Ylikunto

[Nannax]

Allekirjoitan joka sanan; on vain selkeästi helpompi sanoa "älä stressaa", kuin toteuttaa sitä... Itselläni on suuri osa oireista palanneet kesän jälkeen, vaikka koin olevani nin parantunut ja terve, enkä enää stressaa. Stressaanhan minä, sen kertovat stressihormonitasotkin. Mutta miten olla stressaamatta?? Ja omalla kohdallani ainakin kysymys on ilman muuta sekä fyysisen että psyykkisen ylikuormituksen tulosta. fyysisesti lepään nyt, mutta stressaan siitä että joudun olemaan treenitauolla... :wtf: Yritys siis jatkukoon, olen päättänyt ettei kroppa enää joudu kärsimään kuten kärsi keväällä.
Tiuskis: anteeksi kun vastauksessa kesti, juttu taitaa olla vähän pitkä ja arkaluontoinen tänne, mutta jos kanava keksitään niin mielelläni tarinani jaan!

Tuo. Itselläkin se treenaus oli jotenkin niin pakonomaista, että muu jäi taka-alalle. Uskon, etten olisi tässä tilanteessa, jos mulla olisi ollut elämässä jotain muutakin kuin vain treenaus ja opiskelut. Stressistä toiseen. Vaikka olin mukana mm. kiltatoiminnassa jonkin verran, olisin tarvinnut vielä jotain ei-liikunnallista vastapainoa. Treenaus jäi, tuli hetkellinen helpotus, mutta siirsin sitten kaiken huomion kouluhommiin (pitää olla hyvä jossain) ja poltin itteni hiljalleen loppuun. Enkä edes oikein tajunnut sitä ennen valmistumista, mietin vaan, että miksi tää valmistuminen ei tunnu missään.

 

[larkko_]

pitäisikö esimerkiksi tuossa arnoldin G6 ohjelmassa tehdä joka toinen vïikko kevyempänä vai onko turvallista harjoitella samoilla painoilla joka viikko?

 

[Joppa]

pitäisikö esimerkiksi tuossa arnoldin G6 ohjelmassa tehdä joka toinen vïikko kevyempänä vai onko turvallista harjoitella samoilla painoilla joka viikko?

Ei ja ei. Joka neljäs tai viides viikko voi olla kevyt viikko. Muuten painoja pitäis vaan kasvattaa joka viikko, eikä pitää samoina.

 

[Fisher]

Laitetaampa t'nne omaa tarinaa kun oman palatumisen kannalta ainakin ollut kovasti apua muiden tarinoista ja tämä tosiaan on niin kamalaa paskaa miltä se paperilla näyttää.
Oma oirelu alko varmaan tuossa alkuvuodesta 2011. Olin lumenpudottajana ja välillä muuttomiehenä ja puottelin reeneillä samaan aikaan painoa. No jossain vaiheessa alko pumppu reistaileen pääasiassa lisälyöntejä ja hetkittäistä tykyttelyä. Lääkäri tuumas että lisälyöntejä niin jatkoi samaan malliin reenailua. Tykyttelyt paheni sitten kokoajan ja kesällä kun meni parit rappuset niin tuntuu että lentää pumppu irti ja aatteli vaan olevansa huonnossa kunnossa ja paino meneen.

Sitten syksyllä aloin saada jo kummallasia ahistuskohtauksia. Reenit kyllä kulki hetkittäin jopa ihan hyvin ja toisinaan et 30minuutin jälkeen oli ihan loppu. Aloin jo vähän puotella reenimääriä pääasiassa sairastelun takia. No sitte marraskuussa alko tuleen jos paniikkikohtauksia ja reenien jälkeen pamautteli lisälyöntejä pariin minuuttin useita niin alko pää kääntyä siihen suuntaan että joku on oikeesti vialla. Siinä vaiheessa oli pääö jo toki senverta jumissa että ajattelin lähinnä että on saanu paniikkihäiriön. No loppu on sama kun kaikilla ei nukuta, mielialat heittää maniasta jumalattoman ahistukseen ja kokoajan vaivaa loputon väsy.

