Vitun seksitön avioliitto. Kahdeksan vuotta ollaan oltu kohta yhdessä ja rakastetaan kyllä toisiamme, mutta rouva nyt ei vissiin olenkaan tajua, että olisi ihan miehestäkin mukavaa joskus tuntea olevansa haluttava.
Miksi vitussa minun täytyy aina tehdä aloite ja toivoa parasta? Max. kerran kuukaudessa onnistuu. Voi helvetti.
Aletaan olemaan siinä vaiheessa, että lapsiakin suunnitellaan, mutta onkohan vaimoni nyt ollenkaan tajunnut, että raskaaksi tuleminen edellyttää mahdollisesti useita yhdyntöjä. Kun asiasta yrittää keskustella, muija vetää pultit. Lakkaa jo itseäkin kiinnostamasta.
Lisäksi täällä opiskelupaikkakunnalla minulla ei ole ystäviä ja koti-illat kun tarkoittaa netissä istumista tai telkkarin katsomista niin vitutus ja turhautuminen kasvaa kolossaalisiin mittasuhteisiin. Koululla olen ainoa mies meidän ryhmässä ja sielläkin todella kyllästyttää tyhmien ämmien (huom! ei kaikki) jonninjoutava lässytys.
Isäni kärsii etenevästä neliraajahalvauksesta ja puhekyvyn menetyksestä ja äiti on alkoholisoitunut. Yksi kaveri (lapsuudesta asti) kärsii masennuksesta ja meinas just tappaa ittensä. Alkaa oikeasti vituttaa.