Vituttaa niin ankarasti

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Klep
  • Aloitettu Aloitettu
Työttömyys -> Rahattomuus. Ai että ottaa päähän kun rahaa ei ole tehdä mitään ja joutuu laskemaan pennosia jokaiseen asiaan. Töitä ei saatana mistään saa. Haastatteluja takana noin 15 kpl. Yhtään varteenotettavaa tarjousta ei ole tullu. Jotkut kunnon mulkkufirmat haastattelee 15 jannua kolmeen eri kertaan ja sitten toteavat että ei näistä kukaan oikeen nappaa ja laittavat haun uudestaan auki. Tervetuloa vittu työmarkkinoille. Tarjouksetkin ovat nykyään tätä tasoa.

Parastahan tässä on ettei asuinseudulta löydy yhtään mitään vaan pitäisi lähteä johonkin kauemmas, mutta kun ei ole töistä tietoa niin ei voi mihinkään muuttaakkaan. Kadun ikuisesti sitä helvetin päivää kun menin teknilliselle alalle. Paskin päätös koko elämässä. Jos pitäisi nuorelle antaa yksi neuvo ammatinvalinnan suhteen niin se olisi: Vältä teknillistä alaa kuin ruttoa!
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Vituttaa se, että kun mua alkaa vituttaa oikein paljon, niin alan itkeä. En siis vollota surusta vaan silkasta vitutuksesta. Ja se lisää vitutusta, että itken. Tadaa. Kierre valmis. Yleensä saan kyllä hermot pysymään kasassa, mutta tänään ei duunissa onnistunut. No ei siinä, on mulla oma työhuone ja yleensä saan olla ihan rauhassa koko päivän, mutta eikös tänään tietenkin vaikka kuinka monella ihmisellä ollut mulle asiaa just sillon kun hermot petti. Yritä siinä sitten soperrella pandakarhun näköisenä, että ei tässä mitään hätää, kukaan ei ole kuollut ja voidaan hoitaa nämä asiat pois päiväjärjestyksestä vaikka samantien.

Tänään varmaan rauta on kevyttä.. :puntti:
 
Mukavat kaksi viikkoa takana, lapset flunssassa +korvatulehdus toisella ja silmätulehdukset molemmilla, sit ukolla flunssa ja poskiontelontulehdus ja nyt sit vielä itellä jäätävä räkätauti ja molemmissa silmissä tulehdus, voi jumalauta! Eipä oo ihan muutamaan vuoteen ollut tällaista tautisumaa ja toivottavasti ei ihan hetkeen tule uudestaan, kohta katkee tältä kamelilta selkä! Kiitos.
 
miki sanoi:
Työttömyys -> Rahattomuus. Ai että ottaa päähän kun rahaa ei ole tehdä mitään ja joutuu laskemaan pennosia jokaiseen asiaan. Töitä ei saatana mistään saa. Haastatteluja takana noin 15 kpl. Yhtään varteenotettavaa tarjousta ei ole tullu. Jotkut kunnon mulkkufirmat haastattelee 15 jannua kolmeen eri kertaan ja sitten toteavat että ei näistä kukaan oikeen nappaa ja laittavat haun uudestaan auki. Tervetuloa vittu työmarkkinoille. Tarjouksetkin ovat nykyään tätä tasoa.

Parastahan tässä on ettei asuinseudulta löydy yhtään mitään vaan pitäisi lähteä johonkin kauemmas, mutta kun ei ole töistä tietoa niin ei voi mihinkään muuttaakkaan. Kadun ikuisesti sitä helvetin päivää kun menin teknilliselle alalle. Paskin päätös koko elämässä. Jos pitäisi nuorelle antaa yksi neuvo ammatinvalinnan suhteen niin se olisi: Vältä teknillistä alaa kuin ruttoa!
Click to expand...
Minullekin kävi noin joskus, kävin kolme kierrosta ja lopulta ketään ei palkattu. Vitutti. Feel u bro. Hae ulkomaille.
 
hurmanni sanoi:
Ja kun juttelen siitä kasvotusten esim. lääkärille enkä hyvin tuntemalleni ihmiselle, tulee jostain sisältä "toinen" mikä ei näytä itkua tai surua ulospäin vaan pitää sen sisällä. Eilen itkin ensimmäistä kertaa moneen, moneen kuukauteen. Ja itkin niin paljon kuin aikuinen mies voi yksin itkeä. Kun juttelen jollekkin lekurille, ei paha olo fyysisesti näy ulos ja sanat on vain sanoja joilla yritän kertoa oireita ja oloa. On erilaisia "miniä" eri tilanteisiin.
Click to expand...

