Vähän aluksi pohjustusta tarinalle.
Meillä on ollut melko haastavaa tuon koiruuden ulkoiluttaminen, se kun arkuuttaan haukkuu herkästi kaikki ja kaiken. Varsinkin remmissä. Nyt viimeisen viikon aikana on kehitystä tapahtunut huikeasti ja piskin kanssa on kiva käydä ulkona. Siitä saa välillä olla ihan ylpeä (ei kuitenkaan aina).
Tänään oltiin lenkillä ja koirakohtaamiset sun muut oli menny oikein kivasti. Olin siis kovasti hyvällä tuulella, melko nälkäinen ja väsynyt tosin. Lenkin aivan loppusuoralla, sellaisessa monihaaraisessa risteyksessä, tuli kauempaa vastaan vähän omituisen oloinen ukko. Koira jäi paikalleen tuijottamaan tulijaa eikä malttanu lähteä liikkeelle mun käskystä/kehotuksesta/mikälie huolimatta. Ukko tuli kohti sen näköisenä, että sillä voisi olla jotain asiaa, joten jäin koiran vierelle kiinnostuneena odottelemaan. Ja asiaahan sillä möhömahalla oli. Puhe-etäisyydelle päästyään se totesi väsähtäneesi; "Koira vie omistajaa, eipä ole enne tullut nähtyä". Tämän jälkeen ukko kääntyi ja lähti kävelemään pois. Mä jäädyin ihan täysin ja kommentoin takaisin jotain yleismaailmallista hölynpölyä. Hetken mä toljotin tyhmänä sen ukon perään ennenkuin se iso pyörä tuolla ämpärissä pyörähti niin pitkälle, että ymmärsin joutuneeni vittuilun kohteeksi. Mulla meinas mennä ihan kuppi nurin, koska en voinut ymmärtää miksi joku edes vaivaantuu avaamaan suutaan tuollaisen moskan takia. Olin oikein kovasti lähellä lähteä tuon epämiellyttävän olennon perään ja kertoa hänelle, mitä mieltä olen tuollaisesta käytöksestä. Järki kuitenkin voitti kiukun ja lähdin kävelemään kohti kotia hämmentyneenä, harmistuneena ja täynnä pahaa mieltä.
Tätä kirjoittaessani sain onneksi vähän syötyä, ja nyt koko juttu tuntuukin enää vain hassulta tarinalta. En silti voi käsitää miksi ihmisten pitää olla niin perseestä.
Mutta kiitokset tästä terapiavartista, siirryn pelaamaan pleikkaria iloisin mielin ja sydän täynnä hymyä.