Vituttaa niin ankarasti

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Klep
  • Aloitettu Aloitettu
Meta title: 💥 Vituttaa niin ankarasti – ketju jossa höyryt päästetään ulos ennen kuin pää räjähtää

Meta description: Keskustelua arjen ärsytyksistä, vastoinkäymisistä ja tilanteista jotka nostavat verenpaineen – tänne saa purkaa ilman filtteriä.


En ole.vaan yhdessä näistä tosi harvoista värjäämöistä täällä suomessa. mut suomalainen työ maksaa liikaa verrattuna esim. viron vastaaviin. et asiakkaat kaikkoavat muualle. 9 vuotta kerkesin kattoo tätä tekstiilialan touhua. ja siinä ajassa moni yritys on lopettanut tai siirtänyt tuotantonsa halpamaihin... vaik enpä mäkään tätä rahasta tehny, vaan rakkaudesta rätteihin ja lumppuihin ;)
 
Voi saatana että vituttaa, en viime viikolla tehnyt mavea, koska oli jalat vielä tukossa jalkatreenistä, no tänään oli selkä päivä, nii eikö se saatanan selkä rupea eilen illalla vihoittelemaan, sellasta pientä vihlomista(ihan alaselässä) kun kumartuu. Voi muna, just ku rupes treenit kulkemaan, no pitänee jättää alaselän treenaminen vähäksi aikaa. Ja kyykynkin olen vaihtanut etukyykyksi, kun takakyykyt meni vähän liikaa jullen puolelle, eli selkä on saannut ikään kuin levätä puoltoistaviikkoa, eikä ennen eilistä ole ollut minkäänlaista vihlontaa :curs:
 
Vituttaa ja väsyttää. Ulkona on mitä parhain sää enkä mä jaksa tehdä mitään. Olo on väsynyt ja voimaton, päätä särkee ja ahdistaa jotenkin. Mulla on ilmeisesti menossa jonkun sortin kriisi, muutan kuun lopussa uudelle paikkakunnalle ja kaikki entinen jää taakse.. Siellä minulla ei ole oikeastaan kavereita tai tuttuja yleensäkään, ainoastaan tuo miehenpuolikas joka sekin on vähän sitä sun tätä välillä. Että tämäkin arveluttaa, parisuhde siis.. Mietin kamalasti, onko hän oikea minulle ja tuleeko meidän juttu kestämään kaikkia niitä muutoksia joita on tulossa. Kaiken muun lisäksi, olin pitkittänyt koiran hankintaa muuttoon saakka, enkä nyt saakaan siihen uuteen asuntoon edes ottaa eläimiä! :itku:

Mulla on takana rankka viikko, aamuvuorot on aika rasittavia ja raskaita. Mitään en oo kerinnyt tekemään kun on joka ilta pitänyt ajella siellä sun täällä ja kotiin tultua suoraan nukkumaan. Treenit on rempallaan, salille olen ehtinyt pari, kolme kertaa viikossa korkeintaan ja tuntuu että lihaksetkin on lähteneet kesälomalle ja niiden tilalle muuttanut kasa fläsää. Ulkomaillekaan en pääse vaikka tarkoitus oli lähteä heinäkuun kolmannella viikolla. Minä onneton lupauduin vielä sille viikolle töihin kun en osannut sanoa pomolle EI. No, sehän tietää vaan rahaa toisaalta.. Ja tuleehan se tarpeeseen. Että semmosta.
 
MerZi sanoi:
Että tämäkin arveluttaa, parisuhde siis.. Mietin kamalasti, onko hän oikea minulle ja tuleeko meidän juttu kestämään kaikkia niitä muutoksia joita on tulossa.
Click to expand...

Vähän sama tilanne täällä. Mulla ainakin on menossa joku vaihe, että pelkään elämäni valuvan hukkaan. Tahtoisin toisaalta olla välillä sinkku. Vapaa "kaikesta". Vaik enemmän mä kyl olen sitoutuvaa sorttia. Rakkaus asiat on aina ihan liian vaikeita. :wall: Ja aina, kun elämässä tapahtuu jotain suurta ja tärkeää, niin alkaa miettiä, että onkohan tää suhde varmasti ok. Mut eiköhän Merzilläkin ala mennä paremmin, kun muutat, saat kavereita ja elämä alkaa olla taas "normaalia". ;)

Ja toinen mikä vituttaa, on se,että kaikki muut tuntuu olevan lomalla, mut mä vaan olen edelleen duunissa. Ja kun tuo aurinko nykyään nätisti paistaa, niin ei paljoa kiinnostais olla töissä! :curs:

MerZi sanoi:
Minä onneton lupauduin vielä sille viikolle töihin kun en osannut sanoa pomolle EI. No, sehän tietää vaan rahaa toisaalta.. Ja tuleehan se tarpeeseen. Että semmosta.
Click to expand...

Mulla välillä sama ongelma. Osaan tosin sanoa ei, mutta välillä tuntuu siltä, että rahanhimo on liian suuri. :jahas: Vaikka kyllähän niillä "ylimääräisillä" tienesteillä saa ostettua sit vaik mitä. ;)

njietro sanoi:
Mihin autoon? Eikös se viety? ;)
Click to expand...

