Hävettää aika paljon kertoa tätä, mutta menkööt. Jouduin joskus helmikuun lopulla pakkohoitoon psykoottisuuden takia. Oli niin kova stressi, että rupes pää leviämään. Oireista, niin esim ajatusmaailma, tapa millä käsittelen ahdistusta muuttui aivan käsittämättömäksi. Kuvittelin että ahdistus leijuu palasina huoneessa. Huoneen nurkkaan kuvittelin lautasen, joka menee katosta, lattiasta ja seinistä läpi. Sitten lautanen lähtee liikkeelle ja työntää huoneessa olevat palaset pois. Toi vaan vaati hirveetä keskittymistä, että se onnistuu, koska usein palaset jäi lautasen reunojen ulkopuolelle, vaikka ei pitäisi ja näin jouduin kuvittelelmaan uuden lautasen huoneen nurkkaan. Usein lautaseen tuli myös reikä ja taas alusta. Tätä paskaa kesti aamusta iltaan, ennenkuin neuroleptilääkitys rupes auttamaan. Sitten esim mattojen reunat oli sairastuneita verisuonia, joita piti heittää heittoliikkeellä pois talosta. Välillä suonet eivät lentäneet seinän läpi, vaan tarttuivat sisäseinään ja sitten se rupes leviämään koko taloon ja oli olo, että ne aiheuttaa syöpää. Välillä kävellessä tunsin suonia jaloissa ja piti ravistella jalkoja. Sitten esim aloin uskomaan jumalaan ja luulin, että jumala lukee koko ajan ajatuksiani. Oli vaikka mitä muitakin oireita, mutta ei jaksa kaikkia kirjoittaa. Onneks nyttemin en oo ollu enää ollenkaan psykoottinen kiitos lääkityksen. Mutta vituttaa aivan käsittämättömän paljon olla siellä laitoksessa. Ei oo enää edes mitään oireita, mut kotiudun kokonaan vasta toukokuun puolessa välissä. Eli kuukausi pitäis vielä jaksaa! Ei vittu! No onneks oon alun jälkeen päässy viikonloppulomille. Jos en pääsis lomille, niin varmaan tappaisin itteni, kun en yksinkertaisesti kestä sitä paikkaa.
