Vituttaa niin ankarasti

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Klep
  • Aloitettu Aloitettu
Meta title: 💥 Vituttaa niin ankarasti – ketju jossa höyryt päästetään ulos ennen kuin pää räjähtää

Meta description: Keskustelua arjen ärsytyksistä, vastoinkäymisistä ja tilanteista jotka nostavat verenpaineen – tänne saa purkaa ilman filtteriä.


Mikään ei oo yhtä vittumaista kun kuulla kesken jalkatreenin huuto "varattu vuoro alkaa!" :curs: Oma moka sinänsä kun ei koskaan muista niitä :wall:
 
:wall: Miksi mun pitää olla aina niin tyhmä? Millonkahan mä alan viisastua ja oppia hoitamaan asiani niin ettei aina oo joku sotku edessäpäin.. :wall: :wall: :wall: :wall: vituttaa
 
Musicmatchi veivaa randomilla biisejä ja on tykittäny kahta biisiä vuorotellen. Joista toinen on joku vitun Gwen Stefani :jahas:

Noh... tää oli vaa tämmöne lievä vitutus :)

AI NIIN! Nyt ku tähän kirjotan ni voisin ilmottaa miten saatanan helvetin vittumainen se vitun CrazyFrog munapää hinttari on.

Ah ku helpotti.
 
naksu sanoi:
Suhteesta voi lähteä aina. Mikään ei vituta jälkeenpäin kuten tuollainen roikkuminen.
Juuri näin. Minullakin ennen eroa ero tuntui mahdottomalta ajatukselta, vaikka suhde ei toiminutkaan. Kun ero lopulta väistämättä tuli, niin tasan kahden päivän suremisen jälkeen iski suuri helpotus. Nyt helpotusvaiheen jälkeen on vitutusvaihe. Joka päivä vituttaa, että suhteessa tuli roikuttua aivan liian pitkään. Ja se, että joka päivä vituttaa, vituttaa.
 
No olin tana kesana 2vk ilman reenimahollisuutta ja sina paivana ku paasen kotia illalla ni tuttu sekoilee ja vetaa meikaa paahan -> paa asfalttiin ja sairaalaan. sitte ku sielta paas ni 5vk reenikielto. fak. ja sitte ne kammi tarkastuksen kans ja taas odotusta......
 
Mika1979 sanoi:
Täysin samaa mieltä..naiset :wall: :wall: Vittu että vituttaa. No, ainahan mä voin mennä salille..
heh, jätkää kyllä vituttaa naiset 24/7 :D

Mitenköhän jotkut sen tekevät, että eivät ole moksiskaan kun naisasiat kusee ja pahasti? Taitaapi olla vain pelkkää ulkokuorta, ja sisällä vitutuksen määrä on valtava.
 
Joo no en tiedä pitäiskö tosta "kyvystä" olla kateellinen.. Onhan tässä kaksi tapaa purkaa oloa: Tänne Pakkikseen ja salille, rauta ei petä.. :rock:
Niin ja ei pidä ottaa tätä mun avautumista yleistyksenä, kyllä ihan vaan yksi nainen saa mielen matalaksi.. :wall: Lopuista 4,5 miljardista (tai jotain) en sitten tiedä..
 
Voi jumalauta, uudet naapurit on muuttanu alakertaan ja 8.30 alkaen on poravasara nussinut seinää. Välillä tahtia pitää normivasara ja sitten taas poran kimppuun, prkl.
Eihän tässä muuta mut kun yrittää syödä aamiaista ja kuunnella radiota, niin ei jaksa naurattaa yhtään.
 
jänkäkoira sanoi:
Voi keijon märät kengät, minkä saatanan takia threadin otsikkoon pitää joka jeesuksen kerta laittaa VIRALLINEN??! tana ttu etti Vittu kun on virallista.
Sama. On se sitten niin vitun virallista ja suurta. Perkeleen perkele. Lisäksi hieman vitutusta aiheuttaa flunssa, joka on jo onneksi paranemaan päin. Kävin kertaamassa ja tottakai yhdellä meistä oli jo tullessa helevetillinen räkätauti. No luonnollisesti SA-olosuhteissa se on viikossa kaikilla. Saatanan vittu. Tänään pitää lähteä yrittään salille, vaikka olo on todella löysä. Kouluunkin piti raahautua kun tutorihommiin tuli lähettyä. Sekin vituttaa kun pitää ootella täällä että mun tunti alkais kun mun tutorointiluokalla on jotain infotunteja joita en todellakaan mene kuunteleen toista kertaa.
 
ace-oo- sanoi:
Mitenköhän jotkut sen tekevät, että eivät ole moksiskaan kun naisasiat kusee ja pahasti? Taitaapi olla vain pelkkää ulkokuorta, ja sisällä vitutuksen määrä on valtava.

Naisasiat? Mitä ne semmoiset ovat? :eek:

Voin vastata tuohon ihmettelyysi, ettei minua edes sisäisesti ärsytä suunnattomasti naisasioiden puute. Aika tarkkaan silloin, kun täytin 17v, minulle tuli sellainen ajatusmalli näihin asioihin, että tulee jos (toivottavasti jos=kun) on tullakseen. Usean vuoden yrittämisen tuloksena totesin, ettei minulla vain ole pokkaa mennä juttelemaan tytölle ellei ole aivan pakko. Nyt elelen sillä periaatteella että mikäli joku tulee juttelemaan juttelen takaisin, mutta ellei tule niin pärjään ilmankin.

Voipi kuullostaa hassulta mutta näin täälläpäin. Eikä edes käy mahdottomasti omantuntoni päälle, hitusen kyllä toisinaan. :)
 
Tämä saatanan flunssa ei suostu lähteen veks. Vielä ainakin tämä ja huominen päivä kotona elbaillessa. Jos jo keskiviikkona kykenisi töihin ja torstaina salille, saa ny nähä...
 