Nyt vuoden jälkeen alkaa tilanne jo olla senverran parempi että pystyy jopa saunomaan ilman että alkaa heti pamautukset rinnassa, mutta toki hengästyy vielä toisinaan ihan vaan seisomisesta. Hoitokuurina on ollut ilmeisen hyväksy todettu kävely ja lepäily välillä salihommia noin 10% teholla.

Hyvin sekavaa tekstiä jäsentää koko juttu niin jatkan toinen kerta :D Täällä kuiten ollu puhetta noista kortisoni-tasoista ja hormonitoiminnoista niin ilmeisesti se kortisoni tuhlaa serotoniinivarastot. Ne jotkaa pitkään on kortsinoikuurilla jonkun sairauden takia syö lähes poikkeusetta siihen jatkoksi masennuslääkekuurin. En tiedä onko samaa ylikunnossa mutta laskeneita serotoniinitasojahan siihenkin liittyy, jotka taas aiheuttaa sitten oman pikantin lisän siihen oireiluun.

 

[veke.ku_88]

Laitetaampa t'nne omaa tarinaa kun oman palatumisen kannalta ainakin ollut kovasti apua muiden tarinoista ja tämä tosiaan on niin kamalaa paskaa miltä se paperilla näyttää.
Oma oirelu alko varmaan tuossa alkuvuodesta 2011. Olin lumenpudottajana ja välillä muuttomiehenä ja puottelin reeneillä samaan aikaan painoa. No jossain vaiheessa alko pumppu reistaileen pääasiassa lisälyöntejä ja hetkittäistä tykyttelyä. Lääkäri tuumas että lisälyöntejä niin jatkoi samaan malliin reenailua. Tykyttelyt paheni sitten kokoajan ja kesällä kun meni parit rappuset niin tuntuu että lentää pumppu irti ja aatteli vaan olevansa huonnossa kunnossa ja paino meneen.

Sitten syksyllä aloin saada jo kummallasia ahistuskohtauksia. Reenit kyllä kulki hetkittäin jopa ihan hyvin ja toisinaan et 30minuutin jälkeen oli ihan loppu. Aloin jo vähän puotella reenimääriä pääasiassa sairastelun takia. No sitte marraskuussa alko tuleen jos paniikkikohtauksia ja reenien jälkeen pamautteli lisälyöntejä pariin minuuttin useita niin alko pää kääntyä siihen suuntaan että joku on oikeesti vialla. Siinä vaiheessa oli pääö jo toki senverta jumissa että ajattelin lähinnä että on saanu paniikkihäiriön. No loppu on sama kun kaikilla ei nukuta, mielialat heittää maniasta jumalattoman ahistukseen ja kokoajan vaivaa loputon väsy.

Nyt vuoden jälkeen alkaa tilanne jo olla senverran parempi että pystyy jopa saunomaan ilman että alkaa heti pamautukset rinnassa, mutta toki hengästyy vielä toisinaan ihan vaan seisomisesta. Hoitokuurina on ollut ilmeisen hyväksy todettu kävely ja lepäily välillä salihommia noin 10% teholla.

Hyvin sekavaa tekstiä jäsentää koko juttu niin jatkan toinen kerta :D Täällä kuiten ollu puhetta noista kortisoni-tasoista ja hormonitoiminnoista niin ilmeisesti se kortisoni tuhlaa serotoniinivarastot. Ne jotkaa pitkään on kortsinoikuurilla jonkun sairauden takia syö lähes poikkeusetta siihen jatkoksi masennuslääkekuurin. En tiedä onko samaa ylikunnossa mutta laskeneita serotoniinitasojahan siihenkin liittyy, jotka taas aiheuttaa sitten oman pikantin lisän siihen oireiluun.

