Vituttaa niin ankarasti

[Bodypena]

Mun ei pitänyt postata tähän threadiin ollenkaan, mut nyt vituttaa vietävästi. Tein keskiviikkona mavea. Koitin tehdä 160kg kutosen. Tein tiukan kasin, ja treenit meni muutenkin ihan hyvin. Tein samana päivänä selän lisäksi myös pohkeet. Perjantaina alkoi oikeassa polvessa tuntumaan niin saatanallinen kipu, ettei jalka pysty suoristamaan ollenkaan ja koukistaminen onnistuu vähän. Paikallaankin ollessaan sattuu :curs:
En tiedä, mikä on menny jalasta, mut kyl taitaa jäädä jalkatreenit+mave pariksi viikoksi ainakin. Lääkärillä selviää huomenna.

 

[makew]

Mun ei pitänyt postata tähän threadiin ollenkaan, mut nyt vituttaa vietävästi. Tein keskiviikkona mavea. Koitin tehdä 160kg kutosen. Tein tiukan kasin, ja treenit meni muutenkin ihan hyvin. Tein samana päivänä selän lisäksi myös pohkeet. Perjantaina alkoi oikeassa polvessa tuntumaan niin saatanallinen kipu, ettei jalka pysty suoristamaan ollenkaan ja koukistaminen onnistuu vähän. Paikallaankin ollessaan sattuu :curs:
En tiedä, mikä on menny jalasta, mut kyl taitaa jäädä jalkatreenit+mave pariksi viikoksi ainakin. Lääkärillä selviää huomenna.

Itse ajattelen, että vika voi olla selkärangassakin, joku alaselän nikama saattaa painaa hermoa ja "sähköt on poikki".
No mä uskon ehkä liikaakin siihen, että "jos jaloilla on vikaa, syy on useimmiten selässä."

 

[Bodypena]

Huomenna heti lääkäriin, kahtotaan miten käy. Jalkaa ei saa suoraksi ollenkaan, sattuu sen verran. Maastavedossa selkäni oli suorassa, jopa salikaverin mukaan. Oon tehnyt tota mavea nyt viime kuukaudet, niin että jalat on leveällä ja jalkaterät suoraan menosuuntaan kohden. Eli jalkaterät eivät mene aivan polvien suuntaisesti. Oisko toi kipu voinut tulla siitä että olen pidemmän aikaa tehnyt tolla tekniikalla? No kaikki selviää huomenna varmaksi.

 

[Iceberg]

Oulu, tämä paska kaupunki. Kys. aiheesta tehty jopa laulukin vaikka Röyhkä yrittääkin kieltää ettei se muka Oulua sillä tarkoittanut.

 

[Tupla-J]

Tyttöystävä petti ja siitä järkevänä seurauksena ero. Sääli. Tulee ikävä parasta tähänastisista suhteistani.

 

[derego]

Tyttöystävä petti ja siitä järkevänä seurauksena ero. Sääli. Tulee ikävä parasta tähänastisista suhteistani.

Voi perse. Tälläiset aina satuttavat.

Tällä kokemuksellä en usko että palaatte yhteen. Asioita tapahtuu ja ihmiset "kehittyvät", vähän kuin 2000 kertaa jalkakyykkyä tehtyään löytää kaksi tai kolme lihasta.

Neuvoisin chillaamaan täysillä. Itse olen ollut huonoissa fiiliksissä samanlaisessa tilanteessa, toipuminen voi kestää yllättävän pitkän aikaa, itsellä esim. 2-3 kuukautta.

Rauhaa, lepoa, salillakäymistä, ei ravintolakierrettä ennen kuin olet valmis siihen, 1-2 parhaan ystävän kasnna keskustelemista niin siitä se alkaa rakentumaan :thumbs.up

 

[Jansq-]

Ah niin ihana juhannuksen lopetus : murtunut vasemman jalan ukkovarvas, ja koskee niin maar perkeleesti, ei pysty juosta, ei uskalla astuu ton varaan, huomenna oottaa kyykkyä... Vituttaa.

 

[MEV]

Ah niin ihana juhannuksen lopetus : murtunut vasemman jalan ukkovarvas, ja koskee niin maar perkeleesti, ei pysty juosta, ei uskalla astuu ton varaan, huomenna oottaa kyykkyä... Vituttaa.