Tämän hoidit surkeasti. Jos menet lääkäriin valittamaan vaivojasi niin silloin et esitä vahvaa etkä vedä päälle mitään suojamuuria. Miten hitossa se lekuri voi antaa oikeata hoitoa jos potilas feikkaa. Vähän kyynelkanavaa kun lääkärille avaa niin pari viikkoa saikkua pitäisi pudota.

hurmanni sanoi:
Mä tunnen myöskin häpeää jos olen esim kuumeessa tai vastaavaa, hakea sitä saikkua. Itseasiassa tunnen häpeää kaikesta, missä joudun olemaan itsekäs.
Click to expand...

Kerro lapsuudestasi...
 
hurmanni ei arvosta omia tunteitaan ja itseään. Hän potee helposti syyllisyyttä ja on luultavasti masentunut tai ainakin ylirasittunut. Syynä ehkä ylikunnollinen perhetausta tai kodin vähänen lämmön osoitus ja siitä johtuva turvattomuuden ja riittämättömyyden tunne. Seuraava potilas.
 
Axelpass Tommi sanoi:
Ydinkysymys on: etkö sinä halua olla ihmisten kanssa vai eivätkö ihmiset halua olla sinun kanssasi? Tuosta voit lähteä purkamaan, eikö totta.
Click to expand...

Nyt kun on taas samanlainen viikonloppu käsillä, niin on sopiva fiilis jatkaa aihesta. Voisin tehdä tästä melkein oman threadin, mutta en ole varma, tulisiko keskustelua riittävästi. Anyways, yläasteen ja lukion ajoilta mulla oli kolme erittäin hyvää ystävää, joiden kanssa nähtiin melkein viikottain. Meillä oli myös yhteinen musiikkiprojekti; treenikämppä ja laitteistoa yms. Oli myös muita kavereita, mutta keskityn nyt näihin kolmeen.

Suunnilleen 2009 alkaen tapaamisia kavereiden kanssa alkoi olla harvemmin ja osaltaan ihan ymmärrettävistä syistä; näillä saattoi olla tyttöystäviä, joiden kanssa halusivat viettää viikonlopun jne. Näiden ystävien kaveripiiri kuitenkin laajeni selkeästi varmaan juuri tyttöystävien ja koulu/työkaverien kautta. Yhteydenotot minuun vähenivät ja samalla myös minun pyynnöt tavata johtivat useammin kieltäytymiseen tai jäivät huomiotta. Joskus kun kysyin, olisiko yhdellä näistä aikaa nähdä viikonloppuna, syy kieltäytymiseen oli täysin ymmärrettävä; saattoi olla esim. matkalla Lontoossa. Toisinaan saattoi tulla vastaus, että on baarissa/ravintolassa toisenkin näiden minun "hyvän" ystävän kanssa. Mietin, miksei minua kysytty mukaan. Kieltäytymistä tai mukaan kysymättä jättämistä pahempaa oli kuitenkin se, että näistä ei enää seurannut yhteydenottoa takaisin; ei enää tullut viestiä "No nyt tänä viikonloppuna olisi aikaa, kun ei viimeksi ollut. Tehdäänkö jotain?" tjms.

Parin viime vuoden aikana ne muutamat kerrat, kun olen saanut viestin joltain näiltä kolmelta, se on aina ollut kutsu kaatamaan isomman porukan kanssa. Koskaan ei enää voi tulla kylään vain olemaan, vaan tapaaminen näyttää onnistuvan vain viinan merkeissä. Itse en edes tykkää juoda niin paljoa. Tämä kaikki on johtanut siihen, että vietän viikonloppuni yksin facebookia selaten ja muiden, kauniiden, sosiaalisten ja minua parempien ihmisten elämää kadehtien; on kuvia auringonlaskuista maailmanympärimatkoilta ja vaelluksilta Machu Picchulla. Kaipaan jatkuvasti takaisin vuosituhannen vaihteeseen, kun kesät vietettiin ulkona kavereiden DIY-skeittiledgeillä ja tyttöjäkin oli mukana. Ilmassa oli vielä sähköä. Ne päivät ei tule enää koskaan takaisin. Olisipa mulla edes pari kaveria, kenen kanssa voisin avata pari Coronaa ja pelata vaikka Monopolia. Eli kyllä mä haluisin olla ihmisten kanssa.