aika paljon näkyy masentujien lisäksi olla tätä ahdistus/paniikkihäiriö oireilua ylikunnossa. itellä sillon aikanaan ku aloin oireilla niin kun etsin netistä tietoa ylikunnosta niin jossain puhuttiin et oireena on masennus ja flegmaattisuus. Itseä häiritsi nimenomaan se, että kun tuntui että sellasen totaalisen ranteetauki-fiiliksen sijasta oma oireilu on sellasta ahdistusta ja ylivirittyneisyyttä. koko ajan sellainen möykky rinnan alla. todella jännittynyt olo. pienikin stressi tuntuu miljoonakertaa ahdistavammalta kun normaalisti ja rentous puuttuu. silti saman aikaisesti on ihan totaalisen uupunut. kova rasitus tai uudet haasteet elämässä tuntuu ajatuksenakin ihan myrkyltä. toki ei kyllä tavallisista asioista nauttikaan niinku sinne päinkään mitä aiemmin. näyttää siltä että meidän elimistö ja psyyke reagoi hieman eri tavalla hormonaaliseen muutokseen. ja ilmeisesti myös vaikuttaa miten ylikuntoon on itsensä ajanut. onko treeni ollu mielummin liian kovatehoista vai määrällisesti liian suurta.... toivottavasti rauha, rentous ja ennen kaikkea energia palaa kehoon. sitä päivää odotellessa

 

[StereoSaba]

ciao! tuli mieleen tässä että kuulostaako ylikunnolta jos 4 jakoinen treeni eikä arki muuten kauhean rankka ole. tänään huomasin maximeja rinta-hauis päivänä että tulosta ei ole tullut 2 kk viime testin jälkeen ja sitten huomasin sarjoissakin olevan tosi kova vastus että ei mee oikeen kohilleen mikään. perus sarja painoista jaksoin sarjat 20 % pienemmillä ja muutenkin olo oli aika pöhnä.. vähän huonot unet alla ja maha vähän sekasin kiinalaisesta mutta tuskin ne tähän noin kauheasti vaikuttivat...?
treeniohjelmassa vähän tehnyt muutoksia mutta en tosin kauheasti sarja pituuksista aina n. 8-10 toistoa, sitä kannattaisi varmaankin nyt vaihtaa... heräsi mieleen kysymys että jos teen liikaa liikkeitä rinnalle normaali ohjelman lisäksi jos energiaa riittää niin onko mahdollista että se pilaa kehityksen?

otetaan esimerkiksi rintapäivä jolloin teen 3-4 liikettä rinnalle (penkki, penkki viparit, vino penkki käspainoilla + loppu kevyt pumppi ja venytykset)?

 

[Airwalk]

^pidä kevyt viikko, vaihda ohjelma ja lähde uuteen nousuun. Ei kyse varmastikkaan ole ylikunnosta.

 

[StereoSaba]

mietinkin kun luin että sykkeen voimakas nousu ja näin on se huomattavin oire enkä sitä oo huomannu ku joka päivä joutuu portaita juoksemaan... loppu viikko menee siis kevyenä.. oisko hyvä pitää sama jako mutta vaihtaa treeni mm. kestävyys treeniksi (sarjat 3x15) vai alkaa tekemään vaikkva pääliikkeet 5x5+eristävämmät 3x10-13 treeniä?

toivoisin vastausta kokeneimmilta myös tuohon kehitys/kasvu kysymykseen että eikai se kaadu siihen jos tekee vähän liikaa vaikka jaksaisi...?

 

[Moksu]

mietinkin kun luin että sykkeen voimakas nousu ja näin on se huomattavin oire enkä sitä oo huomannu ku joka päivä joutuu portaita juoksemaan... loppu viikko menee siis kevyenä.. oisko hyvä pitää sama jako mutta vaihtaa treeni mm. kestävyys treeniksi (sarjat 3x15) vai alkaa tekemään vaikkva pääliikkeet 5x5+eristävämmät 3x10-13 treeniä?

toivoisin vastausta kokeneimmilta myös tuohon kehitys/kasvu kysymykseen että eikai se kaadu siihen jos tekee vähän liikaa vaikka jaksaisi...?

Ohjelmist aja kehityksestä keskusteleminen ei niinkään tähän ketjuun kuulu, mutta otetaan nyt sivuten. Väittäisin, että kyse on enemmänkin siitä, että sulla on joko huono lepo, huono ravinto tai huono reeniohjelma tai kaikki yhdessä. Huolta ei sinänsä ole, koska tuskin olet ylirasitustilassa ja et ainakaan ole ylikunnossa. Kuten Airwalk jo neuvoi, niin pidä kevyt viikko ja sitä ohjelmaa (ravintoa, lepoa) kannattaa ehkä tarkastella.

