Enpäs tiedä kuuluuko tämä taas osastoon "valitetaan turhasta", mutta antaa mennä. Mulla oli tänään yksi tärkeä juttu, kaivelin fillarin varastosta hyvissä ajoin, että olen varmasti ajoissa paikalla. Katselin, että ei ole vielä tummat pilvet kohdalla, ehtii pyörällä sen parin kilometrin matkan. En siis lähtenyt bussilla, koska ajattelin ettei ala sataa ja tykkään yleensäkin liikkua pyörällä. Ehdin hädintuskin puoleenväliin, niin naps - vettä alkoi tulla kaatamalla. Ajattelin sitten mennä hetkeksi sateensuojaan, koska aikaa oli. Siinä katoksessa seisoskellessa sain "hyvän" idean, että hei, tuostahan mä voinkin oikaista... Paskat se matka ainakaan lyhentynyt, päinvastoin! Ja vettä alkoi taas tulla kaatamalla. Lopulta pääsin määränpäähäni, ajoissa kyllä, mutta litimärkänä. Koko tilaisuuden ajan mua yskitti ja paleli, oli todella hehkee olo läpimärissä housuissa. (No, saipas kerrankin olla housut märkinä! ;) ) Nyt sitten tuntuu siltä että "saatoin" vilustua, paleleminen ei lopu millään ja kurkkua kaivelee. :( Vaikka olen syksyihmisiä, tämmöinen kyllä sapettaa syystäkin. No, nyt lämmintä mehua ja hyvällä omalla tunnolla vällyjen alle, josko illalla vielä virkistäisi kipittämään salille.
Ainiin, ja sitten siinä matkalla huomasin, että pyörän tanko vääntelehtii miten sattuu. Siitä on siis jotkut kiristykset löysiintyneet. Nyt en voi sitten silläkään kotterolla ajaa ennenkun saan jostain jonkun sopivan työkalun jolla kiristää sen!