"I never conquered, rarely came
Sixteen just held such better days
Days when I still felt alive
We couldn't wait to get outside..."
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Niin, ite oon niin kiireinen ollut jo pidemmän aikaa, niin kaveritkin varmaan tajunnut, että mää kyllä oon yhteydessä, jos on aikaa jotain nähdä tai saunoo. Ei siinä kummaa mun mielestä oo että on se kysyjä. Väljäkö sillä on kuka kysyy, kunhan on hauskaa.

Perheellisille lienee turha kysellä 10 min varotusajalla että keitätkö kahvit. Monesti tulee soiteltua ja usein se pannu alkaa pöriseen, mutta ei toki aina :)
 
miki sanoi:
Työttömyys -> Rahattomuus. Ai että ottaa päähän kun rahaa ei ole tehdä mitään ja joutuu laskemaan pennosia jokaiseen asiaan. Töitä ei saatana mistään saa. Haastatteluja takana noin 15 kpl. Yhtään varteenotettavaa tarjousta ei ole tullu. Jotkut kunnon mulkkufirmat haastattelee 15 jannua kolmeen eri kertaan ja sitten toteavat että ei näistä kukaan oikeen nappaa ja laittavat haun uudestaan auki.
Click to expand...

Esimerkiksi "kasvu"yritykset saavat valtion ja eu:n tukia pitämällä työpaikkoja avoinna. Mikään ei kuitenkaan velvoita niitä palkkaamaan ketään, ellei sopivia löydy. Ja sopiviahan ei löydy, eihän heille ole edes työtiloja/työkaluja varattu. Itse tiedän muutamia firmoja joissa järjestetään työhaastatteluja vaikkei ole pienintäkään aikomusta palkata ketään. Tiedän myös eräitä jotka sellaisia firmoja tehtailevat tiuhaan tahtiin ja tukien loputtua pistävät firmat kiinni kannattamattomina. Ja eikun uutta pystyyn.

Mitään laitonta tuossa ei ole. Eihän aina voi onnistua. ;)

Toki niitä oikeitakin kasvuyrityksiä on ja ne kyllä palkkaavat tekijäihmisen.
 
timse sanoi:
Esimerkiksi "kasvu"yritykset saavat valtion ja eu:n tukia pitämällä työpaikkoja avoinna. Mikään ei kuitenkaan velvoita niitä palkkaamaan ketään, ellei sopivia löydy. Ja sopiviahan ei löydy, eihän heille ole edes työtiloja/työkaluja varattu. Itse tiedän muutamia firmoja joissa järjestetään työhaastatteluja vaikkei ole pienintäkään aikomusta palkata ketään. Tiedän myös eräitä jotka sellaisia firmoja tehtailevat tiuhaan tahtiin ja tukien loputtua pistävät firmat kiinni kannattamattomina. Ja eikun uutta pystyyn.

Mitään laitonta tuossa ei ole. Eihän aina voi onnistua. ;)

Toki niitä oikeitakin kasvuyrityksiä on ja ne kyllä palkkaavat tekijäihmisen.
Click to expand...

Ei laitonta? Kyllä kuvaamasi toiminta petokselta eli rikolliselta kuulostaa.
 
Tukia saa toteutuneisiin kustannuksiin, yleensä 30%, max 50% nähden. Ei mihinkään aikomuksiin tai haaveisiin (pois lukien startti raha). Eli itse pitää laittaa omasta pussista vähintään sama raha, ja tuki rahankin saa jälkikäteen hankkeen toteutuessa tai pätkissä kuten talolainan edistymistä vastaan.

Toki esson baarissa nämä tiedetään paremmin mutta ne on harvoin oikeudessa pitävää tietoa.
 