 

[risumies]

Jokos Moksu on päässyt itse kovempien treenien pariin, kun ei salilla ole toviin näkynyt? Entä joko sitä ollaan niin notkiasa kunnossa että huuteloivat kansallisbaletista harjootuksiin?

 

[Moksu]

Jokos Moksu on päässyt itse kovempien treenien pariin, kun ei salilla ole toviin näkynyt? Entä joko sitä ollaan niin notkiasa kunnossa että huuteloivat kansallisbaletista harjootuksiin?

Nyt on joku treenimotivaation notkahdus, josta en oo jaksanu välittää, ni ei oo tullu jumpattua yhtään mitään. Perusvoimatasot taitaa palautua samalla, kun tuo kankeus tulee takas.

Jumi on voimmaa!

 

[AHD]

Sitten syksyllä aloin saada jo kummallasia ahistuskohtauksia. Reenit kyllä kulki hetkittäin jopa ihan hyvin ja toisinaan et 30minuutin jälkeen oli ihan loppu. Aloin jo vähän puotella reenimääriä pääasiassa sairastelun takia. No sitte marraskuussa alko tuleen jos paniikkikohtauksia

Fisherille:

Itellä nämä paniikkikohtaukset oli kyllä yksi merkittävä tekijä, jonka takia prosessiin tuli useampi vuosi (3-4 vuotta) lisää sairastusmisaikaa, sillä itellä häpeä tästä oli niin suuri ettei sitä voinut kertoa kenellekään ja kun tarpeeksi pitää sisällään ni joskus vaan sitten prakaa. Eikä tässä vaiheessa parantuminen edennyt mhinkään vaan päinvastoin syvemmälle mentiin ja vauhdilla. Tietenkin onhan se rankkaa ja stressaavaa kropallekin muutenkin, vaikka ei sisällään mitään pitäisikään kun miettii miten uskaltaa mennä töihin ja miten selviytyy muista normaalesita sosiaalisista tilanteista joita muut jotka ei tälläisesta asiasta kärsi tule mieleenkään.

Itse olen analysoinut näin, että nyt olen aika lailla " selättänyt" nämä ylimääräiset stressitekijät: työstressi, paha ahdistus ja paniikkikohtaukset ja pystyn keskittymään olennaisimpaan eli itseni hoitamiseen tässä

 

[Tonmz]

Mitkä oli porukalla ne merkit että nyt on kroppa menossa parempaan suuntaan? Lähtikö oireet yhtäkkiä vai vähitellen ajan kanssa? Miten aloitte treenaamaan tämän jälkeen?

 

[Eric]

Eksyin ketjuun, sillä ainakin tämän tietämyksen mukaan olen ensimmäistä kertaa ajautunut jonkinlaiseen ylikuntoon tai ylirasitukseen.

Taustana kerrottakoon, että olen harrastanut liikuntaa eri muodoissa keskimäärin 4-7 kertaa viikossa viimeiset kymmenen vuotta. Lajeina taustalla pyöri satunnaiset sählyt ja muut höntsäilyt sekä säännöllinen salitreeni ja kamppailulajit. Nyt viimeiset neljä vuotta on tullut treenailtua lähinnä salilla ja lenkkipoluilla.

Viimeiset pari vuotta on tullut panostettua erityisesti pitkiin lenkkeihin, joita tuli tehtyä ainakin kerran viikkoon 16-26 kilometrin mittaisina repäisyinä. Juoksukunnon kasvaessa oli jaksoittain itselleni täysin rutiininomaista käydä juoksemassa lähes joka sunnuntai 20 kilometrin lenkki. Luonnollisesti välillä oli pieniä juoksuun liittyviä loukkaantumisia ja pidempäi flunssajaksoja, mutta muuten treeni kulki varsin mallikkaasti, eikä 20 kilsan juokseminen kahteen tuntiin tuntunut kovinkaan kummoiselta suoritukselta.

