Ylipainoinen epätoivon partaalla

[ossipena]

Mutta mitä laihduttamiseen tulee niin se on iso työ, helvetin iso. Tai no ... ei sitä voi sanoa laíhduttamiseksi missään mielessä vaan elämäntapamuutokseksi.

tuossa on mun mielestä se tärkein homma. itellä meni päälle vuos (ei ihan kahta) tuohon elintapojen muuttamiseen ja nyt tuntuu kuin kaikki tulis ilmaseks....

(tosin ite oon ollu sairaalloisen laiha vaikka kuinka pitkään, eli homma käänteisenä mun kohdalla...)

liian radikaalit muutokset nopeesti ei ainakaan itellä toiminu. viikon jälkeen aina huomas että taas ollaan takasin vanhoilla raiteilla.. askel kerrallaan hiljalleen niin saa varmasti aikaan kunhan osaa motivoida itsensä touhuun

 

[Jylli81]

Hommahan on nyt niin, että vaikka täällä voidaan antaa sinulle vinkkejä, kuinka tuo painonpudotus olisi kätevintä ja helpointa toteuttaa, niin itsestäsi sinun pitää löytää se riittävä halu muutokseen ja motivaatio sen toteuttamiseen.

Ei taida olla mitään poppakonstia siihen, kuinka se paino putoaisi ilman, että joutuisit tinkimään tuosta ryyppäämisestä ja herkuttelusta. Jos nykyisellä menolla paino ei tipu, niin jotain on muutettava. Jos et ole valmis muuttamaan mitään, niin sitten taitaa painonpudotuksesta haaveilusikin olla turhaa ja jäädä pelkäksi haaveiluksi.

Täällä on esitetty paljon hyviä neuvoja, kuinka pudottaa painoasi, mutta jos vastauksesi kaikkiin neuvoihin on, että ei vain pysty, niin millä luulet saavasi sen muutoksen aikaan. Täällä ei kuitenkaan kukaan tule sinun puolestasi laihduttamaan niitä liikakilojasi, vaan itse sinun se on tehtävä.

Sinä tiedät jo mitä sinun tulee tehdä ja miten. Enää puuttuu se, että alat hommiin ja pysyt päätöksessäsi, vaikkei se aina hauskaa olisikaan.

 

[JalMar]

Tuosta motivaatiosta: Niin kauan kuin ns. jarkeva (ja ehka tylsa[hko]) elamantyyli/ruokavalio ei inspaa, niin kauan ei myoskaan paino pysy helpolla kurissa.

Motivaatiota ei kukaan pysty toiselle taysin opettamaan, se kumpuaa kustakin ihmisesta itsestaan. Toiset pitavat linjansa kunnossa paremman elamanlaadun takia, toiset turhamaisuuttaan, kolmannet elaakseen pidempaan.

Itsekuri on kait motivaation ohella tarkein tekija. Vaikka motivaatiota monella onkin, itsekurissa voi olla perkuleesti parantamisen varaa. Yksi keino on paasta eroon taydellisesta hetkeen heittaytymisesta, jolloin ei mietita mitaan. Eli ei dokaamisia, jolloin ei kelata seuraavaa paivaa, ei herkuttelusessioita jolloin vain mietitaan sita miten hyvalta mikakin maistuu. Mita se 'salainen herkuttelu' parantaa? Mieltako? Se suklaa/pulla/whatever maistuu ehka hyvalta, mutta kun se on paskaa ja sen tietaa. Sortumattomuuteen tottuu ja sen pystyy opettelemaan. Mutta ne ekat kerrat, kun paatat kiskaista omenan pullan tms. sijaan, ne ovat ne silla hetkella ratkaisevat hetket. Kiusalliseksi asian tekee, etta kun olet kerran paassyt tapaan, niin siita suistuminen on yha helppoa (vertaa: Kerran rookinisti, aina rookinisti).

