömästi markkinatehokkuuden vastaisina.

Itse asiassa tiedämme (tästäkin väitellään vielä, mutta tämä taitaa olla jo yleinen mielipide akateemikkojen keskuudessa), että pitkän aikavälin tuotot ovat melko hyvin ennustettavissa. Lyhyen aikavälin tuottojen ennustettamattomuus ei siis merkitse sitä, etteivätkö pitkän aikavälin tuottomuutokset olisi ennustettavia (yleensä laskukaudella odotetut tuotot ovat suurempia, nousukaudella pienempiä). Tämäkin on aivan yhteissoinnussa markkinatehokkuuden ja asset pricing teorioiden kanssa. Itse asiassa tuottojen ennustettamattomuus vaatii erittäin epärealistiset oletukset, esim. riskineutraalisuuden, tai sen, että tuottojen toinen momentti ei muutu ajan myötä.

(Tämä on muuten yleisin virhe rahoituksen maisteriopiskelijoiden seminaaritöissä, eli väitetään, että markkinatehokkuuden vaatimuksena olisi se, että tuottoja tai niiden vaihteluja ei voida ennustaa millään aikavälillä...)

Linkkini eivät näemmä toimineet joten kokeilen uudestaan: A Non-Random Walk Down Wall Street ja Why Stock Markets Crash : Critical Events in Complex Financial Systems

En ole väittänyt ettenkö uskoisi markkinoiden tehokkuuteen, uskon markkinoiden olevan keskimäärin tehokkaita (en nyt muista niiden vahvuusasteita). Sen sijaan en usko hintamuutosten satunnaisuuteen, uskon että kohinan keskeltä on mahdollista löytää ns. hetkellisiä järjestyksen saarekkeita niin pitkällä kuin lyhyellä aikavälillä. Eräs argumentti random walkia vastaan löytyy Sornetten kirjasta. Pörssiromahduksia esiintyy liian tiheään että ne sopisivat normaalijakaumaan.

 

[skeema]

Tännehän on ilmestynyt hyvää settiä.

Eräs argumentti random walkia vastaan löytyy Sornetten kirjasta. Pörssiromahduksia esiintyy liian tiheään että ne sopisivat normaalijakaumaan.

Eikö tuo ole ensisijaisesti indikaatio siitä, että normaalijakauma ei ole toimiva kohinamalli tälle datalle. Tuollaisen argumentin esittäjä tekee implisiittisesti oletuksen, että kohinamalli on oikein, ja jos kohinamallin mielessä tapahtuu epätodennäköisiä asioita, on oltava olemassa jokin deterministinen tekijä, jota voidaan käyttää hyväksi. Miten olisi jokin toinen kohinamalli? Onko ko kohinamallin valinnalle muuta argumentaatiota kuin keskeinen raja-arvolause, jonka taakse usein piiloudutaan, kun ei jakseta tehdä mallinnusta tarkasti tai halutaan pysyä analyyttisesti kohtuullisen helposti pyöriteltävissä kaavoissa.

Koska täällä saattaisi olla kirjoitusten perusteella jotain asiantuntemusta kirjoittajien joukossa, kysyn, onko kohinamallia kokeiltu karakterisoitavan esimerkiksi sekoitemallina, jossa sopivalla intensiteettifunktiolla (esim. Poisson-jakauma, jonka parametri on sopiva parametrisointi kohdealueen kovariaateista) ja sopivalla indikaattorilla swapataan "pörssiromahduskohinan" ja "tavallinen normaalijakautunut kohina" tilojen välillä.

 

[MuscleMemory]

Eikö tuo ole ensisijaisesti indikaatio siitä, että normaalijakauma ei ole toimiva kohinamalli tälle datalle. Tuollaisen argumentin esittäjä tekee implisiittisesti oletuksen, että kohinamalli on oikein, ja jos kohinamallin mielessä tapahtuu epätodennäköisiä asioita, on oltava olemassa jokin deterministinen tekijä, jota voidaan käyttää hyväksi. Miten olisi jokin toinen kohinamalli? Onko ko kohinamallin valinnalle muuta argumentaatiota kuin keskeinen raja-arvolause, jonka taakse usein piiloudutaan, kun ei jakseta tehdä mallinnusta tarkasti tai halutaan pysyä analyyttisesti kohtuullisen helposti pyöriteltävissä kaavoissa.

Koska täällä saattaisi olla kirjoitusten perusteella jotain asiantuntemusta kirjoittajien joukossa, kysyn, onko kohinamallia kokeiltu karakterisoitavan esimerkiksi sekoitemallina, jossa sopivalla intensiteettifunktiolla (esim. Poisson-jakauma, jonka parametri on sopiva parametrisointi kohdealueen kovariaateista) ja sopivalla indikaattorilla swapataan "pörssiromahduskohinan" ja "tavallinen normaalijakautunut kohina" tilojen välillä.

