Ylikunto

Meta title: 🔥 YLIKUNTO – KUN KONE HYYTYY KESKEN KOVIMMAN AJON 🔥

Meta description: Ylikunto hiipii salakavalasti: treeni kulkee, kunnes ei kulje enää. Väsymys, hermoston ylikuorma ja motivaation romahtaminen iskevät yhtä aikaa...


Liittyykö ylikuntoon automaattisesti huonontuneet treenitulokset?

Ryhdyin alkukeväästä treenaamaan salilla systemaattisesti pumppailtuani kevyemmin yli vuoden ajan (olin raskaana ja lapsi syntyi heinäkuussa 2013). Sain PT:ltä kolmijakoisen ohjelman, jonka mukaan tein treenejä orjallisesti koko tämän vuoden kevään ja kesän. Salikäyntejä tuli 3 krt viikkoon ja lenkkejä 4 krt - osa niistä juoksua ilman vaunuja, osa vaunujen kanssa. Syyskuussa aloin muuttaa salitreenejä enemmän voimapainotteisiksi ja olen keskittynyt enemmän isoihin liikkeisiin (kyykky, penkki, mave, dippi, leuat..). Tulokset nousivat keväällä paljon ja juoksunopeuskin on kasvanut hienosti. Treenissä ei sinänsä siis mikään tällä hetkellä töki, mutta kun ei huvita. Viikko sitten aloin hyperventiloida juoksulenkin jälkeen, kun v*tutti ja ahdisti niin paljon. Tänään olin itkun partaalla koko aamupäivän, ja lopulta murruin ihan totaalisesti, kun mies ihmetteli, mikä nyt on. Kaikki on hyvin, ja silti näitä "mikään ei tunnu hyvältä" -päiviä tulee tuon tuosta. Ei huvittaisi lähteä esim. juoksemaan ja ensimmäiset 15 min. juoksu tuntuukin vastenmieliseltä ja ahdistaa. Kun sitten revitän tarpeeksi kauan, endorfiinit pääsee niskan päälle ja maailma näyttää valoisammalta - taas hetken.

Kilpirauhasen vajaatoiminta mulla on, mutta kuukausi sitten mitattiin arvot, jotka oli vähintäänkin hyvät. Olin tosin käynyt verikoetta ennen salilla, joten se saattoi vaikuttaa arvoihin hiukan "piristävästi". Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että lääkitys on sopiva.

Keväällä tein myös ruokavalioremontin ja jätin leivän kokonaan pois. Korvasin sen puurolla ja raejuustolla iltapalalla, ja paino tippui kevään aikana 78 kg:sta 72:een. Nyt olen ottanut leivän takaisin ruokavalioon ja paino on tällä hetkellä 73 kg. Ainakaan miinuksella en siis mene, kun paino ei enää laske.

Eli kolkuttelenko ylikunnon portilla vai onko tämä ihan vain masennusta?
 
Hankala sanoa ylikunnosta, mutta vastenmielisyys harjoittelua kohtaan ja muut mielialaongelmat ovat varmasti ensimmäisiä merkkejä siitä, että kroppa on liian kovassa rasituksessa.

Suosittelen keventämään harjoittelua ja vähentämään harjoituskertoja. Tee salilla eristetympiä liikkeitä, niin palautuminen siitäkin on helpompaa ja lenkillä laske tehoja.
 
Jos jo ajatus liikunnasta tuntuu vastenmieliseltä, niin pidä taukoa. Viikko, kaks tai pari kk, kunnes tuntuu siltä, että sinne lenkille OIKEASTI tekis mieli, eikä vaan sen takia, että haet itseäsi pakottamalla sen endorfiinipiikin.
 