Teet nyt hack kyykkyä ym. paljon turvallisempi vaihtoehto kun kerta varvas on murtunut.

Koita kestää vitutus

 

[Tupla-J]

Voi perse. Tälläiset aina satuttavat.

Tällä kokemuksellä en usko että palaatte yhteen. Asioita tapahtuu ja ihmiset "kehittyvät", vähän kuin 2000 kertaa jalkakyykkyä tehtyään löytää kaksi tai kolme lihasta.

Mä en tiedä. Mä voin olla helvetinmoinen ääliö, mutta mä haluan katsoa, onko palasista enää korjattavissa mitään.

Syytä ja seurausta on tullut mietittyä melkoisesti ja joskaan ei tässä enää yhdessä olla, niin mä kyllä näen sen tytön ens tiistaina. Voi olla, ettei se ole fiksua, mutta se mikä on fiksua ei tällä hetkellä paljon mun persettä kaivele.

Ja sen sanon, että sun kokemus voi hyvinkin olla oikeassa.

 

[Eleonoora]

Kieltäydyin elämäni tilaisuudesta perjantaina. :wall: Mulla olis ollu taas mahdollisuus, mutta menin ja kieltäydyin.. :curs:

edit: mä en saa tätä juttua pois mun mielestä.. :jahas:

 

[Angelica-82]

Oon liian heikko tähän elämään ja siks aiheuttanu turhaa surua ja murhetta vanhemmillekin :itku:

 

[Proteos]

Mä en tiedä. Mä voin olla helvetinmoinen ääliö, mutta mä haluan katsoa, onko palasista enää korjattavissa mitään.

Syytä ja seurausta on tullut mietittyä melkoisesti ja joskaan ei tässä enää yhdessä olla, niin mä kyllä näen sen tytön ens tiistaina. Voi olla, ettei se ole fiksua, mutta se mikä on fiksua ei tällä hetkellä paljon mun persettä kaivele.

Ja sen sanon, että sun kokemus voi hyvinkin olla oikeassa.

Monesti nämä asiat täytyy itse kokea vaikeimman kautta vaikka muut antaisi mitä tahansa neuvoja. Näin ainakin itselläni kun painin hiukan vastaavien ongelmien kanssa (jälkeenpäin ajatellen neuvojen noudattaminen olisi tietty ollu paras vaihtoehto, mutta ihmismieli on jännä kapine).

Nyt mua ei vituta oikeastaan mikään.

 

[sammyx]

Oon liian heikko tähän elämään ja siks aiheuttanu turhaa surua ja murhetta vanhemmillekin :itku:

Voi, toivottavasti toi nyt oli jotain päihtyneen mielen angstailua. :( Nuku nyt yön yli, huomenna maailma näyttää paljon valoisammalta.

 

[Angelica-82]

Voi, toivottavasti toi nyt oli jotain päihtyneen mielen angstailua. :( Nuku nyt yön yli, huomenna maailma näyttää paljon valoisammalta.

Ei ole päihtyneen angstailua. Täs on menny alamäkee jo niin pitkään et aika monta yötä on nukuttu eikä asiat oo menny ku huonompaan :( Umpikuja.

Edit. Sain äidinki itkeen viikonloppuna ja se ei usein eikä helpolla itke :(

 

[Jylli81]

Oon liian heikko tähän elämään ja siks aiheuttanu turhaa surua ja murhetta vanhemmillekin :itku:

Äläs nyt vaivu noin syvälle tuohon masennukseesi. Noin livenä sinut tavanneena sanoisin sinun olevan fiksu ja kaunis nainen, jolla ei pitäisi olla mitään syytä olla noin allapäin jatkuvasti, kuin mitä tunnut olevan. Hemmetti, sinähän suunnittelet jo diplomityötäsikin, vaikka olet vasta 22 vuotta. Itselläni tuo tulee olemaan ajankohtaista vasta joskus hamassa tulevaisuudessa.

Eli kerro nyt edes, mikä kaikki sinua masentaa, niin olisi vähän helpompi tajuta, mistä tuossa on oikein kyse? Aikaisempien kirjoitustesi perusteella en tiedä, kuin että ihmissuhteesi olisivat tällä hetkellä vähän solmussa ja paikkakunta vaihtumassa takaisin Tampereelle, mutta tuollaista nyt sattuu kaikille aina silloin tällöin.

