Nyt olen hyvin hyvin vihainen. Aion korostaa vihaisuuttani jättämällä kirjoittamatta viestiini yhtäkään kirosanaa, tapojeni vastaisesti.
Olipa kaksi ja puoli viikkoa sitten auto, joka hukkasi jäähdytysnestettä ja meni pajalle korjaukseen siksi aikaa, kun minä eukkoni kanssa lomailen Thaimaassa. Auton piti olla valmis, kun tulemme takaisin. No, toisin kävi. Eihän se setä ollut jaksanut kuin vähän vilkaista sitä, kun ajatteli varmaan, että on helppo juttu. Mutta hahaa! Eipä ollutkaan. Romusta oli kansi kiero ja kannentiiviste sylintereiden välistäkin poikki. Sitä sitten äkkiä korjailemaan perjantaina ja pitkäksihän se meni, kun päätettiin, että vaihdetaan nyt jakopään hilutkin samalla, kun pata on kerran auki. Vasta tänään sai kannen takaisin ja löi nippuun ja lähti koeajolle. Kaikki toimi loistavasti. Kunnes... Kolikolikolikoli, iloinen kilkatus kuuluu kuulemma koneen alakerrasta. Nyt se pitää tietysti tarkistaa ja autoa en saa ainakaan ennen perjantaita. Itse epäilen tietysti kiertokangen laakereita, mutta korjaajasetä väitti, että ääni ei ole ihan sellainen, vaan ihan kuin jotain olisi irti. Saas nähdä si. Tulee varmaan kalliks jo tässä vaiheessa muutenkin.
Eniten harmittaa se, että korjaus tulee nyt sitten kalliiksi, eikä autoa ole, kun sitä tarvitsisi. Korjaajalla on ollut kaksi viikkoa aikaa, mutta mitään ei ole saanut aikaan. On nyt tosi kiva olla kaverin auton armoilla. Se hakee mut nyt tän viikon töihin joka päivä, plus sitä autoa täytyy lainatakin vielä. Eukon piti päästä tänään lääkäriin, kun sai keuhkoputkentulehduksen ja autonhan se tarvitsi sitä varten tietysti, kun ei voi kuulemma bussilla kulkea kipeänä tässä pakkasessa. No, paskat julkiset täällä onkin. Huomenna sama juttu, kun sen pitää päästä verikokeeseen. Ja torstaina sillä on hammaslääkäri ja taas tarvii lainata autoa. Hävettää vähän olla koko ajan kinuamassa autoa. Mitähän toi nainen tekisi, jos meillä ei olisi ollenkaan autoa? Menisi varmaan bussilla tai polkupyörällä, eikä osaisi valittaa.
Voi hitsin pimpulat.