Ylikunto/rasitustila alkoi varsinaisesti kesällä, mutta näin jälkikäteen ajateltuna oireilu alkoi ensimmäistä kertaa noin vuosi sitten huonosti nukutun yön ja muutaman oluen jälkeisenä päivänä juostun 30 kilometrin lenkin jälkeen, jolloin heräsin yöllä kovaan sykkeeseen hiestä märkänä. Kävin päivystyksessä, eikä EKG:ssä ollut mitään poikkeavaa. Tämän jälkeen sairastuin pian useamman kuukauden kestäneeseen nuhatautiin, jonka aikana treenailin vain satunnaisesti. Seuraavan kerran sama oire toistui joskus alkuvuodesta, kun takana oli taas jälleen kerran kovempi treeniputki. Tällöin sydäntä tutkittiin uudestaan EKG:n ja muutamien verikokeiden avulla, joissa kaikki oli ok.

Ensimmäiset voimakkaammat oireet alkoivat alkukesästä, jolloin ensimmäisenä oireena huomasin sydämen hakkaavan voimakkaasti ja olo oli jatkuvasti levoton. Samoihin aikoihin oli myös paljon työhön ja ihmissuhteisiin liittyvää stressiä, enkä osannut yhdistää vuoden aikana lähes täydelliseksi unettomuudeksi pahentunutta unihäiriötä liikaan treenaamiseen. Jatkoin siis treenejä ja lenkkeilyä, sillä olin tottunut poistamaan stressiä urheilemalla, kunnes eräs yö heräsin taas sydämen tykyttelyihin.

Tämän jälkeen tajusin ottaa pakkolepoa urheilusta ja sydäntä tutkittiin ultrauksen ja 24 tunnin mittauksen avulla. Näistä ei löytynyt mitään poikkeamia muutamaa lisälyöntiä lukuunottamatta ja kardiologi arveli vaivan johtuvan jonkinlaisesta sympaattisen hermoston ylirasitustilasta, joka johtui todennäköisesti liiasta treenistä, liian vähästä levosta ja liiallisesta stressistä. Olo kesällä alkoi vähitellen parantua ja palasin takaisin treenin pariin. Ehdin treenailla pari viikkoa, kunnes eräs viikko tein hölmönä treeniä kahdeksan päivää putkeen ja oireet palasivat entistä pahempana takaisin.

Nyt monta kuukautta ja pari yöllistä päivystyskäyntiä myöhemmin diagnoosina on ilmeisesti jonkinlainen hermoston ylirasitustila. Noin kuukausi sitten olo alkoi olla jo kohtalaisen hyvä, vaikka kroppa reagoi edelleen kaikkiin pieniinkin ärsykkeisiin stressireaktioilla. Leposykkeet alkoivat kuitenkin olla lähes normaalit ja lääkäri antoi ohjeeksi tehdä maksimissaan 45min kevyitä treenejä. Ehdin noudattamaan tätä pari viikkoa, kunnes flunssa iski ja palautumisessa otettiin runsaasti takapakkia. Myös leposykkeet ovat nousseet takaisin alle 60 leposykkeestä 70-80 hujakoille...

Kuten joku tuolla aiemmin mainitsi, ainakin itselläni oli öisin paniikkihäiriönomaisia heräilyjä yöllä, jolloin syke oli selvästi koholla sydämenlyöntien tuntuessa voimakkaina koko kehossa. Myös uniongelmia esiintyi koko vuoden ajan ja kroppa tuntui muutenkin reagoivan todella herkästi kaikkiin pieniinkin fyysisiin tai psyykkisiin ärsykkeisiin. Näin jälkikäteen ajateltuna keho kävi jo pitkään ikäänkuin ylikierroksilla, jolloin treenin määrää olisi pitänyt laskea sopivammalle tasolle muuhun rasitukseen nähden. En ole myöskään ennen tätä kärsinyt ikinä minkäänlaisesta ahdistuksesta, mutta nyt sitäkin on ollut varsin runsaasti.

