Ylikunto

Meta title: 🔥 YLIKUNTO – KUN KONE HYYTYY KESKEN KOVIMMAN AJON 🔥

Meta description: Ylikunto hiipii salakavalasti: treeni kulkee, kunnes ei kulje enää. Väsymys, hermoston ylikuorma ja motivaation romahtaminen iskevät yhtä aikaa...


Ongelma, viisaat sanokoot näkemyksensä:

Olen alkanut epäillä ylirasitustilaa koskien penkkipunnerrusta. Olen vaihdellut sarjamääriä, ohjelmia, toistojen lukumäärää yms. Kesällä tein normipenkkiä 2-3 kertaa viikossa ja joka treeni kunnolla loppuun asti. Systeemi on vaihdellut 4x8:sta 5x5:seen. Treenijako on ollut 1.koko selkä, 2.jalat ja 3.yläkroppa. Kunnollista treenitaustaa on noin reilu puolisen vuotta.

Kesällä alkoi tuntua joka treenikerta pikkuhiljaa aina edellistä raskaammalta, ja olo oli että kehitys ottaa takapakkia joka kerran jälkeen. Joten ymmärsin rauhoittaa tahtia ja pidellä totaalitaukoja. Vähensin penkkauskerrat 1-2 kertaan viikossa. Maksimiin olen saanut lisää 5 kuukaudessa 5 kiloa. (lähtötaso 60 vuodenvaihteessa, nyt 75, omapaino ~71 kg) Eli kokoon ja painoihin nähden kehitys on omasta mielestäni erittäin hidasta.

Kaikki muu treenaus kuitenkin sujuu sekä tulokset ja sarjapainot nousevat tasaisesti kaikessa muussa paitsi penkissä. Olen myös epäillyt huonoa sarjakestävyyttä, koska kaikki muu kehittyy. Syön myös niin kuin asiaan kuuluu.

Eli olen ajatellut boikotoida penkkiä parisen viikkoa. Onko kuitenkin ylirasituksesta palautumiselle haitallista jos teen 3 tai alle kertaa viikkoon 3 sarjaa/päivä punnerruksia lattialla. (max. toistomäärästä n.80% per sarja ). Kestävyyttä lähinnä hakien? Onko kyseessä oikea ylirasitus vai luulenko vain?
 
En jaksanut tarkasti lukea aamuhämärissä viestiäsi, mutta jos sulla mielestäsi on ylirasituksen oireita, niin pidä kevyt palautteleva viikko: treeninä pelkkää kevyttä jumppailua ja venyttelyä. Valitset muutaman liikkeen salille mennnessäsi esim punnerrukset, ylätalja, reiden ojennukset ja vaikka pohjenostot omalla painolla ja vedät noilla liikkeillä rundia 15min ilman suurempia palautteluja, lopuksi jokunen minuutti aerobista ja kunnon venyttelyt päälle.
 
yliurheilija sanoi:
Jossain vaiheessa iski päälle jatkuva turvotus ja ärtymys. Ei huvittanut mennä treenaamaan, mutta oli pakko.
Click to expand...

Tekstisi tuntui jollain tapaa läheiseltä meikäläiselle, vaikka taustat ovat täysin toisenlaiset. Tämä lainattu kohta oli kaikkein paras. Tuossa on taas niin oivallinen kiteytys ylikunnon ensimmäisistä oireista. Joku lekuri minulle joskus sanoikin, että ärtyneisyys on usein ensimmäinen ylikunnon merkki.

Itseäni on taas pariin otteeseen viime aikoina risonut ihmisten suhtautuminen ylikuntoon tai siitä puhumiseen. Olisin halunnut tämäntyyppisistä aiheista puhua nuorille urheilijapoikakavereilleni (:D), mutta ympäristön reaktiot ärsyttävät (!). "No ethän sä nyt niin paljon reenaa" lienee se yleisin vähättely. Ja joidenkin mielestähän ylikuntoa ei ole edes olemassa. Toki aina voi koettaa puhua ylirasituksesta, mutta silloinkaan ei meinaa mennä perille, että kyse on muustakin kuin siitä, että täytyy pitää pari lepopäivää.
 
Tilannepäivitystä...

Edellinen viestini taisi olla liian optimistinen sillä oireet ovat edelleen läsnä eikä loppua näy. Unettomuutta on ollut n. 3kk nyt. Aivan viime viikkoina olen kuitenkin saanut unta suht hyvin, mutta se tulee yhdistelmällä melatoniini + valeriana + zma + (70% öistä) propral beta-salpaaja. Edelleen on useimmiten väsynyt, väljähtänyt, masentunut ja löysä olo eivätkä opiskelut jaksa erityisemmin kiinnostaa. Tuntuu muutenkin, että elämä junnaa paikoillaan eikä mitään saa aikaiseksi. Nyt on kuitenkin ollut muutama parempi viikko, jolloin olo on ollut jopa jokseenkin energinen, mutta jatkuvat työurakat yliopistolla ja muu henkinen ylitsepääsemättömältä tuntuva stressi pitävät huolen siitä, että kunnollista palautumista ei pääse tapahtumaan. Nyt on lisäksi muutto tällä viikolla ja kädet täynnä hommaa ja tuntuu että burnout on lähellä.

Pelottavinta kuitenkin on se, että välillä kun koittaa vähän kepillä jäätä ja vaikka hölkkää vähän/polkee kuntopyörää hieman kovemmalla intensiteetillä, seuraa siitä heti suorituksen jälkeen voimakasta heikkouden tunnetta, kovaa hermostuneisuutta ja suorastaan epätoivoisia mielialanpudotuksia. Onko kellään muulla ollut vastaavaa? Suoritusteho on lähestulkoon ennallaan 3kk tauon jälkeen ja tuntuu kyllä että jaksaisi esim juosta aivan hyvin, mutta jälkiseuraamukset ovat kamalia. Olen erittäin huolestunut ja peloissani siitä, että onko hermostossani tapahtunut jotain pysyvää vahinkoa ja voinko kenties koskaan olla samalla tasolla kuin olin vielä kesällä :(

Nyt on opittu levon tärkeys kantapään kautta. Rukoilen vain, että vielä saisin toisen mahdollisuuden soveltaa tätä tietämystä.
 
^Millaista treeniä olet sitte vetänyt, jos olet itsesi noin huonoon jamaan saanut? itse vetänyt muutaman viikon 3xsalille viikossa, ja salikerta sisältää 1.5h yläkropan treenaamista, melko kovilla painoilla (80-90% sarjapaino maximista). Kyselen kun en tahdo itse joutua yhtä huonoon jamaan kun sinä, vois olla aika huono ku alkaa armeijaki täs kohta.
 
methos sanoi:
^Millaista treeniä olet sitte vetänyt, jos olet itsesi noin huonoon jamaan saanut? itse vetänyt muutaman viikon 3xsalille viikossa, ja salikerta sisältää 1.5h yläkropan treenaamista, melko kovilla painoilla (80-90% sarjapaino maximista). Kyselen kun en tahdo itse joutua yhtä huonoon jamaan kun sinä, vois olla aika huono ku alkaa armeijaki täs kohta.
Click to expand...


Melko tarkka kuvaus tässä ketjussa pari sivua taaksepäin.
 
tuli ihan äkillinen hirveä pahoinvointi jalka/selkätreenin jälkeen, ja meinasin pyörtyä pukuhuoneessa. Voiko kyseiset seikat olla merkkejä ylikunnosta? Käyn 5krt viikossa salilla
 
Itselläkin ollu sama...Kyykyssä jännitin niskoja liika ja veti jumiin. Viikko ilman salia sen jälkeen. Aina kun yritti jotain nostaa niin päässä pimeni :D
 
Mulla varmaan ylikunnon merkkejä.. välillä hullun väsyny ja töistä kun tulee kotiin niin menee joku 20min ni tulee sellanen olo että ois kuumetta... mut se menee sit n. 40min ohite..
 
Mulla oli jotain ylikunnon tapaista toissa kesänä, ku Sarjapainot rupes laskemaan, ja leposyke oli noussu 90. Normaalisti se on n.75. Sitten ku vähän aikaa käveli, niin syke nousi aika nopeasti 120. Sit oli viel se että väsytti ihan koko ajan. Pidin n.1,5kk Tauon. Kyllä sitten rupes taas onnistuumaan treenit.
 
Omat virheeni ja oppimiseni:

2008 alkuun 6kk treeniä ilman totaalitaukoa --> Päänsärkyä ja heikkoutta vaihtelevasti n 1kk --> Lähti pois levolla --> 5kk treeniä vain yhdellä väliviikolla --> Samat oireet kuin kesällä --> Tauolla oireet pois

Tästä lähtien pitää ottaa tavaksi joku 5-6 vkon jälkeen ihan neppailuviikko. Opiskelut ja keskittyminen kärsivät toden teolla ylikunnon aikana. Viimeisin ylirasitustila tuli siitä kun otin liian kovan tavoitteen loppuvuodeksi 2008. Dork me.
 
Todella pitkän tauon jälkeen oon taas alkanu salilla käymään ja nyt alko vähän toi ylikunto mietytyttään. Varmaan oisin kysymyksiini vastaukset löytäny selaamalla, mutta ei jaksanu.
Eli kuinka helposti ylikunto puskee päälle? Vedän 2-jakoisella ja joka lihasryhmä 2 kertaa viikos läpi ja oon yrittäny jättää viimeset toistot tekemättä, mutta välillä ne tulee vahingossa tehtyä. Ja kuinka tohon ylikuntoon joutumista voi ehkäistä? Voi olla että joutuu vaihtaa 4-jakoseen ku toi viimesten toistojen pois jättäminen tosiaan välil tuntuu vaikeelta, vaikkakin voi olla että taas kun on vähän aikaa käyny, niin oppii tunteen paremmin.
 
Hmm mahdollisestikko ylikuntoa ?

Leposyke on n. 90. Pienet liikunnalliset suorituksetkin saa hengästymään helposti.

Pientä jatkuvaa kuumeilua aina välillä. Aamuisin usein alle 37, mutta iltaisin sitten n. 37-37.4 välillä kuumetta. Usein tuntuu siltä, että kun on ihan paikkaan ja lepää kuumetta ei olisi, mutta taas kun ylhäällä vähän aikaa niin kuumetta olisi taas.

Normaalisti tulee nukuttua sinne 08.00 suunnilleen joka aamu, mutta nyt mennyt viikon ajan melkein 12 asti. Oisko yliuneliaisuutta ? Juuri ennen joulua oli koeviikko, joka omalta osaltaan stressasi aika paljon.

Janoa tuntuu harvoin, mutta kuitenkin tulee juotua ihan normaalisti, jos vain sattuu eteen esim. vettä,mehua.

Viime salikerralla jaksoi tehdä 4 liikettä ja sitten ei vaan yksinkertaisesti huvittanut/jaksanut enään.

Myös oli pari viikkoa niskat ja hartiat aivan jumissa, josta johtui päähänsärky. Nyt tosin ne jo kunnossa.
 
Motivaatio urheilemiseen nollassa!

Olen 17-vuotias nuori jalkapalloilija poika, joka pitää itse lajista kovasti ja ylipäätänsä kaikesta urheilusta. Tällä hetkellä asiat ovat toisin..

Kaikki alkoi kesäloman loppupuoliskolla. Jalkapallossa siirryttiin 2 viikon tauolle, koska olimme vetäneet kovaa joukkueen kanssa ja koko jengi oli ansainnut pienen tauon. Olin silloin jo totaalisen väsynyt (alla A-junioreiden 1.divisioonan pelit ja Helsinki Cup turnaus). No, taukoa ei tullut sitten pidettyä. Päinvastoin. Koko 2 viikkoa meni treenatessa (4kertaa viikossa lenkki+2 salitreenit ja kavereiden kanssa palloittelu). Toisin sanoen, tuolloin minusta tuli ns. urheiluhullu. Aina oli pääkopan sisällä sama ajatus, ''Nyt on päästävä lenkille, että oon kovassa kunnossa''. Lenkit olivat aina 8-12km pituisia. Tähän päälle rupesin kiinnittämään ruokavalioon huomiota, vaikka ei olisi ollut missään nimessä tarpeellista. Rupesin välttelemään rasvoja, kaloreita ja niin edelleen. Jopa lenkkien tai salitreenien jälkeen saatoin syödä vaivaiset pari omenaa ja tunsin niistäkin jo pahaa omatuntoa, joka on todella naurettavaa! Sama ralli sen kuin jatkui. Aina ruuan jälkeen pääkoppa käski taas, '' Nyt lenkille, nyt on pakko päästä kuluttamaan kalorit pois''. Tämä sama rumba sen kuin jatkui ja jatkui. Pääkoppani oli aivan lukossa. Tämän seurauksena laihduin vähän päälle kuukaudessa noin. 9 kg. 72->63kg. Kuihduin karttakepiksi, sen takia, että kärsin syömishäiriöstä. Hyvä massa katosi, reisilihakset katosivat, joka näkyi siinä, että juoksunopeus katosi nolliin ja reidet ovat totaalisesti väsyneet.

Lopulta otin niskastani kiinni, kävin ravitsemusterapeutilla ja aloin syömään kunnolla, että paino nousisi. Lopulta sain nyt ennen joulua painon jo 67 kg kohdalle, massaa tullut takaisin ja nykyään näytänkin jo normaalilta urheilevalta 17-vuotiaalta pojalta. Kumminkin, olin vielä sen 6kg jäljestä omasta normaalipainosta, joten siihen tähtään takaisin. Varsinkin jalkoihin olisi kiva saada sitä massaa lisää, nimittäin reisissä tuntuu pieni väsymys, nopeus on kadonnut olemattomiin eli olen hidas ja vähän kankea kuin puupökkelö. Reisien pinnassa paistaa verisuonetkin (johtuuko siitä, että lihasmassa on kadonnut reisistä?).

Ylitreenauksen takia olen kadottanut motivaation lähes täysin jalkapalloon, lenkkeilemiseen ja salitreenaukseen. Tästä kaikesta saan syyttää ihan itseäni, ottaa todella päähän, miten on mahdollista, että olen päätynyt tähän asemaan. Varsinkin ajatus jalkapallon pelaamisen lopettamisesta on käynyt mielessä, kun olen käynyt testailemassa harkoissa pelaamista, niin kaikki on mennyt päin peetä itse treeneissä. Harjoitteissa olen hidas kuin mikä, syötöt menee päin vastustajia ja niin edelleen. Jos veljeni kysyy minua esim. lenkille, vastaus on ollut nyt viime päivinä ''En jaksa''. Motivaatio on kadonnut lenkkeilemiseen, kun ennen nautin päästä lenkille. Nykyään en. Vaikka jaksan edelleenkin vetää pitkiä lenkkejä (reisien väsymys ei haittaa siihen), niin minulla ei kuitenkaan ole enään intohimoa ja sitä motivaatiota lenkin aikana juostessa.

Nyt olen pitänyt treeniä jalkapallon pelailusta reilut 2 viikkoa, mutta salilla olen käynyt, vaikka sekään ei maistu kummoiselta. Ylikunnon oireita minulla ei ole kuin tämä eli motivaation katoaminen (lenkkeily, futis, salitreeni). Nukun hyvin, ei ole kuumetta/jonkinlaista hikoilua, syön TODELLA hyvin nykyään, like a horse jne. Onko se päivänselvä juttu, että nopeus on kadonnut sen takia, kun paino tippui noinkin radikaalisesti (72kg->63kg), että kaikki lihasmassat ovat kadonneet reisistä?

Tämän todella idioottimaisuuden takia en halua lopettaa jalkapallon pelaamista, mutta tällä hetkellä pahalta näyttää ja vielä kun reidet ovat tossa kunnossa, niin pelaamisesta ei tule yhtikääns mitään.
Pääkoppa on alkanut jo vähitellen avautumaan pahasta lukosta siis syömisen suhteen. Mikä auttaisi sitten motivaation takaisin saamiseen urheilemiseen, onko se vain totaalinen pakkolepo, vai? Entäpä reisien kohdalla, hyvä tankkaaminen ja jalkojen treenaaminen (kyykky, jalkaprässi)?

Toivottavasti joku teistä jaksaisi lukea tämän ns. romaanin. Pohjilla tässä ollaan tällä hetkellä, mutta onneksi jalkapallokausi ei ole kuukausiin vielä alkamassa. Teksti voi olla mitä sattuu, pitkään valvotun uudenvuodenaaton seurauksena.
 
Haddel sanoi:
Olen 17-vuotias nuori jalkapalloilija poika, joka pitää itse lajista kovasti ja ylipäätänsä kaikesta urheilusta. Tällä hetkellä asiat ovat toisin..
Click to expand...

Todennäköisesti olet syössyt itsesi jonkinasteiseen ylirasitustilaan tuolla luupäisellä toiminnallasi. Se ainut keino parantua on se, että keho korjaa viat. Keho korjaa ne viat pääasiassa levolla.

Suosittelen siis tekemään sen, mitä minulle neuvottiin jo yli kaksi vuotta sitten, ja viimeisimpänä ammattitaitoinen lääkäri, jonka "hoidossa" tilanteeni osalta käyn: kävele.

Kävely on sun ainut liikunnallinen suoritus, sanotaan vaikka, että kuukausi eteenpäin. Kävelet matalalla sykkeellä tunnin lenkkejä muutaman viikossa. Raskaammat fyysiset suoritukset jätät pois. Kuukauden tauosta on hyvä lähteä liikkeelle ja toivot, että se nälkä treenaamiseen herää sillä aikaa. Jos se ei herää, niin sitten sä lepäät lisää. Kuukaudesta tulee kaksi kuukautta jne. Jos se treeni-into palaa, niin silti kävele se kuukausi loppuun ja aloittele sitten pikkuhiljaa.

Nopeuden yms. kärsiminen voi johtua hermoston ylirasittumisesta.
 
Back
Ylös Bottom