Sortumattomuudesta pitaa osata riemuita. Osta vaikka hyvia hedelmia ja vaharasvaista jugurttia -duunaa kunnon pirtelot ja nauti siita keveydesta / terveellisyydesta. Mieti sita syodessasi kevyesti ja terveellisesti, tunne miten verisuonet notkistuu ja sydan labattaa rauhallisemmin. Keskity positiiviseen, unohda menneet tavat. Ennen kaikkea koe ylpeytta muutoksestasi. Elat kerran, nauti siita! Itku silmassa ei mikaan elamantapamuutos onnistu.

 

[reenailija]

mutta en mä nyt enää tällä hetkellä kovin tuhti ole. sellainen ghetto mieluumminkin.... saman asian voi ilmaista siis kauniistikin

Toivottavasti oivalsit mun kannustavista sanoista, että saata olla hyvännäköinenkin jo nyt, ellet sinivalas ole.

Sitä mä en tajua, että jotkut tytöt laihduttaa ittensä ihan riukuloiksi. Mistä sitä sitten mies pystyy ottaa kiinni, kun... ööh... on kaatumassa?

 

[Dharmi]

Vaikea sanoa kun ei ihan tarkkaan tiedä että miten syöt, tuosta nyt saa jotain kuvaa muttei se paljon kerro. Vaihtoehto yksi on että syöt vaan oikeasti enemmän mitä luulet, toki 2 päivän mässyttely pilaa dietin helposti. Kannattaa miettiä että pitääkö mässypäivän vaikka kerran kahteen viikkoonkin tms..

Tai sitten toisena vaihtoehtona mitä tuossa joku jo vastasikin että todennäköisesti aineenvaihduntasi on jumissa pienellä kalorimäärällä kituuttamisen jälkeen. Kannattaa vaikka juuri vähentää sitä aerobisen määrää hieman ja lisätä kaloreita PIKKUHILJAA. Eli vaikka 100-200 per viikko riippuen siitä miltä tuntuu, mutta niin että lisäily on kuitenkin hidasta, ettei yhtäkkiä hypätä isoihin kalorimääriin tonnista.

Itsellä meni viime vuonna vähän överiksi kanssa, nimittäin syksy meni tietyistä syistä syöden juuri alle tuhatta kaloria tai vähän päälle per päivä ja juostua tuli 4-5 kertaa viikko. Tuloksena oli se, että keväällä kun yritin syödä vähänkin enemmän alkoi se kerääntyä samantien painona, tähän yhdistettynä vielä hormonikuuri (menstruaalisia oireita varten huom!) niin painoa tuli 12 kiloa alle kahdessa kuussa! ja olen siis naispuolinen. Nyt on tosin tuo 12 tiputettu taas..

kalorimäärät ei olleet sen suurempia mitä syön nyt, paljon vähemmänkin per päivä. Kalorit laitoin maltillisemmin miinukselle välissä ja saliharrastuksen jälkeen aloin pikkuhiljaa lisätä. Ensin oli tietysti aivan tuskasta kuvitella syövänsä päivässä edes 1700 kaloria, mutta viikko viikolta enemmän. Ja nykyään meneekin helposti 2400-2600 per päivä lihomatta. kalorilaskurit antaa kulutukseksi 1600 per vuorokausi. Tällä hetkellä kesäkunnon metsästys menossa ja kiristelen 2000 kalorilla päivä ja OIKEASTI paino tippuu.

Tsemppiä yrittämiseen, onnistut varmasti jos yrität.

Ps. Kannattaa katsoa vähän että kuinka paljon hedelmiä syö per päivä, nekin voi tehdä yllättävän paljon.

Ja reenailija, mikä on riukula nainen sitten sun mielestä?

 

[hookoo]

Treeneistä vielä. kannattaa jättää hilavitkuttimet pois ja siirtyä maastavetoon, kyykkyyn ja penkkiin. Sekin tuo jonkin verran edistystä varsinkin naisille (monella kun on kammo noita liikkeitä kohtaan (ei kaikilla)). Hilavitkuttimilla kulutus on selkeästi pienempää kuin kyykkäämällä tai vetämällä.