Tuskinpa oli kyse sittenkään normaalijakaumasta, siitä on jo hieman aikaa kun kyseisen opuksen olen lukenut. Mutta kyseistä opusta voin suositella mikäli aihe kiinnostaa, löytynee HKKK:n kirjastosta.

Kirja perustuu ajatukseen että pörssi on fraktaalinen, jonka aiemmin on esittänyt Benoit Mandelbrot kirjassaan (ja sitä aiemmissa) The (mis)Behavior of Market. Kirjassa käydään läpi pörssikuplien synty sijoittajien imitoivan käyttäytymisen kautta ja miten kuplat purkautuvat. Lisäksi esitetään menetelmä millä pörssiromahduksia olisi mahdollista ennustaa. Mielenkiintoinen yksityiskohta on myös että Sornette on geofyysikko. Täältä lisää tietoa miehestä.

Jälkimmäiseen kappaleeseen en osaa sanoa mitään varmaa, olenhan vain amatööri joka epätoivoisesti yrittää ymmärtää edes jotain.
Mutta suosittelen edelleen Mandelbrotin ja Sornetten kirjoja.

 

[Agony]

Eräs tutkitusti toimiva indikaattori on 40 viikon liukuva keskiarvo. Tässä sijoitetaan S&P 500 -indeksiin silloin kuin se on keskiarvonsa yläpuolella ja muina aikoina liittovaltion T-Billeihin. Tällä tavalla päästään korkeampaan kumulatiiviseen vuosituottoon ja pienempään volatiliteettiin. Tämä sijoitustyyli ei myöskään nähdäkseni neutralisoi tuloksia vaan pikemminkin vahvistaa niitä.

Toinen keskiarvon ylittävä sijoitustyyli on sijoittaa silloin S&P:hen silloin kuin T-Billin vuosikorko on alle 6%. Tämä on täysin fundamentteihin perustuvaa.

Saisinko nähdä viitteitä niihin tutkimuksiin.

 

[Agony]

Koska täällä saattaisi olla kirjoitusten perusteella jotain asiantuntemusta kirjoittajien joukossa, kysyn, onko kohinamallia kokeiltu karakterisoitavan esimerkiksi sekoitemallina, jossa sopivalla intensiteettifunktiolla (esim. Poisson-jakauma, jonka parametri on sopiva parametrisointi kohdealueen kovariaateista) ja sopivalla indikaattorilla swapataan "pörssiromahduskohinan" ja "tavallinen normaalijakautunut kohina" tilojen välillä.

Onhan noita erilaisia mixture of distribution ja regime-switching malleja melko suuri määrä kehitelty.... Lähteitä en nyt tähän hätään jaksa etsiä.

 

[MuscleMemory]

Saisinko nähdä viitteitä niihin tutkimuksiin.

Mark Boucher: The Hedge Fund Edge. Nimi on hieman hämäänä sillä opus pitää sisällään hyvin perustaavaa laatua olevaa tietoa rahan tarjontaan ja kysyntään vaikuttavista tekijöistä. Kyseisen tutkimuksen aikasarja oli muistaakseni toisen maailmansodan päättymisestä vuoteen 1998.

 

[skeema]

Mark Boucher: The Hedge Fund Edge. Nimi on hieman hämäänä sillä opus pitää sisällään hyvin perustaavaa laatua olevaa tietoa rahan tarjontaan ja kysyntään vaikuttavista tekijöistä. Kyseisen tutkimuksen aikasarja oli muistaakseni toisen maailmansodan päättymisestä vuoteen 1998.

Toi on just perustavaa laatua oleva ongelma, että jälkeenpäin etsitään sääntöjä. Ongelma se on sen takia, että työkalupakkina voi käyttää kaikkien mallien joukkoa ja sieltä löytyy varmuudella malleja, jotka fittaavat dataan hyvin, mutta eivät kerro muuten yhtään mitään mallinnettavasta prosessista.

Edit: Hedelmällisempää olisi siis valita jokin rajattu mallijoukko "tieteellisen prosessin" pohjalta (muuten koipeen iskee bias-varianssi dilemma) ja sen jälkeen soveltaa tunnettuja tiedeyhteisön hyväksymiä pelisääntöjä.

 

[MuscleMemory]

^Uskoisin ymmärtäväni mitä tarkoitat, mutta millainen tieteellinen prosessi vaaditaan jotta saadaan valittua tämä rajattu mallijoukko?

Ja käytännön kannalta, onko edellä mainitulla tavalla saavutetulla tuloksella jotain käytännön etua verrattuna yksinkertaiseen historian tutkimiseen ja sen perusteella toimivien indikaattorien valitsemiseen?