Ylipainoinen isä ja ravintosuunnitelman teko

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja lolwtf
  • Aloitettu Aloitettu
Liittynyt
3.4.2010
Viestejä
318
Ikä
34
Kaupunki
Turku
Terve. Isäni pyysi taannoin tekemään ravintosuunnitelman itselleen, no tänään koitin, mutta projekti osoittautui vaikeammaksin kun luulin. Dietistäni tuli nimittäin erittäin kalpean oloinen, rahkaa ja raejuustoa tyylinen. Isäni ei varmasti suostu syömään samoja ruokia päivästä toiseen, eikä hän varmaan edes suostuisi syömään rahkaa ilman mitään makua esim. ananaspurkkia kyljessä... Lisäksi hän nauraa kun punnitsen ruokani ja olen tarkka siitä mitä syön...

Vähän infoa isästäni: 45 vuotias, 176cm pitkä ja painaa yli 100-kiloa... Lisäksi "raskaat työt vaativat raskaat huvit" eli alkoholia menee kerran viikossa...

Miten saisin vanhan jäärän laihtumaan, ilman että tarvitsisi punnita kaikkea mitä syö ja mahdollisimman vähällä vaivalla...
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Eli laihtuminen ilman vaivaa ja asennemuutosta ruokaa kohtaan? Sitähän täällä on taidettu tän vuosituhannen alkupuolelta asti pohtia. ;)
 
Mielenkiintoinen tilanne, kun kerta on pyytänyt tekemään ravinto-ohjelman, mutta ei sitten haluakaan sitoutua siihen. Haluataan laihtua, mutta ei olla valmiita tekemään sen eteen mitään. Onnistunut laihduttaminen kuitenkin on pysyvää, eikä mikään tietty periodi aikaa, jolloin karistetaan ne ylimääräiset pois. Usein käy niin, että kun tavoite on saavutettu, alkaa sama paskan mättäminen ja kaljan kittaaminen kaksinkertaisena, jolloin koko urakka onkin ollut vain ajan hukkaa. Laihduttaminen on elämäntapamuutos, eikä mikään "kuuri", ja se pitäisi varmaan ensiksi saada iskostettua päähän.
 
Kuulostaa siltä että laihtuminen on sinun idea eikä hänen joten veikkaan ettei tästä projektista kauhean pitkäkestosta ole tulossa. Mitään ei tarvitse punnita jos meinaa syödä oikein eikä tähtää kisoihin, senkun kattoo ruokavaliosta mitä paskaa siellä on, korvaa ne paremmalla vaihtoehdolla tai pienemmällä määrällä. Aamupalla ei ole pakko vetää purkkia rahkaa ja reaejuustoa, löytyy vaihtoehtoa esim ruisleipää kanamunaa tms.
 
Ei sen dieetin tarvii olla mitenkään erikoinen, tavallista ruokaa vähän vähemmän vaan, lisäks salaattia ja kasviksia paljon. Ite en ole syönyt yhtään purkkia rahkaa, koska en siitä erityisemmin tykkää, raejuustoakin vähän. En ole lisännyt liikuntaa parin viikottaisen salin lisäksi ja myös muutama satunnainen alkoholiannos on mahtunut mukaan, paino tippuu tasaisesti (okei, mulla on pudotettavaa alle 10kg, mutta eikö idea ole sama?). Liha, kana, kala, munat, kasvikset, marjat, hedelmät(vähän), puuro, jogurtti, maito, ruisleipä... eikö näistä nyt saa jo aika järkevän ruokavalion rakennettua???! Eikä niitä ruokia ole mikään pakko punnita, alkuun se tosin auttaa hahmottamaan määriä paremmin, mutta naaman eteen voi iskeä vaikka astetta pienemmän lautasen, niin ei tule ylilyöntejä. Pari pitempää kävelyä viikossa on parempi kuin ei mitään, ei välttämätöntä kuitenkaan.