Tietysti vielä alitajuisesti pelottaa, että kyse olisi jostain muusta, sillä osa lääkäreistä on enemmän tai vähemmän pihalla oireista, eikä varsinaista ennustetta toipumisesta ole. Lisäksi lähes päivittäisistä treeneistä tuntui alkuun raskaalta, sillä ne olivat rytmittäneet aiemmin mukavasti elämää, mutta nyt ajatukseen treenitauosta on jo ehtinyt tottumaan. Luonnollisesti näin jälkikäteen harmittaa, että ei tajunnut ottaa kevyemmin, sillä ylirasituksesta toipuminen tuntuu varsin henkisesti ja fyysisesti raskaalta prosessilta. Lisäksi olin jo itse alkuvuodesta huomannut tehojen olevan pois lenkeillä, mutta en osannut yhdistää sitä liikaan treeniin, koska harjoittelu oli kovin katkonaista.


Alla vielä esimerkkinä, että itselläni seuraava treeniputki lenkkeilyssä sekä lenkkien välissä tehdyt normaalit crossfitit ja puntit salilla laukaisivat pahimmat oireilut:

23.4: 14.7km
25.4: 14.6km
28.4: 21,3km
2.5: 9.02km
5.5: 21.2km
13.5: 5.64km
19.5: 8.33km
22.5: 15km
27.5: 15.6km
31.5: 16.1km
3.6: 17.9km
5.6: 16.2km

 

[lauski]

Moi. Ajattelin kertoa vähän omia kokemuksia asiasta ja loppuun kysyä pari kysymystä.

Eli tosiaan kaikki alkoi kesällä, tapahtui elämässä suuria muutoksia jotka aiheuttivat hyvin suurta surua. Sain itseni kuitenkin potkittua takaisin salille läheisten tukemana. Treeni lähti kulkemaan hyvin taas ja treenasin entistä kovempaa. Aloin saada välillä sydämen lisälyöntejä, hikoilin öisin kuin pieni sika ja olin koko ajan kipeänä (olin kyllä jo siis aiemmin ollut). Lääkärissä kävin ja kysyin mahdollisen ylikunnon vaikutusta sairasteluuni, mutta hän sanoi olevan normaalia sairastelua (=huono vastustuskyky muuten vain). Uskoin lääkäriä ja ajattelin, että vain kuvittelin. Aloin treenata entistä kovempaa yrittäen syödä hyvin, mutta oli haasteita saada päivän ravintoa tarpeeksi kulutukseen nähden. Olin jatkuvasti ärtynyt, josta huomauttivat niin vanhemmat, sisko, tyttöystävä kuin kaverikin. Ajattelin ärtyneisyyden korjaantuvan salilla käynnillä, koska siellä voin purkaa tunteitani ja nautin käydä siellä (=Oravanpyörä?). Käännekohta tuli, kun tulin jälleen kipeäksi.
Noin viikon kestäneen flunssan jälkeen ei ollut mitään mielenkiintoa palata salille. Olin hyvin väsynyt ja flegmaattinen, ahdistunut, sain paniikkikohtauksia jne - En ollut oma itseni läheisteni mielestä. Lopulta tilanne kärjistyi ja kävin terapeutilla. Mulla todettiin keskivaikea masennus, johon liittyy ahdistuneisuus sekä paniikkihäiriö. Masennuksen toteamisesta on nyt kuukausi. Sain mielialalääkkeet, lääkitys loppui pari päivää sitten.
Totaalilepoa mulla on nyt ollut ihan mielenkiinnon puutteesta johtuen noin kaksi kuukautta. Tajusin ylikunnon olevan vaikuttava tekijä masennukseen vasta pari päivää sitten, kun juttelin yhden kaverin kanssa treenauksesta.
Eli vuodatuksen jälkeen...

Nyt 2kk totaalilevon jälkeen, onko turvallista palata salille? Ruokahalu on ollut ennallaan jo jonkin aikaa ja saan hyvin unta öisin. Ahdistus vaivaa vain harvoin, ns. masennuspisteet laskenut melkein puoleen alkuperäisestä enkä saa enää juurikaan paniikkikohtauksia.

Miten salillepaluu pitäisi toteuttaa? Pitkiä sarjoja pienillä painoilla?

Kannattaisiko mun unohtaa mun pitämä vanha treenipäiväkirja hetkeksi ihan sen takia, etten stressaa kehityksen laskua, vai päivittää sitä edelleen?