Niin varmaan kannattaa tehdä. Tässä esimerkki tältä aamulta. Tytöllä on flunssa ja se heräili yöllä tunnin-parin välein. Neljän jälkeen otettiin meidän väliin, mutta silloin en itse pystynyt enää nukkumaan. Lähdin lenkille vähän ennen viiittä. Keskisyke oli 70 min. lenkillä 156. Kun tulin kotiin, olin hetken hyvällä tuulella. Mies sitten kysyy, että miten lenkki meni, ja kun kerroin, minkä lenkin tein, hän kommentoi siihen, että "Ja sulla on muka ylirasitusta? My ass!" Tuo vihlaisi niin, että hajosin taas totaalisesti. Olen ihan yliherkkä tällä hetkellä kaikille kommenteille ja käy niin sääliksi miestäni, joka joutuu tällaista sietämään. Silti tänään lähdin mieluummin aamulla pimeään juoksemaan kuin että olisin jäänyt rauhassa lepuuttamaan huonosti nukuttujen öiden jälkeen.
 
Eihän tuossa lenkissä ollu mitää järkee. Kevyttä palauttavaa liikuntaa ja hermoston säästelyä. Saatat huomata nopeesti muutosta mielialassa.
 
Kiitos, että olet samaa mieltä! Sitä toivon itsekin ja aion kyllä niin tehdäkin, mutta tuosta oman miehen kommentista tuli sellainen olo, että olen vain laiska, jos kevennän treeniä, kun hänen mielestään mitään ongelmaa treenissä ei ole, jos kerran sen jaksan vetää.
 
Viiwi kuulostaa tutulta! Kun itse vedin itteni aika piippuun liikkumalla ku mielipuoli ja sen lisäks söin huonosti niin samanlainen fiilis oli täälläkin. Silti sitä vaan meni lenkille vaikka ties että ei kannattaisi ja se hyvänolontunne kesti hetken, jota seuras kamala ahdistus. Ota nyt iisisti hetken aikaa ja tee jotain ihan muuta, rupea vaikka ratkomaan sudokuja :D
 
Hyvä tavallaan tietää, että tuohon "hyvän olon ansaan" ei kannata langeta. Mäkin olen siihen pitkään turvautunut, kun olen päätellyt sen olevan merkki siitä, ettei ongelmaa olisi. Onko sulla tilanne helpottanut pitkällä aikavälillä? Mehän juteltiin tuolla pakkomielle-ketjussa silloin paljonkin tästä. :)
 
Se on houkutteleva ansa mutta kun tietää sen jälkiolon niin siihen lankeeminen alkaa pikkuhiljaa olee vastenmielistä :) ei kukaan toinen voi sanoa ja tietää sun fiiliksiä ja oloja joten älä kuuntele täs asiassa muita kun itseäs. Mulla on tilanne parempi, korjaantu huomattavasti kun ruokavalion laitto kuntoon ja alko oikeesti syödä sitä rasvaa ja hiilaria ja paljon. Sen jälkee liikunta on tuntunu paremmalta ja lepopäivien pitäminenki tullu säännölliseks, vaikka liikun silti paljon niin et ota siitä ressiä :) nyt tiedän ne oireet ja tätä ketjua kun lueskelee niin kaikenmoista tutulta kuulostavaa tulee vastaan :)
 
Eiköhän kuitenkin kaikista helpoin tapa välttää ylikunto pitkällä aikavälillä ole: 1. oikeanlainen harjoitteluohjelma ja 2. noudatetaan sitä ohjelmaa eikä lähdetä sooloilemaan.

Jo ensimmäinen kohta menee harmittavan usein monelta aloittelijalta pieleen: aletaan noudattaa esimerkiksi jonkun hyvin edistyneen, 10 vuotta salilla treenanneen (ja mahdollisesti kemiallisia apuja käyttävän) fitnesstähden kunto-ohjelmaa. Näennäistä kehitystä tapahtuu paljon lyhyessä ajassa, mutta muutaman viikon/kuukauden kuluttua paikat ovat niin kipeät, että totaalilepo on täysin välttämätöntä, ja kun keho on viimein palautunut siihen pisteeseen, että harjoittelua voidaan taas jatkaa, ollaan palattu takaisin lähtötilanteeseen. Mielestäni vaatii suurta rohkeutta treenata tarpeeksi kevyesti, ja tätä vaaditaan erityisesti aloittelijalta.

