- Liittynyt
- 9.2.2007
- Viestejä
- 318
Esitän tyhmän kysymyksen, mitä toleranssilla tässä tapauksessa tarkotetaan? Olisiko mahdollista, että jos lääkkeitä vähentäisi olisi niillä parin viikon tasoituksen jälkeen kuitenkin riittävä vaikutus? Voisiko siihen alkutilanteeseen "palata" ja alkaa hoitaa alkuperäistä ongelmaa?
Olen samaa mieltä että mielialalääkkeiden aiheuttama haluttomuus on varmasti vaiettu ja yleinen aihe. Itse aikoinaan vaihdoin ensimmäiset lääkkeet syynä hurjan laihtumisvauhdin lisäksi tuo haluttomuus. Seuraavat lääkkeet eivät vaikuttaneet haluttomuuteen niin vahvasti ja kun ne ajan kanssa sai puolitettua niin päästiin takaisin lähes normaaliin. Siinä tilassa tosin ei olla enää.
Toleranssilla tarkoitan juuri sitä itseään, eli yks nappi ei enää yksinkertaisesti riitä toivottuun tulokseen. Herran omien sanojen mukaisesti on sama ottaako yhden tai ei ollenkaan..
Kyseessä ei siis ole masennus, vaikka samaisella lääkityksellä hoidetaan sitäkin.
Kyseessä on vielä sairaus jota ainakaan minä en vain pysty käsittämään, ehdotinkin aluksi et eiks niit lääkkeit vois vaan lopettaa

Ei se ihan niin mene... Nyt kun mies on alkanut kertomaan enemmän oireistaan, toki käsitän hieman enemmän, mutta kokematta sitä itse ei oikein voi tajuta.. Aivan käsittämätöntä miten tollanen tauti voi ees olla. Prklprklprkl turhautuminen. Normaaliksi meidän suhdetta ei voi kuvailla, välillä on käynyt mielessä miehen vaihtaminenkin noiden juttujen takia... Mä haluan seksiä prkl!