Kiitoksia etukäteen vastauksista.

 

[Joppa]

Sulla on tosta kuitenki sen verran vähän aikaa, että aika varovasti kannattaa palata salille. Välttämättä sitä kaikkista eniten hermostoa rasittavaa treeniä ei kannata tehdä, eli toistot yli kasissa, ei erikoistekniikoita tai failurea. Ehkä vielä salitreenin keventämistä tärkeämpänä pitäisin kuitenkin sitä, että poistat elämästäsi kaikki muut stressaavat asiat. Ylikunto ei kuitenkaan ole vaan liikaa treenaamista, kuten englannin kielinen termi väittää. Ylikunto on kehon yli mennyt stressitila. Stressiä voi syntyä fyysisistä (salitreeni) ja psyykkisistä (liian rankat työpäivät tms.) asioista.

 

[veke.ku_88]

Moi. Ajattelin kertoa vähän omia kokemuksia asiasta ja loppuun kysyä pari kysymystä.

Eli tosiaan kaikki alkoi kesällä, tapahtui elämässä suuria muutoksia jotka aiheuttivat hyvin suurta surua. Sain itseni kuitenkin potkittua takaisin salille läheisten tukemana. Treeni lähti kulkemaan hyvin taas ja treenasin entistä kovempaa. Aloin saada välillä sydämen lisälyöntejä, hikoilin öisin kuin pieni sika ja olin koko ajan kipeänä (olin kyllä jo siis aiemmin ollut). Lääkärissä kävin ja kysyin mahdollisen ylikunnon vaikutusta sairasteluuni, mutta hän sanoi olevan normaalia sairastelua (=huono vastustuskyky muuten vain). Uskoin lääkäriä ja ajattelin, että vain kuvittelin. Aloin treenata entistä kovempaa yrittäen syödä hyvin, mutta oli haasteita saada päivän ravintoa tarpeeksi kulutukseen nähden. Olin jatkuvasti ärtynyt, josta huomauttivat niin vanhemmat, sisko, tyttöystävä kuin kaverikin. Ajattelin ärtyneisyyden korjaantuvan salilla käynnillä, koska siellä voin purkaa tunteitani ja nautin käydä siellä (=Oravanpyörä?). Käännekohta tuli, kun tulin jälleen kipeäksi.
Noin viikon kestäneen flunssan jälkeen ei ollut mitään mielenkiintoa palata salille. Olin hyvin väsynyt ja flegmaattinen, ahdistunut, sain paniikkikohtauksia jne - En ollut oma itseni läheisteni mielestä. Lopulta tilanne kärjistyi ja kävin terapeutilla. Mulla todettiin keskivaikea masennus, johon liittyy ahdistuneisuus sekä paniikkihäiriö. Masennuksen toteamisesta on nyt kuukausi. Sain mielialalääkkeet, lääkitys loppui pari päivää sitten.
Totaalilepoa mulla on nyt ollut ihan mielenkiinnon puutteesta johtuen noin kaksi kuukautta. Tajusin ylikunnon olevan vaikuttava tekijä masennukseen vasta pari päivää sitten, kun juttelin yhden kaverin kanssa treenauksesta.
Eli vuodatuksen jälkeen...

Nyt 2kk totaalilevon jälkeen, onko turvallista palata salille? Ruokahalu on ollut ennallaan jo jonkin aikaa ja saan hyvin unta öisin. Ahdistus vaivaa vain harvoin, ns. masennuspisteet laskenut melkein puoleen alkuperäisestä enkä saa enää juurikaan paniikkikohtauksia.

Miten salillepaluu pitäisi toteuttaa? Pitkiä sarjoja pienillä painoilla?

Kannattaisiko mun unohtaa mun pitämä vanha treenipäiväkirja hetkeksi ihan sen takia, etten stressaa kehityksen laskua, vai päivittää sitä edelleen?

Kiitoksia etukäteen vastauksista.

