Vituttaa. Oma pää lähinnä. Kai liikaa aikaa tulla tyytymättömäks.
Muutin pitkän matkan, kaikki oli niin täydellistä, minä niin aikuinen ja asiaa ajatellut.
Vittuunnuin kaupunkiin, koska se on mitä se on, nautin maalaiselosta, erakoitumisesta, ihan täysillä, mut vituttaa ku kaikki on niin kaukana aina. 20 minuuttia autolla kauppaan, ei tuu mieleen kipasee jädeä. Oon yksinäinen pelkästään sen takia kun oon niin itsekäs. Kaipaan sitä kun joku istuu mun kans kahvilla naamatusten ja kysyy mitä mulle kuuluu. Vituttaa kun ei mikään riitä, oma vitun pää on niin saatanan tyhmä, ettei anna olla mun vaan tyytyväinen, että vihdoin on kaikki silleen ku mä olin halunnu, vaikken tät ollutkaan ennen toteutusta tajunnu.
Vituttaa ku leipä on loppu, enkä mä jaksais just nyt leipoa, mut tekis mieli nopeasti jotain leipäkästä ku just tultiin koirien kans metältä.
Vituttaa kun syytän muita ihmisiä omasta onnettomuudestani, enkä laiskuudessani tee muuta kuin vikisen sitä, miten paha olla mun on. Täysin itsekkäistä syistä.
Pitäis vaan olla onnellinen ja hymyillä kun oikeesti kaikki on nyt sillee hyvin,mut eivittuku.
Vituttaa olla tyhmä.