Välillä vituttaa ihan kympillä olla fiksu, lainkuuliainen ja vastuuntuntoinen aikuinen.
Olin nimittäin kaverini kanssa varjoapprossa Tampereen Onnelassa istumassa rokkipuolella pöydän ääressä ihan rauhassa kuuntelemassa musiikkia ja katselemassa ihmisiä, kun siitä ohi horjahtelee sellainen suht roteva, parrakas ja noin minun mittaiseni kaljupää. Tämä valopää päättää toki tulla sitten juuri siihen meidän pöytäämme vasten nojailemaan ja huojumaan. Vähän ajan päästä se sitten alkoi siinä teetellä sammumista ja röhjöttää siinä pienellä pöydällä. Aikani katseltuani ehdotin tälle jannulle ihan asiallisesti, että hän voisi mennä johonkin muuhun pöytään nukkumaan(Koska hän ei todellakaan ollut mikään tuttu eikä myöskään ollut millään lailla kysynyt, että häiritseekö hänen tulemisensa siihen pöydälle makoilemaan mahdollisesti meitä, jotka olimme siinä jo pitkään istuskelleet ennen hänen saapumistaan. Eikä minulla myöskään ollut mitään mielenkiintoa jäädä odottelemaan, että milloin hän mahdollisesti oksentaa minun tai kaverini syliin tms.) Totta helvetissä tämä sankari sitten veti siitä herneet nenään ja alkoi meuhkaamaan siihen malliin, että olisi ihan pian tulossa kimppuun siitä ja tilanne menisi tappeluksi. Tässä vaiheessa minä sitten vitutukseni äärimmäisin ponnistuksin hilliten tein, kuten aikuisen ja selvinpäin olevan ihmisen oletetaan ilmeisesti tekevän tällaisessa tilanteessa ja kävelin tieheni siitä pöydästä kaverini perässäni.
Se mikä minua siis vituttaa tässä aivan helvetisti on se, että nyt tämä urpo todennäköisesti luulee olevansa aivan helvetin kova jätkä ja luulee, että luikin tilanteesta peloissani ja häntä koipien välissä pois. Todennäköisesti naapuripöytien ihmisetkin luulevat samaa, jos edes huomasivat koko tilannetta. Ja kun minua itseäni ei olisi siinä tilanteessa mikään huvittanut niin paljon, kuin vähän lakaista lattioita sillä idiootilla ja opettaa sille tapoja. Lopputuloksesta ei olisi ollut mitään epäselvyyttä, sillä se mies oli niin humalassa, että hyvä kun pystyssä pysyi ja sekin vaati ankaraa keskittymistä. Itse taas olin täysin selvinpäin(kuten aina) ja skarppina. Reaktioajasta on ehkä turha edes puhua tässä tapauksessa, sillä ko. jannu sammui ihan pian sen jälkeen jonnekin nurkkaan ja heitettiin pihalle. Lisäksi työn puolesta olen aina välillä joutunut vääntämään vastaavien idioottien kanssa, ettei se sikälikään olisi ollut mitenkään vierasta tai pelottavaa. Ero on vain siinä, että töissä voimankäyttö on välillä välttämätöntä ja lain oikeuttamaa. Baarissa taas oikeuksistaan kiinni pitäminen ja sen takia tappeluun joutuminen ei olisi kumpaakaan eikä varsinkaan yhtään viisasta, mutta kiusaus oli silti todella kova.
Tuossa kyseisessä tilanteessa vitutti kovimmin se, että koska en halua ottaa pienintäkään riskiä maineeni tahraamisesta ja haluan käydä ko. baarissa jatkossakin, niin minun piti vain niellä tuo isottelu ja vittuilu ja vaikuttaa täydelliseltä nynnyltä lähtemällä kävelemään, vaikka todellisuudessa minun oli lähdettävä hillitsemään itseäni muualle etten olisi antanut periksi kiusaukselleni hieman ravistella sitä jannua. Olisin toki voinut käydä kertomassa asiasta tämän jälkeen portsarille ja pyytää heittämään tämä jannu pihalle, mutta mitä minä olisin sillä enää voittanut. Sillä pöydän menetyksellä itsessään ei lopulta ollut paskankaan väliä, vaan eniten minua korpesi se, että jouduin antamaan periksi tuollaisen idiootin uhkavaatimukselle, vaikkakin aivan muista syistä, kuin mitä se todennäköisesti luuli.
Oikeastaan ei vituta, huvittaa...