Opossumi sanoi:
minulle tuli sellainen ajatusmalli näihin asioihin, että tulee jos (toivottavasti jos=kun) on tullakseen. Usean vuoden yrittämisen tuloksena totesin, ettei minulla vain ole pokkaa mennä juttelemaan tytölle ellei ole aivan pakko. Nyt elelen sillä periaatteella että mikäli joku tulee juttelemaan juttelen takaisin, mutta ellei tule niin pärjään ilmankin.

Voipi kuullostaa hassulta mutta näin täälläpäin. Eikä edes käy mahdottomasti omantuntoni päälle, hitusen kyllä toisinaan. :)

hassua tai ei,mutta ylläoleva teksti ois voinu yhtä hyvin olla mun näppikseltä,aika pitkälti samankaltaiset ajatukset täälläkin...
 
Vituttaa elämä ilman mutsia. Välillä sitä luulee että tässähän tää kulkee, mut sit tulee "näitä" päiviä. Ja näköjään ne tulee aina systerin kanssa yhtä aikaa, raasu oli äsken ihan hajalla. Ja sit on faijasta huoli, vaikka ne systerin kanssa asuukin, että miten pärjää, kun pitäs ite hakeutuu hoitoon. Välillä tuntuu että pää räjähtää, eikä siihen auta ku reenit. Unihäiriö on ollu mutsin kuolemasta asti. Mä en pysty nukkumaan, koska heti kun meen sänkyyn, alkaa ahdistamaan IHAN KAIKKI! Unilääkkeet oli, mut avo piilotti ne, kun uhkailin huonona päivänä vetäväni överit. Ja sit on taas tällanen mitä vittua mäki elän fiilis. Vituttaa kaikki kaverit, jotka on ymmärtävinään, vaikka ne ei vittuakaan voi käsittää miltä musta tuntuu. Loppuukohan tää tuska ikinä?

Feikkiedit: VItuttaa vastata kysymykseen: Mitä kuuluu? Mitä siihen voi vastata? Hyvää (paskapuhetta), huonoa (lähempänä totuutta, mut ei niin voi aina vastata, ja toisaalta elämäntilanteeseen nähden hyvää, siis joskus ainakin). Mitä vittua tollasta kysellään ylipäänsä? Jos et oo nähny vaikka kuukauteen, pitemmästä ajasta puhumattakaan, niin miten sä vastaat lauseella tai parilla kysymykseen, mitä kuuluu?!?
 
Näin päällimmäisenä flunssa ja se että pitää huomenna vaivautua diacorilla käymään hakemassa saigonia. Ei voi treenaa.

Ei niin päällimmäisenä duuni, ja ne lukion 9 suorittamatonta kurssia, jotka pitäis jaksaa suorittaa ja kirjottaa että pääsis opiskelemaan ja olis jotain tavotteita, pääsis sellasiin hommiin mitä haluan tehdä. Myöskin kolme palloa vituttaa, vaikka ne maksaa yllättävän hyvin. Muijan kanssa meni poikki joku kuukaus sitte, oli ns. sopuero eikä jääny mitään hampaankoloon mutta näin loppukesästä-syksyllä kyllä olis kiva jos ois joku jonka kanssa masistella tää pimenemiskausi. Ja pimppiä en oo saanu aikoihin.

Ajokortti vanheni 31.12.2004 ja oon siitä lähtien ajanu käytännössä ilman korttia kun en vaa oo jaksanut uusia. Koko ajan koputtaa takaraivossa. Pitäis mennä ilmoittautuu sinne iltalukioon, ensimmäinen jakso alkoi vissiin justiinsa, johon oisin päässyt hyvin mukaan jos vaan oisin saanu sen ilmoittautumisen itestäni irti. Toisaalta pari tuusaa brutto kuussa niin ei tullu lähettyä kun raha maistuu. No ei tässä oo ku 20 ikää, eiköhän sitä kerkiä.

Sinäänsä kaikki mittakaavaan sijoitettuna pieniä ongelmia mutta tää yleinen masentuneisuus ei edesauta asoiden etenemistä. Niin siihen ois lääkkeetkin ku vaan pyytäis ja ne auttais mutta kestäis 2vko että alkais taas vaikuttaa.

Myönnettäköön että tää vastaus osui tällaiseen pimeään, kuumeiseen pahanolonhetkeen, oikeasti mulla on asiat ihan hyvin, vaikka ainahan jotain on pielessä :thumbs:
 
Opossumi sanoi:
Nyt elelen sillä periaatteella että mikäli joku tulee juttelemaan juttelen takaisin, mutta ellei tule niin pärjään ilmankin.

Hyvä periaate ja sama kuin meikäläiselläkin. Kohta tulee 30 täyteen ja yksin elelen. :D Välillä tuntuu, että olisihan se elinkumppani ihan mukava, mutta onneksi on näitä viestiketjuja, joista saa motivaatiota jatkaa entisellä linjalla. Mutta sä olet Opussumi vielä nuori ja sulla on mahdollisuuksia. :whip:
 
Tähtityttö sanoi:

"... ja kaikki mikä meillä oli yhteistä, muuttui kidutukseksi."

En muista kenen kirjoittama teksti tuo oli. Osa kirjoittajan läheisen kuolemasta kertovaa katkelmaa, johon satuin törmäämään joku aika sitten. Jostain syystä se tuli tuosta tähtitytön tekstistä niin kovasti mieleen, että piti tänne laittaa.

Ei kyllä taida hirveesti oloa parantaa.
 
Back
Ylös Bottom