Samaa mieltä edellisen kans. Hormonitoiminta ja hermosto on ollu aika kova vikatila vaikkakin kuitenki suhtellisen lyhyen aikaa (ainakin meihin pitkäaikaistoipilaihin verrattuna). Ja sit toi lääkitys voi tehdä oloa paremmaksi ku se onkaan. Tärkeintä kuitenki ettet mieti tai murehdi asiaa. Hermostoa rasittavaa liikuntaa kannattaa edelleen välttää. Sinuna tekisin vaikka keveitä hölkkä lenkkejä/uintia/pyöräilyä (max 1h alle 60% max sykkeestä). Salille jos hingut niin tosiaa kevyttä. Seon kait joku "kultainen sääntö" että 1-2kk tosi varovasti vaikka ei ois enää oireita.

 

[Fisher]

AHD: Enemmän ne paniikkkikohtaukset itellä laukas lähinnä sitä että onkohan päässä joku muu isompi vialla. Suurin osa nyt varmaan johtu siitä kun aatteli että eihän tässä nyt ole paljon reenailtu viime aikoina(kun ei ole jaksanu) nii ei tässä voi missään ylikunnossa olla. Ja lisäksi se kun ei ollut harmainta hajua mitä koko ylikunto on. Joskus kuullut ja aatellut että sitä vaan ollaan sitten aika piipussa eikä tulokset nouse

Ylikunnonhan voi nähä ihan positiivisenakin tilana kunhan pahimmista oireista pääsee yli. Kovaa työtä järjestää pää uusiksi koko liikunnan suhteen, mutta sitten siihen tulee kuitenkin ihan uus asenne ja ei tule niitä omatunnontuskia siitä että ei nyt jaksanutkaan tällä viikolla reenata niinku ohjelmassa lukee. Saatika jos siinä ei uraa tai vastaavaa ole kiinni nii onko se loppujen lopuksi sen arvosta. Saattaa jopa keksiä jotain muuta harrastetta missä ei tarvi tuijottaa tuloksia ja miettiä laskeeko taso jos ei käy.

Oma urheilulääkäri sano ainaki tosta palaamisesta että jos niitä oireita vielä on niin käy sen verran että kroppa pysyy "aktiivisena". Siis ei rasitu eikä hengästy niin on varmaan aika turvallisilla vesillä. Ite taidan olla nyt jonkulaisessa välitilassa tän homman suhteen. Voi liikkua kohtalaisesti ja palautuminen on parantunu mutta heti stressin alla oireilu alkaa uudestaan ja oikeestaan yks liian kova treeni pilaa homman pitkäksi aikaa.

 

[cadyeh]

Ylikunto

Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa. Elokuusta lähtien olen treenannut kolmesti viikossa ja siihen vielä monta kertaa viikossa tapahtuvat intervallilenkit.
Kevennetyistä viikoista ei tietoakaan.. eikun hei, jäi minulta puolitoista kuukautta sitten ehkä joku selkätreeni välistä jonkun flunssan tmv. takia :face:

Nyt sitten leposyke 90 luokkaa, minuutin polkeminen aiheutti todella pökerryttävän olon, kuntosalilla punttailu meinasi saada oksennuksen lentämään.
Pitkään on vettä mennyt kauhea määrä koska jano on valtava ja minä, joka yleensä nautin syömisestä enkä ole koskaan kärsinyt ongelmista ruokahalun
suhteen, joudun väkisin mättämään aamupuuroa naamariin. Painokin on vähän laskenut ja naama on kalpea.

Ylikunto on varma, mutta haluaisinkin kysyä onko sieluntovereita ja kauan tälläisestä toipumiseen teillä on mennyt? Ajattelin nyt vetää viikon ilman mitään
liikuntaa ja seurailla tuota pulssia ja fiilistä muutenkin, mutta mitäs te VIISAAMMAAT olette mieltä, onko viikko riittävä aika? Kovalla työllä hankittu hyvä
alku lihaksiin siis häviää.. harmittaa jo valmiiksi mutta ketä muuta syyttää kuin itseään. :(

On se kumma kun ei usko kokeneiden neuvoja levon suhteen vaan täytyy ahnehtia treenaamista kunnes sitten ollaan tässä pisteessä.

 

[pakkiis]

ylikunto ja ylirasitus ei ole sama asia^^ Keventele välillä tyyliin 3 viikon välein ja katso miten tilanne etenee.