beeibe sanoi:
hmmm... hauska lueskella näitä juttuja. toivottavasti sitä joskus pääsee itekki mukaan kisaileen

Eka kyl tarttee hommata ne lihakset :lol2:
Minusta tärkeintä ihan alussa on nimenomaan se, että USKALTAA UNELMOIDA. Ilman haaveita elämä olis paljon tylsempää!
Tuli täs mielee ku näitä luin et minkä ikäsinä mimmit on alkanu kilpaileen tai päättänyt et esim. vuoden/kahden päästä ollaan kisoissa.
Mä olin 21-vuotias kun ekan kerran se ajatus edes kävi mielessä, että ehkä joku päivä voisin kilpailla. Aiemmin luulin, että olen auttamatta liian vanha, mutta kaivelemalla tietoa eri lähteistä hoksasin, että tähän lajiin ei voi yhdistää käsitettä "liian vanha". Vaikka aloittaisi salitreenin vasta nelikymppisenä, voi hyvinkin kavuta lavalle. Toisaalta yhtä hyvin myös 15-vuotias voi asettaa tavoitteeksi esim. nuorten kisat kunhan pohjaa on rakennettu ensin kunnolla. 18-vuotiaana tuo nuori voi olla jo mielettömän hienossa kunnossa. Samoin se kipinän saanut nelikymppinen voi antaa itselleen lahjaksi astetta upeamman vartalon joka vuosi, sillä painoharjoittelu ei katso ikää!
Milloin hankitte valmentajat?
Mun ensimmäinen "valmentajani" oli oikeastaan personal trainer, joka teki mulle saliohjelman ja suuntaa-antavan ruokavalion. Tämä tapahtui juurikin tuolloin 21-vuotiaana eli maalis-huhtikuussa 2004. PT oli Niina Aaltonen, voin suositella lämpimästi.

Taitaa nykyään olla myös liiton valmentajien listalla. Googlettamalla löytyy Niinan nettisivut. Myöhemmin kaipasin apua lähempää (Niina oli Helsingissä, minä Tampereella) ja käännyin paikallisen valmentajan puoleen. Minulle nykyisen kaltaisesta vuosisopimuksesta on ollut eniten hyötyä, sillä silloin ikäänkuin sitoutuu tekemään sen koko vuoden niitä hommia, ei vain kisadieetin ajan. Moni nimittäin ottaa pelkän kisadieetin ajaksi valmennusapua ja muuten touhuilee itsekseen.
Minusta on tärkeää, että valmentaja näkee urheilijan kehityksen läpi vuoden ja oppii siten tuntemaan myös henkilön rahatukun takana.
Ja kun kuuntelee nuita juttuja kaikista puvuista ja rusketus-väreistä ja kengistä ja ohjelmista ja esiintymisestä, nii tuntuu et joutuu reenaa ainaki kymmenen vuotta enneku mitää osais :evil:
Voi kuule, ei sulla ole mitään hätää noiden asioiden kanssa! Niistä ehtii ottaa selvää vielä hienosti. Tärkeintä on se unelmointi, into ja omistautuminen.
Mä olen pitkään sadatellut, kun ei ole mitään sellaista aarrearkkua josta löytäisi vastaukset yleisimpiin kysymyksiin fitness-kisaamisesta. Olenkin tuossa aiemmin jo maininnut tämän yhden ikioman projektini.
http://www.fitnessflow.org -sivuston rakentamisen. Se ei ole vielä(kään) auki, mutta ilmoittelen kyllä kun sitä pääsee lueskelemaan. Sinne pyrin purkamaan kaiken sen tiedon mitä olen parin vuoden aikana tästä lajista saanut kasaan. Toivon, että tuon kisa-abc:n kautta ne "minä en koskaan..." -ajatukset muuttuisivat useamman kohdalla "minä haluan, uskallan ja päätän" -ajatuksiksi.
Halut on kyllä kovat ja se valmentaja auttas asiaa kyllä sairaan paljon. Osais neuvoo jne.... En vaan tiiä ku työt loppuu elokuussa et millä sen kaiken sitten maksais

Ei taida opintotuki ihan riittää :/
Ei se valmennus loppupeleissä niin kallista ole. Jos se maksaa esim. 350e/vuosi, niin sehän on alle euron per päivä. Kertasummana se on toki kova, mutta moni valmentaja voi suostua myös osamaksuihin (esim. 3kk välein tms). Kannattaa kysellä ympäriinsä ketä kukakin kilpailija suosittelee ja päättää sen perusteella. Missään nimessä ei kannata vain sokeasti luottaa, että "kun se on kisannut niin se varmana kyllä osaa". Osaa ehkä tehdä ohjelmat itselleen, mutta osaako tehdä yksilölliset ohjelmat myös muille, esimerkiksi sinulle?