Toisen kohdan sooloilijat ovat taas näitä, jotka saattavat noudattaa sitä täydellistä harjoitteluohjelmaa, mutta jotka nopeasti kyllästyvät siihen, että penkkitulos ei tuplaannu kerran kahdessa viikossa tai oma paino ei laske yhtä nopeasti kuin Suurimman pudottajan kilpailijoilla, joten he päättävät kasvattaa ihan tolkuttomasti volyymiä ja unohtavat täysin levon merkityksen. Tähän lukeutuu myös kaikki ne, jotka lisäävät lepopäiville muita liikuntamuotoja vähentämättä saliharjoittelun määrää kunto-ohjelmassaan. Myös tyyliin "päätin käydä salilla tekemässä harjoituksen lepopäivänä, koska kehossa tuntui hyvältä" on mielestäni täysin typerää ja johtaa todella helposti liikaharjoitteluun. Vuosia harjoitelleella huippu-urheilijalla saattaa olla tällainen kyky tuntea oikea harjoittelun ajankohta, mutta ei tavallisella salillakävijällä. Noudattakaa vain niitä ohjelmianne. Jos tämän jälkeen tietyllä ohjelmalla ei tule tuloksia sanotaan vaikka 3 kuukaudessa, vaihda ohjelmaa, koska silloin vain ohjelmassa voi olla vika.
 
Onkohan mulla ylirasitustila päällänsä kun kolme viimeistä treeniä menny huonosti eli sarjapainot laskenu, ei tule pumppia (tunne enemmänkin pistävä ja epämukavan repivä), tuntuma lihakseen hävinnyt, väsynyt fiilis treenin ajan, hikoilen iha perkeleesti jo parin sarjan jälkeen ja treenin jälkee iha märkä :D normaalisti en hikoa noin paljoa? Varmaan tähän muuta hoitoo oo ku ottaa pari kolme päivää lepoa ja syödä hyvin?
 
Voi johtua tuokin niin monesta asiasta.. Mutta lepo tekee varmasti hyvää. Viikon huili tähän paikkaan ja kevennetyt viikot/ totaali lepoviikot tasasesti ohjelmaan mukaan.
 
Niin se on pakko tehdä. Sitä vaa päättömästi anto 5 jakoisella mennä etiäppäi ilman keventelyjä ja nyt se kostaantuu. Pidän totaalialepoa viikon ja katon jos lähten tekemää 2 jakoisella 4krt viikkoo voimahakuisesti?
 
noniin. päivityksenä omaan tilanteeseen, voin julkistaa täten tiedon että ylikuntoni on historiaa. mitäs tuo nyt kesti 2 v kilpirauhasen vajaatoimintoineen ja
burnoutteineen. viimeinen varmistus "paranemisesta" oli oikeastaan kun
osallistuin voimanostokisaan joka olisi varmasti ylikunnossa ollessa tuottanut viikon unetomuuden ja olot.. paskan marjat, nukuin kuin lapsi tuon jälkeen vaikka tehtiin kolmessa lajissa yhteensä kymmenisen nostoa yli 90 % kuormilla.

tärkeintä oli varmaan aiheesta stressaamisen lopettaminen ja unirytmin säännöllistäminen väkisin. yövuoroa en tule enää tekemään koska se ei itelle sovi.
lisäksi treenatessa työkapasiteetin hidas kehitys ja maltillinen sarjapainojen/volyymin kasvatus tuotti tulosta. ylikunnosta ei tietoakaan ja kyykkyyn tuli +12,5 kg, maveen +17,5 kg.. yleiskunto parani myös.

korostan itsensä kuuntelua treenaamisessa. se kannattaa..
kuvailisin tuntemuksiani nyt kahdella sanalla : " VITTU JES !":hyper:
 
Hienoa! Onnittelut! Selviytymistarinat on aina mukavia lukee - varsinki tänne kärsimysten sekaan. Muista nyt olla fiksu ja kärsivällinen.
 