On myös yrityksiä jotka kilpailevat sopimuksista ja urakoista ja haastattelevat kymmeniä ihmisiä hommaan mitä eivät sitten saakaan. Ja haastatellut pidetään roikkumassa pitkäänkin lupailemalla että homma alkaa silloin ja silloin, ja jos ei alkanutkaan niin kohta tulee tietoa..koska yrityksille tämä ei maksa mitään.

Oma lukunsa on sitten vuokrafirmat jotka myös keräilevät valeilmoituksilla rekistereihinsä porukkaa joita voivat sitten tarjota asiakkailleen.
 
Pitäisi lopettaa alkoholinkäyttö kokonaan. Ekan kerran kuukauteen tuli otettua ja ilta/yö meni aivan loistavasti hyvä fiilis, mukava seuraa tms. mutta se krapulapäivä. Pinna niin kireällä kuin voi olla, päätä särkee ja nyt lisäksi vielä hävettää ja vi.uttaa aivan hemmetisti, kun keitti yli auton kyydissä ollessa. Joku siinä roikkui perseessä ja siitä sitten vittuuntuneena näytin vähän keskisormea. Onneksi en sentään autosta liikennevaloissa noussut vetäsemään turpaan vaikka sekin oli hyvin lähellä. Tosi kypsää käytöstä. Nyt verhot eteen ja parempia päiviä odotettelemaan.
 
pointfiveo sanoi:
Nyt kun on taas samanlainen viikonloppu käsillä, niin on sopiva fiilis jatkaa aihesta. Voisin tehdä tästä melkein oman threadin, mutta en ole varma, tulisiko keskustelua riittävästi. Anyways, yläasteen ja lukion ajoilta mulla oli kolme erittäin hyvää ystävää, joiden kanssa nähtiin melkein viikottain. Meillä oli myös yhteinen musiikkiprojekti; treenikämppä ja laitteistoa yms. Oli myös muita kavereita, mutta keskityn nyt näihin kolmeen.

Suunnilleen 2009 alkaen tapaamisia kavereiden kanssa alkoi olla harvemmin ja osaltaan ihan ymmärrettävistä syistä; näillä saattoi olla tyttöystäviä, joiden kanssa halusivat viettää viikonlopun jne. Näiden ystävien kaveripiiri kuitenkin laajeni selkeästi varmaan juuri tyttöystävien ja koulu/työkaverien kautta. Yhteydenotot minuun vähenivät ja samalla myös minun pyynnöt tavata johtivat useammin kieltäytymiseen tai jäivät huomiotta. Joskus kun kysyin, olisiko yhdellä näistä aikaa nähdä viikonloppuna, syy kieltäytymiseen oli täysin ymmärrettävä; saattoi olla esim. matkalla Lontoossa. Toisinaan saattoi tulla vastaus, että on baarissa/ravintolassa toisenkin näiden minun "hyvän" ystävän kanssa. Mietin, miksei minua kysytty mukaan. Kieltäytymistä tai mukaan kysymättä jättämistä pahempaa oli kuitenkin se, että näistä ei enää seurannut yhteydenottoa takaisin; ei enää tullut viestiä "No nyt tänä viikonloppuna olisi aikaa, kun ei viimeksi ollut. Tehdäänkö jotain?" tjms.

Parin viime vuoden aikana ne muutamat kerrat, kun olen saanut viestin joltain näiltä kolmelta, se on aina ollut kutsu kaatamaan isomman porukan kanssa. Koskaan ei enää voi tulla kylään vain olemaan, vaan tapaaminen näyttää onnistuvan vain viinan merkeissä. Itse en edes tykkää juoda niin paljoa. Tämä kaikki on johtanut siihen, että vietän viikonloppuni yksin facebookia selaten ja muiden, kauniiden, sosiaalisten ja minua parempien ihmisten elämää kadehtien; on kuvia auringonlaskuista maailmanympärimatkoilta ja vaelluksilta Machu Picchulla. Kaipaan jatkuvasti takaisin vuosituhannen vaihteeseen, kun kesät vietettiin ulkona kavereiden DIY-skeittiledgeillä ja tyttöjäkin oli mukana. Ilmassa oli vielä sähköä. Ne päivät ei tule enää koskaan takaisin. Olisipa mulla edes pari kaveria, kenen kanssa voisin avata pari Coronaa ja pelata vaikka Monopolia. Eli kyllä mä haluisin olla ihmisten kanssa.