Kyllä se isi onnistuu, jos se niin päättää ja haluaa :)
 
Terve. Isäni pyysi taannoin tekemään ravintosuunnitelman itselleen, no tänään koitin, mutta projekti osoittautui vaikeammaksin kun luulin. Dietistäni tuli nimittäin erittäin kalpean oloinen, rahkaa ja raejuustoa tyylinen. Isäni ei varmasti suostu syömään samoja ruokia päivästä toiseen, eikä hän varmaan edes suostuisi syömään rahkaa ilman mitään makua esim. ananaspurkkia kyljessä... Lisäksi hän nauraa kun punnitsen ruokani ja olen tarkka siitä mitä syön...

Vähän infoa isästäni: 45 vuotias, 176cm pitkä ja painaa yli 100-kiloa... Lisäksi "raskaat työt vaativat raskaat huvit" eli alkoholia menee kerran viikossa...

Miten saisin vanhan jäärän laihtumaan, ilman että tarvitsisi punnita kaikkea mitä syö ja mahdollisimman vähällä vaivalla...

Joo, ainakin 20 kiloo pitäis saada tolla pituudella pois.
Ensteks se tavotteen asettaminen. 20kg esimerkiks vuodessa tekee 1.7kg kuukaudessa ja 0.42 kg viikossa. Ton voi nyt aluks pyöristää siihen 0.5 kiloon.
Mikä ei oikeesti ole kovinkaan vaikeeta. Tietty ongelmaa tulee jos viikonlopun vetää bisee lujana.
Sen tietty vois vahtaa vodka sodaan, vähempi kaloreita, mut känni lähtee helpommin lapasesta.
Rasvaprosenttivaa-an hankkiminen saattais olla hyvä idea jos sitä ei ole.
Se saattaa motivoida kun käytännössä huomaa edistymistä.

Idalla oli jo ihan hyvät vinkit.
Paskahöttö korvata paremmilla aineilla ja vihanneksiä sekä hedelmiä peliin.

Joku simppeli päivittäinen kunto-ohjelma että tulee vähintäin puol tuntia sitä perseen liikuttamista.
Vaikka joku semmonen painonpudotuspeli tasapainolaudan pällä.
Läppärissä on liikkeitä ja se punnitsee ja laskee kalorinkulutuksen.
Tommosesta vois olla apua jos ei ole muuten liikunnasta kiinostunu.

Jos oli oma ideasi niin olet oikealla tiellä.
Kyllä vanhempiaan kannattaa yrittää ohjata terveemmille elämäntavoille jos ne siihen vaan suostuu.
 
Mun mielestä aika siistiä, että koitat jelppiä isääsi. Jos ite alottaisin vastaavan urakan, vaihtaisin luultavasti yhden ruokailun parempaan kolmen viikon välein (tuo tietty tarkoittaa, että pitää vähän tarkkailla ja seurata tuota edistymistä eikä latoa jotain ruoka-ainelistauspaprua käteen ja odottaa totaalista elämänmuutosta). Vähän tietty riippuu persoonasta että minkä kokoisia haastepaloja antaa kerrallaan. Jos aamupala on vaikka sikspäkki, sipsipussi, lautanen pekonia ja muutama siivu jaloviinaa, niin eka muutos ei ois varmaan puuroa ja rahkaa aamupalaksi, vaan ehkä pekonit, sipsit ja vaan puol säkkiä sipsejä :) Idah tossa jo heittikin esimerkkejä hyvistä ruoka-aineista. Joku vuosikin on aika lyhyt aika ruokavalion muutokselle, et en pitäis suurta kiirettä...