Edit: Paiskaa vaikka privalla, jos et halua täällä julkisesti ruotia asioitasi.

 

[Tupla-J]

Monesti nämä asiat täytyy itse kokea vaikeimman kautta vaikka muut antaisi mitä tahansa neuvoja. Näin ainakin itselläni kun painin hiukan vastaavien ongelmien kanssa (jälkeenpäin ajatellen neuvojen noudattaminen olisi tietty ollu paras vaihtoehto, mutta ihmismieli on jännä kapine).

Juu, olenhan mä monet neuvot tiesmistä nähnyt ja kuullut jo etukäteen ja nauranut, että jos kohalle sattuis niin eukkoa pihalle niin ettei enää sen pierutkaan haise. Paskanmarjat, ei se ihan niin käy.

Vituttaa ihan sikana kärsiä niin helvetisti toisen ihmisen huonosta kännisestä järjenjuoksusta. Tuntuu tosi mielettömän pahalta ja väsyneeltä, muttei nukuta yhtään. Ei halua mennä sänkyynkään kun sitten sitä vasta rupeaakin kuvittelemaan tapahtunutta päässään oikein mielivärikuvina.

Kai tää on joku karminen kosto siitä että mä olen joskus jossain ollut mulkku. Tyttöystävälle lienee riittävä karminen kosto siinä, että näkee tekonsa seuraukset ja joutuu elämään niiden kanssa.

Raskas sekunti toisensa perään eteenpäin, mä toivon vielä vuosien päästä voivani katsoa itseäni peilistä ja olla ylpeä sen johdosta, miten mä nyt toimin.

 

[Umbra Nihil]

Vituttaa kivasti tuon kalajoen juhannuksen jäkeen, ottakaa mukava asento niin kerron.

-Torstai: Saavun paikalle myöhässä kuskin aloitettua juomisen etuajassa ja missaan poets of the fallin, vitutus nousee. Vähän. Illalla kysyn järkkäriltä monelta eka bändi aloittaa perjantaina, vastatus on kuudelta.

-Perjantai: Tulen kuudelta paikalle ja huomaan missaneeni Viikatteen ja Stam1nan. Vitutus nousee. Paljon.

-Lauantai: Peer Gunttia ootellessa paikalle sattuu muutama parikymppinen juntti jotka suorastaan vaativat minua tekemään kyykkyjä edessään. kieltäydyn kohteliaasti, idiootit alkavat riepotella takkia ja vitutus nousee paljon. Järkkärit keskittyvät veden lipitykseen ja paskanjauhantaan seitsämän metrin päässä.

Jos sitä opettelis potkaisemaan polvilumpion halki.

 

[Angelica-82]

Eli kerro nyt edes, mikä kaikki sinua masentaa, niin olisi vähän helpompi tajuta, mistä tuossa on oikein kyse? Aikaisempien kirjoitustesi perusteella en tiedä, kuin että ihmissuhteesi olisivat tällä hetkellä vähän solmussa ja paikkakunta vaihtumassa takaisin Tampereelle, mutta tuollaista nyt sattuu kaikille aina silloin tällöin.

Joo, ihmissuhteet suoraan helvetistä. Kaiken aikaa koitan paikkailla mut tuntuu menevän vaa enemmän solmuun... Ei huvittas sitä dippatyötäkää tehä mut pakko jos haluaa ees sen yhen tutkinnon ettei jää kesken... Tunnen olevani turha ja hyödytön kenellekään. Näkymätön. Työpaikka vituttaa oikein huolella (onneks ees mukavia ihmisiä siel).
Oli tarkotus firmas tehä se dippatyö mut niil ei olekaan pätevää ohjaajaa ja nyt joudun irtisanoon määräaikasen kämpän ennen aikojaan --> voi joutua maksamaan mukavat korvaukset vuokranantajalle... --> talous vitulleen...
Ei oo mitään mitä tavottelisin enää :( ku ei mikään tuo nautintoa. Ei ees ruoka vaik se normaalisti uppois kuinka. Juominenkaan ei piristä :( Jotenki vaan kuvittelee että rakkaus parantais kaiken mut ei prkl tällä mielialalla kehenkään edes rakastu...saati sit kukaan muhun

Kun sais ees fyysisesti asiat kuntoon ni sit ehkä pikkuhiljaa henkisestikin. Pitäisi olla jollekin tärkeä (muullekin ku äiti ja isä) ja hyödyllinen. Pitäisi tulla onnistumisia...
Pitäis olla ihmisiä joiden seurassa on turvallinen olo.

