Jatketaan tähän lankaan, kun on samaa aihetta.
Aloitin reenaamisen juoksemalla ja lihaskunnolla ilman painoja huhtikuussa. Painoin silloin jonkun 105kg. Onnistuin kahden viikon sisään rasittamaan polveni juoksusta, enkä voinut silloin juosta ja päätin ostaa käsipainot. "Reeniohjelmana" oli silloin neljä päivää putkeen juoksua ja painojen nostoa vuoropäivinä. Mulla alko olemaan kesäkuussa jo melkoisen hyvä juoksukunto ja juoksinkin cooperin 2750m vaikka olinkin vielä ylipainoinen. Heinäkuussa päätin lähteä salille kaverin kutsusta. Sehän rupesi maistumaan oikein hyvälle ja siellähän vietin sitten neljä päivää putkeen ennen lepopäivää, eli reenejä oli 5-6 kertaa viikossa. Tämän lisäksi aloitin uimisen ja pyöräilyn, joten liikunnan määrä kasvoi jopa kolmeen tuntiin päivässä. Ja tähän ei edes ole laskettu tunnin kävelyä päivässä. Olin todella tarkka ruokavaliosta ja tähtäsin, että sain joka päivä 2500 kcal energiaa. Todellinen energiankulutus oli lähempänä 4000 kcal pahimpina päivinä.
Nyt mennään jo seitsemättä viikkoa nukkumatta. Harvoin nukun ns. ookoo yöunet, että on jopa energiaa tehdä jotakin, mutta yöt menevät pääosin katkonaisesti, jos saan unen päästä kiinni. Nyt kun kirjoitan tätä viestiä, oon ollu valveilla taas käytännössä kolme yötä putkeen. Ainoa asia, minkä takia jaksan tätä, on ajatus siitä, että tämä loppuu joskus. Olen aina ollut hyvä nukkumaan ja uni on ollut ns. pakopaikka kaikesta. Se on ollut sitä omaa aikaa, mitä ei ollut muuten esimerkiksi intissä leirillä. Unettomuuden lisäksi on ollut sykkeet miten sattuu ja nukkumaan mennessä tietää jo, ettei saa unta, kun sydän hakkaa niin, että sen kuulee varmaan seinän taakse. Unettomuuden ja sykkeen lisäksi ei ole mitään muita oireita.
Lopetin reenaamisen seinään heti, kun tajusin, että unettomuus voisi olla oire ylikunnosta. Ajattelin optimistisesti, että "pidetään nyt viikko reenaamatta varmuuden vuoksi." Eihän se voinut niin yksinkertaista olla, eikä se ollutkaan. Aina välillä on muutaman yön nukkunut ihan mukiinmenevästi ja alkanut optimimismi heräämään, turhaan. Sitten taas valvotaan. Unettomuus on aika surkea tila. En edes ymmärrä, miten olen jaksanut opiskelut hoitaa tässä siivellä. Jotenkin sitä vain jaksaa eteenpäin.
Mutta itse kysymyksiin: Miten kauan teillä on ylikunnosta johtanut unettomuus kestänyt? Minusta on aika selvää, että kyseessä on ylikunto, mutta voiko olla kyse jostain muustakin, vaikka mitään muuta oireilua ei ole esiintynyt..? Miten kestitte pitkittyneen unettomuuden ja miten hoiditte levon käytännössä? Vertaistuki olisi hemmetin mukavaa.. Ettei ihan yksin tarvisi olla tämän paskan kanssa. :(
Kiitos, kun jaksoitte lukea..