:lol2:
 
Oikeesti jos suhde on tuore ja jo siinä vaiheessa mietitte sitä, että onko tämä toinen teille oikea, niin ette ole rakastuneet kunnolla. Mulla on ainakin ollut sellainen tilanne päällä uuden tyttöystäväni kanssa, että _tiedän_ hänen olevan juuri se mitä haluan, koska kaikki ne asiat, jotka vituttivat edellisissä suhteissa ovat kunnossa ja muuten hänessä ei ole muuta kuin positiivisia asioita vaikka olen yrittänyt jopa sellaisia löytää. Yritin etsimällä etsiä hänestä vikaa tässä yhtenä päivänä, kun halusin varoa sitä, että en ajattele järjellä, vaan jollain tunteiden ja pippelin sekoituksella (kuten viimeksi), mutta en keksinyt muuta vikaa, kuin että hän voisi syödä punaista lihaa ( :curs: ) ja joskus myös vähän enemmän, mutta toisaalta on kyllä hemmetin tiukassa kunnossa ja lihastakin löytyy sopivasti, että on ulkonäöllisesti sporttisen söpö. :love: Muuta vikaa en keksinyt... :D Muuten hän on ehkä välittävin ja kiltein ihminen, jonka olen tavannut.

Mikä parasta, niin hän tuntee myös samoin. Oli aika mielenkiintoista tässä yhtenä päivänä herätä klo 02 yöllä, kun joku hakkaa ovea, avata ovi ja hieman yllättyä, kun hän hyppää ovesta sisään suoraan mun syliin. Oli tullut töissä iltavuorossa kova ikävä ja päätti tulla mun luokse, kun oltiin muuten sovittu, että nähdään seuraavana päivänä. :haart: :love:

ps. Olin kyllä epävarma tämän tytön kanssa noin 2 viikkoa, kun hän ei ollut vielä ujouden takia uskaltanut kunnolla olla oma itsensä ja tämän takia kävin treffeillä yhden toisen tytön kanssa, jonka perään olin joskus kuolannut, mutta joka jo treffien alussa paljastui olevansa aivan muuta, kuin olin kuvitellut. Mutta jos tuollaisista syistä johtuvat epävarmuudet on ohi ja vieläkin ihmetellään, niin tosi rakkauteen vakaasti uskovana on mielestäni parempi jatkaa matkaa. :thumbs:
 
Naksu, olen seurustellut tämän saman miehen kanssa kohta kolme vuotta. Alussa tuntui, että hän on minulle kaikkea sitä mitä haluan, usein tuntuu vieläkin, mutta onpa tässä vuosien aikana sattunut yhtä sun toista. Olen vielä sen verran nuori, että eiköhän tuo ole aika normaalia, että sitä miettii, olisiko jossakin joku vielä parempi, sekä yleensäkin tämän kaltaisia asioita: mitä haluan elämältäni jne. Ei sitä kuitenkaan näinkin kauan kestäneestä suhteesta lähdetä noin vain tarkastamaan tilannetta, enkä suoranaisesti haluaisikaan - olen vain epävarma koska sitä on koko elämäntilanne tällä hetkellä. Sekavaa ja uutta. Nykyisen miehen kanssa on oikein hyvä elää, meillä on kaikkea tarvittavaa ja mukava elintaso (enkä todellakaan elä hänen siivellään sillä nykyisessä työssäni tienaan itsekin melko hyvin). Joskus sitä vain miettii, olisiko sitä kuitenkin onnellisempi jotenkin muuten, vaikka materiaa olisikin vähemmän.. Jos ymmärrätte... Mä haluaisin kokea kaikkea uutta ja jännittävää, muuttaa vaikka ulkomaille vuodeksi, mutta miehen on vaikea lähteä sillä yritystoiminta eli hänen koko elantonsa on täällä. Ei siitä noin vain lähdetä matkaamaan maailmaan.

Eleonoora, miten musta aina välillä tuntuu että nuo sun tekstit tulee mun näppikseltä! :) Tuo pelko "elämän hukkaan valumisesta" oli ehkä juuri se lause mitä en saanut ajatuksistani tulostettua ulos, juuri siltä minustakin tuntuu. Vaikka tosi asiassa elämähän on vasta alussa. Mua vituttaa se, että mä pelkään kamalasti. Pelkään sairastumista ja kaikkea, mikä voisi ottaa minulta tämän kaiken pois. Mä kuitenkin rakastan elämääni niin valtavan paljon, kaikkia näitä arkisiakin asioita.

Sitä menetettyä ulkomaan matkaa suren vieläkin, mutta lohdukkeeksi itselleni varasin viikonloppumatkan Tukholmaan, käyn siellä vähän shoppailemassa niin johan murheet karisee.. ;) Ja näin alkuun lähden lenkille, salille, uimaan ja ottamaan aurinkoa, nauttimaan kesästä! :rock:
 
naksu sanoi:
Oikeesti jos suhde on tuore ja jo siinä vaiheessa mietitte sitä, että onko tämä toinen teille oikea, niin ette ole rakastuneet kunnolla.
Click to expand...