Voiko joku aivokemioiden sotku aiheuttaa tällasta oloa...ei hitto... Missä on ne kipinät ja perhoset vatsassa jne??? Ei tunnu miltään, korkeintaan tosi pahalta. Oon saanu vinkiks lukea hyviä kirjoja, katella hyviä leffoja, syödä karkkia jne mut huolestuttavaa kun ei nekää uppoa. Mua odotaa varmaan jokin lottovoitto ja elämä paratiisissa kun pitää ensin näin suota rämpiä. Taas.

 

[Tytteli]

Voiko joku aivokemioiden sotku aiheuttaa tällasta oloa...ei hitto... Missä on ne kipinät ja perhoset vatsassa jne??? Ei tunnu miltään, korkeintaan tosi pahalta. Oon saanu vinkiks lukea hyviä kirjoja, katella hyviä leffoja, syödä karkkia jne mut huolestuttavaa kun ei nekää uppoa. Mua odotaa varmaan jokin lottovoitto ja elämä paratiisissa kun pitää ensin näin suota rämpiä. Taas.

Kyllä toi hieman kuulostaa masennukselta, ja silloinhan aivojen välittäjäaineiden vaihdossa on häiriöitä (mm. serotoniini)...itse olen aikoinaan masennuksesta kärsinyt ja lääkkeillä siihen apua saanut. Nykyään törmään lähinnä työni puolesta masentuneisiin(kin) ihmisiin. Eli jos mieliala ei millään tuosta nouse, niin mars lekuriin!

 

[Delmonte]

Kommentoinpa minäkin, kun olen kanssa "samassa" veneessä ja samoja juttuja kelaillut viimeisen kuukauden.

Juu, olenhan mä monet neuvot tiesmistä nähnyt ja kuullut jo etukäteen ja nauranut, että jos kohalle sattuis niin eukkoa pihalle niin ettei enää sen pierutkaan haise. Paskanmarjat, ei se ihan niin

Tiedän tunteen, toisaalta aika auttaa haavoihin. Itse olin samaa mieltä, pettäminen -> monoa. Sitten kun tilanne tulee itselle eteen, niin päätös ei olekaan enää niin yksinkertainen.
Kannattaa puhua toisen kanssa asiat selviksi ja antaa itselle aikaa miettiä. Tossa vitutuksessa et kuitenkaan osaa päättää järkevästi mitä haluat oikeasti tehdä.

Vituttaa ihan sikana kärsiä niin helvetisti toisen ihmisen huonosta kännisestä järjenjuoksusta. Tuntuu tosi mielettömän pahalta ja väsyneeltä, muttei nukuta yhtään. Ei halua mennä sänkyynkään kun sitten sitä vasta rupeaakin kuvittelemaan tapahtunutta päässään oikein mielivärikuvina.

Kuten sanottu älä jää ajattelemaan asiaa, vaikka ajattelet kuitenkin. Mene sinne salille, väsyneenä saa unenkin päästä paremmin kiinni... Ja toisaalta puhu ystäviesi kanssa tilanteesta, tai kirjoita vaikka omat fiilikset ylös. Joka tapauksessa pura se vitutus jonnekin.

Raskas sekunti toisensa perään eteenpäin, mä toivon vielä vuosien päästä voivani katsoa itseäni peilistä ja olla ylpeä sen johdosta, miten mä nyt toimin.

Elämä on paskamaista, joskus joutuu tekemään valintoja joissa vaihtoehdot on ainoastaan huonoja. Eli jos päätät jatkaa suhdetta, niin pystytkö oikeasti sitten enää luottamaan toiseen ja haluatko toisaalta enää tehdä samalla tavalla töitä suhteen eteen. Toisaalta lopullinen eroaminen toisesta tuntuu ajatuksena pahalta kun toisen kuitenkin ainakin kuvittelee tuntevansa, siihen toiseen on ladannut niin paljon odotuksia, ajatuksia ja omaa itseään... Kumpi sitten on suurempi virhe, en tiedä itsekään.

ja koska ei menisi niin mua vituttaa se, ettei eilisestä illasta ole mitään muistikuvia ja se, että poltin niskan tänään auringossa...