Bussihetki on hyvä hetki
Pistän tämän nyt tähän threadiin koska tämä vituttaa minua enemmän yleisesti kuin itse mainos. Oletteko nähneet sen mainoksen missä nainen ja mies lähtevät yhtäaikaa työpaikalta? Mies menee kraappimaan autoaan jäästä ja nainen kävelee bussiin? Nainen istuu bussiin tyytyväisenä ja miesääni sanoo ”bussihetki on hyvä hetki”. Voiko olla rasittavampaa mainosta? Bussi ei koskaan tule sopivasti. Joko odotat sitä pitkään tai sitten myöhästyt.
Kirjoitan oman joka päiväisen kokemukseni bussilla matkustamisesta, enkä pitäisi sitä ”hyvänä bussihetkenä”.
Pysäkille kävellessäni huomaan jo kaukaa että katos on täynnä ihmisiä. Jos sade yllättää, myös ne joilla on sateenvarjot AUKI ovat siellä katoksen alla. Minkä helvetin takia? Myös tupakoivat ihmiset ovat änkeneet sinne, eikä savu pääse katoksen katon kuopasta ilmaan, vaan jää hautumaan kaukaloon. Jos itse haluat elää epäterveellisesti niin ei tartte pakottaa muita hengittämään savua.
Bussin saapuessa kukaan ei jaksa nostaa kättään pysäyttämisen merkiksi ja kuljettaja joutuu tekemään äkkijarrutuksen.
Bussiin noustessa kuljettajalla on kahden metrin mela otsassa. Tervehtiessäsi saat vaan vaimean ”moro” ja vihaisen katseen. Olet palveluammatissa hyvä ihminen. Korvaa olematon seksielämäsi edes runkkaamalla ja hymyile.
Aah, suomalainen kulttuuri. Jokainen istuu omalla rivillään ikkunapaikalla. Tämä on minun suosikkikohta. Alkaa päivän bingonumeroiden arpominen, kenen viereen mahdatkaan istua. Mikä vaikuttaa juuri Sinun valintaasi? Pitääkö se olla hyvännäköinen vastakkaisen sukupuolen edustaja vai riittääkö Sinulle yleisesti siisti ja pesulla käynyt ihminen?
Niin ja sitten tietenkin se klassikko: lähellesi istuu se maailman paskimmalta haisevin roskakompostori, jonka rasvaisissa hiuksissa käy luteiden armoton kuhina. Voi sinua raukkaa, joka edellisessä kohdassa löysit kokonaan oman rivin ja kompostori istuikin ihan viereesi. Busseissa lisävarusteena ilmastoinnin sijaan voisi olla pyykkipoikia. Pyykkipojat estävät hajun haistamisen, eivätkä levitä sitä voimakkaalla kiertoilmalla pitkin autoa.
Lastenrattaat ja ihanat äidit. Tämän päivän linja-autosi on sellainen vähän vanhemman mallinen – ei matalalattia. Nuori äiti on tulossa kahden kakkatehtaan kanssa kyytiin. Keskiosassa autoa istuu tällä kertaa vanhoja ihmisiä, eläkeläisiä ja yksi noin 16 vuotias miehen alku huppu päässä.
Tiedätte sellasien hiphop-tyylisen pukeutumisen. Korvissa paukkuu 50 Cent vai mitä niitä on? Kukaan ei mene auttamaan ja miehen alkukin vain istua möllöttää vaikka näkee selvästi että apu olisi tarpeen. Edestäni ehti herrasmies ennen minua ja korjaa tilanteen.
Keskustan kohdalla bussi tulee etuovelle asti täyteen. Kaukana siis mainoksen antamasta kuvasta, jossa nainen istuu yksin 4 ihmisen seurueen penkeillä. Jokaisen pysäkin kohdalla kestää monta minuuttia kun joku ryömii ihmismassasta ulos.
Niin ja pisteet niille Tampereen ammattikoululaisille, jotka kuljette bussilla ruuhka-aikaan sen yhden pysäkin välin, jotta pääsette hallilta koululle. Pitäisikö ostaa teille jäätelöt ja antaa maailman laiskimman ihmisen tittelit?
Keskusta ohitettu. Alkaa näyttämään jo paremmalta. Mutta ei. Siellä ne taas ovat. Ala-asteen 2.B, menossa uimahalliin. Luokan lastaus kestää sen 15min, jotta varmasti jokainen Jani Sievinen mahtuu kyytiin, kauhealla huudolla tietenkin. Lisäksi rattaissa nukkuvat kakkatehtaat pelästyvät ja alkavat itkeä. Lempeän äidin hyssyttelyt ei auta kun uimarit jyräävät sisään. Tässä kohtaa ollaan siinä stressaantumisen ja sekoamisen rajamaastossa.
Loppumatka onkin sitten jo helpompaa. Auto tyhjenee tasaisesti ja uimaritkin pääsevät altaaseen, vaikka lähteminen linja-autosta kestää yhtä kauan kuin tuleminenkin.
STOP-napin painaminen. Oma taiteenlajinsa tämäkin. Toiset painavat jo bussin lähtiessä edelliseltä pysäkiltä, kuljettajan miettiessä että haluaako asiakas jäädä vielä tällä pysäkillä vai vasta seuraavalla.
Toisena ääripäänä on se käyttäjäkunta, joka käsittää STOP-napin sellaiseksi hätäpainikkeeksi. Sellaiseksi jota painetaan juuri hädän hetkellä eikä yhtään aikaisemmin. Tuloksena jälleen niskajäykkyyttä ja mustelmia otsassa.
Huutaminen puhelimeen. Kiva kun takana istuu hieman pullea, reilu keski-ikäinen nainen puhelin kädessä. Kyllä se kaveri kuulee sun asiat varmasti pienemmälläkin äänellä. Se että et itse kuule mitä puhut, ei tarkoita sitä ettei toinen sitä kuulisi.
Koko bussi ainakin tietää, kuinka Irmeli oli kertonut Sirpalle ostaneensa uuden hameen ja se ei sopinutkaan. Hametta vaihtamaan vähintään poliisisaattueen kanssa.
Tämä kaksi kertaa päivässä ja neljä kertaa niinä päivinä kun on sali. Päivävuoro kulkee 10 min välein, joten tuskin se helpottuisi vuoroja lisäämällä. Todellakin kärjistettyä, eikä nuo kaikki yleensä kerralla tule vastaan, mutta vituttaa se osakin.
Pidätän oikeuden seurauksista jos viherpiipertäjä tulee kertomaan minulle julkiseen liikenteen hyvistä puolista. Kun valmistun, on 4.8 V8 vähintään varteenotettava vaihtoehto. Huumorimieltä mukaan lukijat!
-Potso