On tässä kyllä jo viisi yhteistä vuotta kertynyt. Ja osa siitä kihloissa. Että ei minusta enää mikään tuore juttu. :rolleyes:

MerZi sanoi:
Eleonoora, miten musta aina välillä tuntuu että nuo sun tekstit tulee mun näppikseltä!:)
Click to expand...

Ja välillä minusta tuntuu,että sinä vedät juttua mun elämästä. Näköjään meillä sitten on jokseenkin samanlainen elämä/elämäntilanne. :)
Ja kyllä minusta elämän pitää välillä olla edes vähän vaikeaa. Muutenhan sitä kai tympääntyisi ihan kokonaan. Minä ainakin otan ihan päivän kerrallaan. Välillä meidän suhde voi hyvin; välillä huonosti. Miehen mielestä meillä tosin menee koko ajan hyvin. Hän kun tuntuu olevan nyt rakastuneenpi kuin koskaan aiemmin. :love: Mut menee jo :offtopic: , joten lopetan. Voimia MerZille. Niitä tarvitaan aina.
 
Ihan loistavasti lähti viikko käyntiin. Töihin pääsin metrolla eikä hintaakaan tullut kuin 60€ (+kertalipun hinta). Vitun lippu oli vanhentunut vittu eilen ja mä autuaasti unohdin sen. Vitun tyypillistä, mulla on ollut lippu voimassa kaks vitun vuotta putkeen ilman katkoksia, ja sitten kun kerran unohdan ladata aikaa lipulle niin tarkastaja tulee. Vittu 7 tuntia lipun vanhenemisesta. Mikä on todennäköisyys? Oma mokahan se oli mutta vituttaa silti tai ehkä juuri siksi. Ei oo pystyny vielä analysoimaan.

Venomin miehet.
 
Hellion sanoi:
Ihan loistavasti lähti viikko käyntiin. Töihin pääsin metrolla eikä hintaakaan tullut kuin 60€ (+kertalipun hinta). Vitun lippu oli vanhentunut vittu eilen ja mä autuaasti unohdin sen. Vitun tyypillistä, mulla on ollut lippu voimassa kaks vitun vuotta putkeen ilman katkoksia, ja sitten kun kerran unohdan ladata aikaa lipulle niin tarkastaja tulee. Vittu 7 tuntia lipun vanhenemisesta. Mikä on todennäköisyys? Oma mokahan se oli mutta vituttaa silti tai ehkä juuri siksi. Ei oo pystyny vielä analysoimaan.

Venomin miehet.
Click to expand...

Ai jumalauta. Kalliiksi tuli. :( Pakko myöntää, että helvetin huonoa tuuria sulla.
 
Hellion sanoi:
Ihan loistavasti lähti viikko käyntiin. Töihin pääsin metrolla eikä hintaakaan tullut kuin 60€ (+kertalipun hinta). Vitun lippu oli vanhentunut vittu eilen ja mä autuaasti unohdin sen.
Click to expand...
Ikävää kääntää puukkoa haavassa, mutta olin kesäkuun alussa menossa salille, ja Ruoholahden metroasemalla oli sitten tarkastajat vastassa. Olin pakannut lompakon ja muut jo kotona olevaan kassiin, koska olin menossa seuraavana päivänä kertausharjoituksiin. Sanoin tarkastajalle: "nyt ikävä kyllä täytyy sanoa, että kortti jäi kassiin..." -No mitenkäs se nyt sillä tavalla? (kaivaa sakkolappuvihkoa esille) "Joo, no kun pakkasin jo kassin kertausharjoituksia varten..." -Ai kertausharjoituksiin olet menossa? No siinä tapauksessa voisin myydä sinulle tällaisen kertalipun!

Kiitin, kumarsin ja jatkoin matkaa. :D Ladattu kortti olisi ollut kotona, mutta ikävää olisi ollut jonottaa HKL:n palvelupisteessä kortin ja sakkolapun kanssa. Nyt selvisin kertalipun hinnalla, hohhohoo.
 
Kun olisi edes yksi viikko lomaa näin kesällä. Perhana kun piti ahnehtia rahan kanssa ja buukata koko kesä töillä täyteen. Mukavaa istua sisällä toimistossa kun ulkona on 30 lämmintä ja biitsillä vois katella vähäpukeisia kesäkissoja. Eikä tässä ole mitään hommaakaan kun suurinpiirtein kaikki ovat lomalla. :curs:
 
viikkoon ei oo salille päässy ku joku fakinin flunssa päällä :curs:


just ku alkoi taas pitkästä aikaan kunnolla rauta liikkuun, niin tietysi sitä tuli heti sairaaksi, prkl :wall:

no entistä heikompana takas salille, sitten joskus ku paranee.



edit: on muuten tympeää sairastaa tällaisilla helteillä.
 
Back
Ylös Bottom