Onko toi kilpirauhasen vajaatoiminta todettu ihan verikokein? Jos on, niin voisit laittaa tuloksia näytille. Voisit myös kirjottaa tän selviytymistarinan doping-osion korvaushoito-ketjuun. Sieltä löytyy porukkaa joka alottaa samantien testo- ja kilpirauhaslääkityksen, kun ei malteta pitää 2 viikkoa pidempää treenitaukoa, vaikka kroppa on ajettu ihan loppuun.
 
Vajaatoiminta oli sairaalassa keinotekoisesti radiojodilla aiheutettu, mutta sitä edeltäneen liikatoiminnan epäilen olleen melko varmasti stressin, huonon ruokavalion ja ylitreenaamisen yhdistelmä
 
Viiwi sanoi:
Liittyykö ylikuntoon automaattisesti huonontuneet treenitulokset?

Ryhdyin alkukeväästä treenaamaan salilla systemaattisesti pumppailtuani kevyemmin yli vuoden ajan (olin raskaana ja lapsi syntyi heinäkuussa 2013). Sain PT:ltä kolmijakoisen ohjelman, jonka mukaan tein treenejä orjallisesti koko tämän vuoden kevään ja kesän. Salikäyntejä tuli 3 krt viikkoon ja lenkkejä 4 krt - osa niistä juoksua ilman vaunuja, osa vaunujen kanssa. Syyskuussa aloin muuttaa salitreenejä enemmän voimapainotteisiksi ja olen keskittynyt enemmän isoihin liikkeisiin (kyykky, penkki, mave, dippi, leuat..). Tulokset nousivat keväällä paljon ja juoksunopeuskin on kasvanut hienosti. Treenissä ei sinänsä siis mikään tällä hetkellä töki, mutta kun ei huvita. Viikko sitten aloin hyperventiloida juoksulenkin jälkeen, kun v*tutti ja ahdisti niin paljon. Tänään olin itkun partaalla koko aamupäivän, ja lopulta murruin ihan totaalisesti, kun mies ihmetteli, mikä nyt on. Kaikki on hyvin, ja silti näitä "mikään ei tunnu hyvältä" -päiviä tulee tuon tuosta. Ei huvittaisi lähteä esim. juoksemaan ja ensimmäiset 15 min. juoksu tuntuukin vastenmieliseltä ja ahdistaa. Kun sitten revitän tarpeeksi kauan, endorfiinit pääsee niskan päälle ja maailma näyttää valoisammalta - taas hetken.

Kilpirauhasen vajaatoiminta mulla on, mutta kuukausi sitten mitattiin arvot, jotka oli vähintäänkin hyvät. Olin tosin käynyt verikoetta ennen salilla, joten se saattoi vaikuttaa arvoihin hiukan "piristävästi". Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että lääkitys on sopiva.

Keväällä tein myös ruokavalioremontin ja jätin leivän kokonaan pois. Korvasin sen puurolla ja raejuustolla iltapalalla, ja paino tippui kevään aikana 78 kg:sta 72:een. Nyt olen ottanut leivän takaisin ruokavalioon ja paino on tällä hetkellä 73 kg. Ainakaan miinuksella en siis mene, kun paino ei enää laske.

Eli kolkuttelenko ylikunnon portilla vai onko tämä ihan vain masennusta?
Click to expand...

Mulla täysin samat oireet ku lisäsin juoksemista kaiken muun ohella (juoksua joka päivä, jopa treenien jälkeen) ja jätin hiilarit pois. Nyt 6kk myöhemmin asiat tuntuvat kulkevan omalla radallaan, koska juoksin tuossa bussiin eräs aamu ja tuntui kyllä juokseminen kivemmalta kuin se on yli vuoteen tuntunut! Suosittelen vähentelee juoksemista ja urheilua ylipäätään ja keskittymään enemmän muihin asioihin.

Ite pidin siis lähes totaalilepoa 6kk ja käppäilin joitakin kertoja kesällä.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Ylös Bottom