Sit jos se ehdotettu aamupalakin tuntuu stressaavan, niin muuttaa vaan vähemmän täydelliseksi. Kyllä sen naamasta ja kommenteista varmaan huomaa, jos se uudenlainen ruokailu raastaa hermoja turhan paljon. Jos yksipuolisuus jänskättää, niin annat vaihtoehtoiset aamupalat 1 ja 2 (tai useampikin jos tarpeen). Googlettamalla varmaan löydät vaikka mitä päteviä pakkiksen ruokaketjuja. Jos ukko pysyy mukana, niin kolmen viikon päästä vaihtaa iltapalan jne. Kyllä tollanen valmentaminen vähän sisua kysyy sultakin, mutta toivottavasti herralla itsellään on jonkinlaisia haluja muuttamaan elämäänsä. Jos ei, niin kaikki tuo on tietenkin turhaa. Ehkä tärkeimpänä juttuna olisi löytää just se oma laji, josta voisi innostua ja jota kautta tulisi se halu syödä terveellisemmin. Itsestäni tiedän esim. sen verran että jos ei olisi saliharrastusta tai tavoitteita, ei olisi myöskään sellaista intoa syödä niin terveellisesti, vaikka kuinka tietäisi sen hyödyllisyyden. Et ehkä voisit kiikutella sitä vaikka cross-fit-kisoihin jos se syttyis sellasesta :)

Muistaakseni Pöperöproffa (Patrik Borg) heitti jonkun valistuneen arvion, että muutokseen pystyy ne, jotka ottaa asiat aika relasti ja tekee muutokset hitaasti. Myös omat havainnot tosielämästä tukee tuota, samoin omat kokemukset kehon ja mielen sopeutumisesta muutoksiin. Mielestäni näissä touhuissa on kyse about 95% psykologiasta ja 5% ravinnosta/informaatiosta. Mut joo, tää on aika mielenkiintonen projekti. Toivottavasti saat touhun liikkeelle ja päivittelehän jos sitä edistystäkin tulee...
 
Vähän infoa isästäni: 45 vuotias, 176cm pitkä ja painaa yli 100-kiloa... Lisäksi "raskaat työt vaativat raskaat huvit" eli alkoholia menee kerran viikossa...

Tuolla kuvauksella voisin melkein olla faijasi, olen saman ikäinen ja -pituinen ja olen painanut "parhaimmillani" reilusti päälle 100 kg... :nolo:

Homma menee juuri kuten tuossa edellä on kirjoitettu, järkevämpää syömistä, pienenpiä annoskokoja, oikeaa ravintoa ja höttö pois tai ainakin reilusti vähemmälle, riittävät tiuhat ruokailuvälit... Ei tarvita mitään poppakonsteja, vain hieman tiedostamista ja aavistus itsekuria. Tietoa löytyy, täytyy vain ottaa se haltuun ja tehdä niitä pikku muutoksia riittävästi, niin alkaa tulla tulosta. Mistään ei varsinaisesti tarvitse kokonaan luopua ja sitä kaljaakin voi ottaa kohtuudella. 90% ajasta järkevästi niin sen 10% voi ottaa hyvinkin rennosti.
Laihtumiseen ei tarvita välttämättä liikuntaa mutta sitä kannattaa silti ottaa mukaan. Kohtuullisen liikunnan hyöty, varsinkin ikääntyvälle äijälle, on ihan kiistatonta. Itse käyn hölkällä, kävelen paljon, jopa sauvakävelen joskus :wtf: , pyöräilen, käyn salilla pari-kolme kertaa viikossa. Monipuolisesti ja riittävän usein mutta itseään kuunnellen ja järkevällä intensiteetillä. Vanhemmiten tarvitsee enemmän aikaa palautumiseen

Tavoite vaikka jonnekin vuoden päähän niin on aikaa ottaa asiat haltuun. Ja sitä aikaahan on sitten loppuelämä. Itse haluan olla kunnossa vielä eläkkeelläkin ja päättelin että nyt, tässä iässä, alkaa olla hyvä hetki tehdä itselleen jotain. Voin sanoa että alle 100 kg painoisena elämä on paaaljon mukavampaa. Nyt menee juosten kympin lenkki, penkistä nousee +100 kg ja mavessa 4x150 kg, voin käyttää normaalin kokoisia vaatteita, uni on hyvää, vehkeet toimii... mahtavaa!

Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa mutta se aloittaminen on vuosi vuodelta ja kilo kilolta vaikeampaa. Tsemppiä sun isäukollesi! :thumbs:
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom