Ylikunto

[Moksu]

Ylikunnon toteamisesta ja toipumisesta

Ennen kuin alan omia kokemuksiani ylikunnosta raaputtamaan niin pistän jotain omia ajatuksiani liittyen tuohon toteamiseen ja toipumiseen.

Ylikuntoa ei voi lääkitä. Ei oo piikkiä mitä laittaa persauksiin. Tai no, ehkä on, mutta niistä jossakin muualla. Mutta lääkäri ei määrää mitään autuutta antavaa lääkettä. Siksi se on sinänsä turha miettiä johtuuko treenin kulkemattomuus lievemmästä sairastelusta vai ylikunnosta sillä se hoito on kuitenkin sama: LEPO.

Jos se tuntuu siltä ettei jaksa, väsyttää, ei huvita, ei kulje niin on vain levättävä. Siihen ei tarvita mitään oikeutusta sen myötä et joku diagnosoi ylikunnon ja sillon on jokin yleinen lupa levätä. Ei. Sillon sä vedät sipsuja, katot leffaa tai käyt, mielellään käsi-kädessä, kävelemässä hellun kans. Se fiilis kertoo kaiken tarpeellisen. Kroppa tietää millon se on taas kykenevä harjotteluun.

Sitä voi miettiä, että millon se harjoittelu on tehokkaampaa. Sillon, kun olo on kuin väkisin pystyyn vemputetulla madolla ja menee velvollisuuden tunnossa sinne harjoituksiin vai sillon kun olo on kuin siitossonnilla ja rauta lähtee maasta ku lepakko helvetistä. Laiskuus on tietenkin asia erikseen, mutta jos on tyypillisesti tunnollinen harjoittelija ja tykkää harjoittelusta niin kyllä se jaksamattomuus on paras merkki levon tarpeesta. On turha verrata itteensä siihen superpirtsakkaan fitnesskissaan, joka saparot liehuen polkee stepperiä naama ku kiimaliimatulla hangon keksillä ja itestä tuntuu että sais vetää kylkiasentoon siihen penkin päälle sekä tuntea morkkista laiskuudesta ja saamattomuudesta. Ne on vaan ne yksilölliset erot palautumisessa ja miten kroppa kestää harjoittelua.

Kuunnellaan sitä kroppaa ja unohetaan ne velvollisuustreenit. Ihan sama onko kyseessä krooninen suorituksen heikentyminen joka kestää yli kaksi viikkoa, tai yliharjoittelua joka on akuutti suorituksen heikentyminen joka kestää vähemmän kuin 14 päivää, tai harjoitteluväsymys joka on normaali väsymys johtuen yhdestä tai useammasta harjoituskerrasta niin CHILLATAAN!!!

Kun tuota aihetta vähän ohimennen vilautin niin olisi mielenkiintoista tietää erinäisten lääkeaineiden vaikutuksesta ylikunnon välttämiseen, ylikunnosta palautumiseen ja miten herkkä kroppa on lääkeaineiden käytön jälkeen menemään ylikuntoon. Ei kuitenkaan tänne aiheesta. Jos jollain on aiheesta jotain tietoa ja jaksaisi valottaa mua niin privaa tai threadia toiselle puolen palstaa.

 

[Sumu]

Sovitaanko tässä vaiheessa niin että pidetään tämä threadi mahdollisimman asiapitoisena. Linkitetään threadiin uutta ja oikeaa asiaa ja kirjoitellaan omia kokemuksia tai jotain järkevää pohdintaa asiaan liittyen, mutta ei lähetellä pelkkiä hymiöposteja tai muitakaan "mahtava fiilis" jorinoita. Joni tietää kyllä tehneensä pirun hyödyllistä työtä tätä threadia aloitellessaan, yhteinen virallinen ja iso kiitos siitä hänelle.

Asiallinen tieto ja järkevä keskustelu on huomattavasti helpompaa löytää ilman turhia täyteposteja.

Kiitos. :haart:

 

[Oinasmie]

Stupid is what stupid does
... Sen jälkeen oli 10 päivän leiri, lähestulkoon joka päivä kahdet harjoitukset ja ei tuntunut missään.

Tuo kohta kannattaa piettää mielessä, sillä Joni todella treenas kovaa. Teksti on erittäin hyvä ja varoittava, mutt ei sit lähetä syyttämään sitä ylikuntoa jokaisesta masennukseta, tai siitä jos treenit ei kulje.

 

[Fade_To_Black90]

voiko olla mahdollista että treeni motivaation puute johtuisi ravinnon puutteesta(joka johtuu siitä että joka ikinen safka vaan tökki) vai siitä että porukkaa on kuollut ympäriltä ja olen menettänyt pari läheistä?salilla jaksaa välillä,mutta safka ei mene alas joka saa taas mielen alas

 

[Ropzu]

Ylikunnon oireita on (tai ainakin näin muistelisin lukeneeni), että reenaminen sujuu paremmin kun koskaan . Mutta searchilla löytyy. (jos osaa käyttää sitä :D )

muistaakseni tämä ei pidä paikkaansa. oireita ovat mm. ruokahaluttomuus, treeni ei kulje, unettomuus, (kuumetta??):arvi:

 

[Venla]

Muutamia huomioita liittyen ylikuntoon. Vaikka näistä on pitkin poikin puhuttu. Tällaisia, jotka ovat omasta mielestäni tärkeitä - ja ihan taatusti täysin maallikon näkökulmasta. Ja vaikka ei saanut tulla diggailemaan, niin aion silti tehdä sen: Joni, mielettömän hienoa että aloit kirjoittaa tästä aiheesta ja koota tätä niin sanotusti yksiin kansiin. En vieläkään pysty ihan kuivin silmin tuota omaa tarinaasi tai kommenttejasi toipumisesta ja väsyneenä treenaamisesta lukemaan. :haart:

- Onko (suomalaisessa) kamppailu-urheilussa kenties aika vahvana sellainen käsitys treenaamisesta, joka johtaa ylikuntoon? Varmasti jokaisen sairastuvan kohdalla on syytä miettiä treenaajan itsensä persoonaa - mikä siinä ajaa stressiin ja ylitse treenaamiseen - mutta väitän, että ainakin muutamissa lajeissa "kovaa treenaamista" arvostetaan liikaa. Mielipiteitä?

- Ylikuntoa on vaikea yleistää. Ihmiset reagoivat ja oirehtivat eri tavalla, ja kaikki muukin kuin treenimäärät vaikuttavat. Tästä oli puhetta ainakin Punttimimmeillä Nainen ja ylikunto -ketjussa. Ravitsemuspuolen laiminlyöntejä ei kannata aliarvioida niin kuin ei eri elämänalueiden stressaavia vaiheitakaan.

- Yksi sivuhuomio tai -kysymys. Kävin lääkärillä syksyllä, kun tappelin tämän ylikuntoasian kanssa, ja puhuin ortostaattisesta sykereaktiosta ja sykkeistä muutenkin. Verenpaineeni oli suhteellisen alhainen, ja lääkäri sanoi, että alhainen verenpaine aiheuttaa sen, että syke nousee helpommin melko korkealle. Onko muilla kokemuksia aiheesta? Nää on taas näitä persoonallisia eroja. (Siksi muuten urheilijan tulisi seurata sykettään silloinkin, kun on kunnossa eikä vasta silloin, kun epäilee ettei olekaan. Säästyisi turhalta pähkäämiseltä.)

- Punttimimmien puolella nostin asian esille, kysytäänpä täälläkin: onko tietoa tai kokemusta ylikunnon vaikutuksista ihon kuntoon? Nimimerkillä "Venla roinaa"... kropan pahimmassa sekoiluvaiheessa selän iho oli aika paskassa kunnossa, eikä sille ole oikein järkevää selitystä löytynyt. Täällä asia tuli joskus esiin.

 

[Moksu]

- Onko (suomalaisessa) kamppailu-urheilussa kenties aika vahvana sellainen käsitys treenaamisesta, joka johtaa ylikuntoon? Varmasti jokaisen sairastuvan kohdalla on syytä miettiä treenaajan itsensä persoonaa - mikä siinä ajaa stressiin ja ylitse treenaamiseen - mutta väitän, että ainakin muutamissa lajeissa "kovaa treenaamista" arvostetaan liikaa. Mielipiteitä?

Tähän mun on taas hankala sanoa miten yleensä ottaen on, kun mulla ei ole valmentajaa ollut vuosikausiin. Kaikki on ihan luulojuttua, mutta paljon on varmasti valmennusta, joka perustuu vaan ja ainoastaan omaan treenikokemukseen ja kilpailuun, josta on sitten siirrytty uran jälkeen valmennuspuolelle. Loppujen lopuksi ei ymmärretä niitä lepoon ja kehitykseen liittyviä asioita. Ainut keino on vetää aina kovaa.

Luulen, että just kamppailulajeissa on paljon sitä mentaliteettiä, että porukka reenaa todella paljon. Fanaattisia reenaamaan ja mitä kovempaa niin sitä parempi. Oonhan ite elävä esimerkki tuosta. En tajunnu, tai uskonu, yhtään palauttaviin reeneihin, vaikka niitä mulle tuputettiin niin vähät välitin. Nyt en tietenkään enää edes jälkeenpäin ymmärrä miten sitä jaksoi reenata jatkuvasti täysiä. Joka päivä kova, hapottava, lajitreeni ja siihen oheisharjoittelut päälle. Kait se oli sitä, kun oli pitkään harrastanut niin oli hyvä pohja luotu.

Siltikin mietin, että jos olisi ollut oikeaa valmennusta ja harjoittelu jaksoteltua siten, että kovien treenien jälkeen on palauttavia harjoituksia niin olisiko sitä ollut vielä paljon parempi. Olisi pystynyt tekemään paljon kovempia harjoituksia ja näin fyysiset ominaisuudet olisivat kehittyneet paljon paremmaksi. Sen sijaan, että teki tasasen vahvasti kovia harjoituksia ja niiden päälle yritti tehdä vielä kovempia maitohappohelvettejä. Luulen, että olisin ollut paljon paremmassa kunnossa. Nopeampi, vahvempi ja kestävämäpi ja ehkä välttänyt ylikunnon.

Vapaaottelu on varsinkin hankala lajina kun sitä harjoiteltavaa on niin pirun paljon. Osa-alueita yhdelle ihmisiälle liikaa. Mutta eipä se sitä estä etteikö "yksinkertaisemmassa" kamppailulajissakin treenata määrällisesti paljon ja kovaa. Ihan yhtälailla. Siksi kait ne huonot pystyottelijat ja/tai huonot painijat menee vapaaotteluun ;)

Ite oon persoonana jääräpää, kunnianhimonen ja täysiä-tai-ei-ollenkaan asenteella varustettu, joten siinä on kaikki konfliktin ainekset. Olisin tarvinnut jonkun vetämään suitsista. Sekä tietenkin järkevämpää ja suunnitelmallisempaa harjoitusohjelmaa.

Niin, ja kyllä. Sitä kovaa treenaamista arvostetaan ihan liikaa. Senhän perusteella arvioidaan kuinka kova ihminen on harjoittelemaan kuinka paljon hän viikossa treenaa. Oon itekin sortunu tuohon määrän tavotteluun. Jokaikinen pystyy kyllä treenaan kovaa, todella harva osaa treenata oikein.
Eikä oikeastaan se arvostuskaan kovaa treenaamista kohtaan oo väärin vaan se mihin se kovuus perustetaan. Pelkkään harjoittelun ja oksennuksen määrään.

- Ylikuntoa on vaikea yleistää. Ihmiset reagoivat ja oirehtivat eri tavalla, ja kaikki muukin kuin treenimäärät vaikuttavat. Tästä oli puhetta ainakin Punttimimmeillä Nainen ja ylikunto -ketjussa. Ravitsemuspuolen laiminlyöntejä ei kannata aliarvioida niin kuin ei eri elämänalueiden stressaavia vaiheitakaan.

Tää on täysin totta. Kaikki vaikuttaa. Juttelin syksymmällä erään mm. olympialaisissa hiihtäviä valmentavan kanssa, joka sanoi, että valmentajan tulisi tietää niiden muidenkin elämän asioiden laita. Hän ainakin vaati valmennettaviaan kertomaan muitakin fiiliksiä kuin pelkästään harjoitteluun liittyvää. Kaikki vaikuttaa.

Verenpaineeni oli suhteellisen alhainen, ja lääkäri sanoi, että alhainen verenpaine aiheuttaa sen, että syke nousee helpommin melko korkealle. Onko muilla kokemuksia aiheesta? Nää on taas näitä persoonallisia eroja. (Siksi muuten urheilijan tulisi seurata sykettään silloinkin, kun on kunnossa eikä vasta silloin, kun epäilee ettei olekaan. Säästyisi turhalta pähkäämiseltä.)

Tohon voisin vaan mutuilla, että ehkä alhainen verenpaine voi heilauttaa sen sykkeen noustessa korkeammalle, mutta tasaantuuko se sitten kuitenkin? Hankala sanoa... Tarvis jonkun asiantuntijan selvittään verenpaineen vaikutusta sykkeeseen.

Ja suluissa oleva asia on niin totta. Turha sitä sykettä sitten on mitata kun asiat ovat prseellään. Sitten se sykekin on mitä sattuu eikä tiedä normaalista tilasta mitään.

 

[Mupa]

Oon tässä vähän kahden vaiheilla onko ylikuntoa pukkaamassa vai ei...ollu viimisen 6kk aikana 6 flunssaa ja 2 korvatulehdusta. Toisaalta ainut noista oireista mitä olen havainnut itelläni on väsymys, ja sydämmen sykkeen lisääntymisenkin olen vain kuvitellut kun olen enempi tästä asiasta lukenut. :D
Taukojakin on pidelty kerran 2vkon tauko ja juuri viikko sitten 1vkon tauko, ja kaikkien noiden flunssien aiheuttamat viikon-kahden tauot.
Unta tulee 8-11h ja ruokahaluttomuutta ei ole ilmennyt, eikä myöskään epänormaalin kovaa ruokahalua, mikä tietääkseni on yksi oire myös.

Kattoo nyt miten lähtee tästä normaalilla 3krt/vko salilla etenemään tää...

 

[hc-audio]

Kovin vakuuttavaa tekstiä, kun sympaattinen ja parasympaattinenkin sekoitetaan keskenään :D

 

[aloittelija boy]

hei kertokaas jotain hyviä merkkejä mist huomaa ylikunnon ?

 

[Pommi]

Delpexi,

millaisella treenimäärällä/ohjelmalla, ruokavaliolla ja palautumisella jouduit ylikuntoon? Olisi mukava kuulla tästäkin puolesta kokemuksia, niin osaisi itse välttää toisten tekemät virheet...

 

[MrPulmu]

Kuinka Paljon se rupes oottaan pattiin, ettet päässy saille?
Itellä oli kans useamman kuukauden aikana monta monitusita flunssaa, ja sit se vaikuttaa pääkoppaan, eli ku ji reenit väliin, rupes vituttaan.

Sen lisäks et ylikuntoon vaikuttaa hermostollinen ja lihaksistollinen, niin psyyke on kovilla kans, varsinkin jos se reenaaminen on suuri osa elämää.
Levolla oireista pääsee eroon, ja se vaikuttaa päähän. Sillon ite otin suoraan vaan hiukan rennomman asenteen reenailuun, ja nyt melkein 2kk jälkeen alan vasta pikkuhiljaa puristella itestäni mehuja irti.
Lepo ja ittensä helliminen on avain sanat. On muuten ihan kivaa käydä leffas muijan kans ja syödä karkkia ja poppareita.. Ja kaikkee muuta paskaa.. Toki ruokavalio saa olla kunnos, mut ihan rauhas vaan. Kaljaa voi ottaa surutta, tupakointikin auttaa kontraan ylikuntoa?? :D

 

[juffe]

Miksi helvetissä tämä on ravinto-osiolla? :D

1. Akuutti ylikunto(väsymys), joka tulee silloin kun harjoitellaan liian monta päivää lepäämättä. Oireina on lepopulssin nousu, väsymys ja usein "nuha" joka ei ole oikeata nuhaa vaan limakalvojen ärsyyntymistä. Tätä tulee usein kun tehoharjoittelua lisätään liian nopeasti. Syynä on hormonitasojen muutos. Nuha häviää parissa päivässä kun levätään totaalisesti tekemättä yhtään harjoitusta. Akuutti ylikunto on keskeinen syy kuntoilua aloittavien henkilöitten kuntoilun lopettamiseen tai epäsäännöllisyyteen.

2. krooninen ylikunto (uupuminen) onkin vaikeampaa havaita. Se tulee salakavalasti pitkän ajanjakson kuluessa ja sen parantaminen on usein monen kuukauden homma, joskus kun se on mennyt äärimmäisen pahaksi urheilijan ura loppuu- motivaatio harjoittelemiseen katoaa. Tätä tapahtuu usein nuorille urheilijoille, jotka eivät malta pitää harjoitteluaan tarpeeksi vähäisenä. Puhutaankin nuoren urhelijan loppuunpalamisesta.

Paras mittari pitkäaikaisen ylikunnon kehittymisen alkamisesta onkin ns. ortostaattinen sykeraktio. Tämä mitataan niin, että ensin mitataan lepopulssi makuulla normaalisti ja sen jälkeen noustaan ylös ja mitataan seisaaltaan syke minuutin kuluttua ylös nousemisesta. Sykkeitten välien ero tai oikeastaan sen kasvaminen kertoo siitä, että väsymystä alkaa kertyä. Ortostaattinen sykereaktio on hyvin yksilöllinen; oman normaalieron löytäminen vaatii noin mittausta noin viikon ajan niin, että on varmasti levännyt. Lähde: Uusi sivu 2.

Voit testata sitä sekuntikellon avulla. Mittaa lepopulssi sellaisena aamuna jolloin olet levänyt monta päivää ja mittaa se ennen ruokailua, ja laita se muistiin. Lepopulssi kertoo suoraan, oletko palautunut vai et. Pulssin ylittyminen jo kymmenellä minuutissa kertoo, ettet ole palautunut vielä. Voit myös mitata lepopulssin heti aamulla sängyssä ja laittaa sen muistiin, nouse sitten ylös, pue vaatteet päälle ja käy vaikka wc:ssä ja mittaa sitten pulssi uudelleen. Jos pulssi on kohonnut yli 10:llä minuutissa, et ole vielä palautunut.

Linkki: http://personal.inet.fi/atk/pehkonen/penkki/ylikunto.htm

 

[Vitamiini]

TÄÄLLÄ

 

[Jantu]

En lähtis allekirjottamaan tuota. Itselläni on luultavasti pentä ylikuntoa tullut (lepopulssi aika korkea, unettomuutta, ruokahaluttomuutta) mutta ei tulis mieleenkään dokata tai polttaa, lähinnä kevyemmän treenijakson aion pitää, ja palata sit takaisin entistä vahvempana, dieetistäkään en meinaa tinkiä tippaakaan

 

[raggi]

Delpexi,

millaisella treenimäärällä/ohjelmalla, ruokavaliolla ja palautumisella jouduit ylikuntoon? Olisi mukava kuulla tästäkin puolesta kokemuksia, niin osaisi itse välttää toisten tekemät virheet...

Riippuu todella paljon henkilöstä mikä vie ylikuntoon ja mikä ei. Toisella tietynlainen treeni toimii hyvin, toisella se vie ylirasitustilaan. Kuten niin monessa muussakin asiassa, paras keino välttää ylikuntoa on kuunnella omaa kroppaa.

 

[Pommi]

Riippuu todella paljon henkilöstä mikä vie ylikuntoon ja mikä ei. Toisella tietynlainen treeni toimii hyvin, toisella se vie ylirasitustilaan. Kuten niin monessa muussakin asiassa, paras keino välttää ylikuntoa on kuunnella omaa kroppaa.

Jepjep, tiedän että on monen asian summa, jos joutuu ylikuntoon ja omaa kroppaa pitää kuunnella. Haenkin tässä sitä "tarinaa" eli sama jos puhuttaisiin avioeroon johtaneista syistä, niin jokaisessa erossa on omat syynsä (kolmas pyörä, alkoholi jne..) ja silti kaikkia kiinnostaa, että mitkä syyt johtivat eroon:D

 

[ossipena]

suurin syy on se, ettei osaa kuvitella jättävänsä treenejä väliin.

e: tuo lienee mutulla yleensä ylikunnon takana. jos kuitenkin kroppansa tuntee mutta ei välitä varotuksista.

 

[Venla]

Painonvedot ja painonpudotus tuo kamppailulajeihin - ja laihdutus toki muihinkin lajeihin - vielä lisää sitä ylikuntoon joutumisen riskiä. Näitä aiheita on melko läheltä liipattu myös Punttimimmien puolella. Itse kuvittelin joskus, että nimenomaan kilpaurheilu poistaisi kaikki painoon liittyvät konfliktit omasta päästä, mutta vitut. Pieni galluppi oman lajin naisten parissa on osoittanut, että liiallisen reenaamisen lisäksi liian vähäinen syöminen on iso riski ja sellainen, joka ajaa kohti ylikuntoa. Kauden lopulla porukka on tosi väsynyttä, mielestäni siinä on yksi sellainen kohta, jossa pitää olla tarkkana. Että pitäisi sen kunnollisen ylimenokauden ja taukoa kaikesta lajiin liittyvästä ja stressaavasta. Positiivisena käänteenä olen huomannut sen, että näistä ylikuntoasioista on alettu puhua enemmän tuolla meidän lajin parissa.(Tai sitten se olen vain minä joka siitä puhuu.) Ja pimut ottaa opiksi, enimmäkseen omista virheistään mutta jotkut viksut myös muiden virheistä.

Mietin itsekseni, että ainakin naisilla keitä olen seurannut, nämä "ylikuntopersoonat" ovat usein suorittajatyyppejä, jonkinlaisia täydellisyydentavoittelijoita. Itse olen jollain lailla sellainen ääripäiden tyyppi (täysiä-tai-ei-ollenkaan, kirjoitti Joni yllä), kaikki on pakko tehdä täysiä - kuka tietää, miksi? - ja jokin tuohon piirteeseen liittyvä seikka on varmaan osin vaikuttanut siihen, että olen pari kertaa ylikunnon itselleni aiheuttanut. Pisteenä iin päällä vielä tyytymättömyys omaan itseen ja taipumus muunkinlaiseen stressiin muilla elämän osa-alueilla.

En tiedä, kuinka paljon palstaa lukevat valmentajat, mutta tahtoisin tähän ylikuntoasiaan myös valmentajien näkökulmaa. Eihän valmentajakaan voi mitään ihmeitä tehdä eikä olla kaikesta vastuussa. Itse ainakin olen tehnyt sen virheen, etten ole ollut valmentajalle tarpeeksi avoin vointieni ja itsenäisten treenien määrän suhteen. Mutta mitä valmentajan pitäisi tehdä, jos valmennettava näyttää menevän ylikuntoon? Vai onko tämä asia "jokaisen omalla vastuulla"?

 

[Moksu]

Ravintoo ja muuta sälää

Ravintopuolella olen itsekin aika hakoteillä ollut ja luulen, että siihen melko paljon erilaisten urheilulajien edustajat syyllistyy: liian vähän ruokaa. Varsinkin painoluokkalajeissa esiintyy ja vielä pahempi se hieman narsistinen näkökanta itseensä, että pitää olla hyvässä kunnossa. Se onkin sitten loputon suo, kun kokoajan on sitten omasta mielestä korjattavaa ja se estää sitten sitä syömistä.

Vaikka se syöminen ei olekaan mitään demi-dieettailua niin liian vähäistä. 10-14 kertaa viikossa harjoittelu, melkeen 90kg painoa ja 2700kcal päivässä ei oo oikein yhteensopiva tulos.

Tuosta valmentajan roolista vaan sen verran, että mielestäni niin minä kuin sinäkin Venla, tarvittais joku joka sanois, että nyt teet NÄIN. Ei mitään ehdotteluja, koska vähän luulen, että molemmat tehdään just niinkuin ite nähdään parhaaksi. Sit riippuuki taas henkilöstä, että ruvetaanko sitä kuuntelemaan vai ei :D