"I never conquered, rarely came
Sixteen just held such better days
Days when I still felt alive
We couldn't wait to get outside..."
Click to expand...


No ei skedekenkähengailu ole 28-vuotiaan arkea. Sun pitää itse rakentaa mielekästä sisältöä arkeesi eikä roikkua menneessä. Minustakin ennen oli hauskempaa kuin nyt vaikka paperilla pyyhkii paremmin.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Axelpass Tommi sanoi:
No ei skedekenkähengailu ole 28-vuotiaan arkea. Sun pitää itse rakentaa mielekästä sisältöä arkeesi eikä roikkua menneessä. Minustakin ennen oli hauskempaa kuin nyt vaikka paperilla pyyhkii paremmin.
Click to expand...

Kyllä tuota "kaverisakkia" on kuule kaikissa ikäryhmissä ja porukoissa...yleensä vielä kehtaavat valittaa, ettei valituksen kohde ole pitänyt yhteyttä, vaikka oma toimintansa on juuri poinfiveon kuvailemaa....omassa kaveripiirissä on useampikin tällainen vötky ja tarpeeksi kun aikaa on kulunut, olen alkanut tulla johtopäätökseen, etten oikeastaan kaipaa näiden seuraa ollenkaan...eihän siitä saa mitään irti...jotain paskapuhetta korkeintaan ja sitä on kuultu jo tarpeeksi...
 
pointfiveo sanoi:
Tämä kaikki on johtanut siihen, että vietän viikonloppuni yksin facebookia selaten ja muiden, kauniiden, sosiaalisten ja minua parempien ihmisten elämää kadehtien; on kuvia auringonlaskuista maailmanympärimatkoilta ja vaelluksilta Machu Picchulla. Kaipaan jatkuvasti takaisin vuosituhannen vaihteeseen, kun kesät vietettiin ulkona kavereiden DIY-skeittiledgeillä ja tyttöjäkin oli mukana. Ilmassa oli vielä sähköä. Ne päivät ei tule enää koskaan takaisin.
Click to expand...

En halua (enkä ole) kuulostaa ilkeältä, mutta minusta tuo kohta kertoo aika paljon. Sinusta on tulossa itsesäälinen marttyyri, joka elää menneessä, katkerana ja negatiivisena. Sellaisen seuraan ei halua, miksi haluaisi?

Elämä vaan on sellaista, että kaverit ja kuviot vaihtuu. Hyväksy se, jätä mennyt menneeseen, kasva aikuiseksi. Hanki uusia ystäviä, kavereita, tekemistä. ÄLÄ KADEHDI.

Nyt vain projisoit ja ulkoistat ongelmasi - kaveriesi syytä lähes kaikki, eikö vain?! Ei heillä ole mitään velvollisuutta elää kuten ennen, tai kutsua sinua juuri sinua miellyttävällä tavalla jonnekin.

Eli ongelma on sinun asenteesi, ei mikään muu. Tämä kaikella lämmöllä. Toivottavasti otat onnesi omiin käsiisi, etkä jää sinne itsesääliin ja pessimismiin.
 
Puliukot. Tulin pittini kanssa kaupasta ostamasta ruoka, kävelin siinä kauppakassin kanssa ja yhdessä risteyksessä 2 puliukkoa tuli siihen ja sanoi että missä on XXXXXXXXX- (joku paikka mistä ikinä kuullutkaan). Näytin läpällä, että joo tuollapäin.
Sit ne rupes riehumaan että mun pitää viedä ne sinne. Sanoin että joo nou hätä, hypätkää urpot reppuselkään.
Sit niistä toinen työnsi kätensä taskuun ja sieltä taskusta osoitteli "MULLA ON ASE TÄÄLLÄ!!!!". Hajosin ihan helvetisti :lol2:

Huusivat että haluutsä kuolla, haluutsä homo kuolla nyt tähän paikkaan? Sanoin että eipä mulla tänään oo varattuna mitään muutakaan, samapa tuo olis lähteä. Sitten ne mumis siinä jotain, läksin jatkamaan matkaani koiran kanssa. Sitten ne rupes huutelemaan perään että ME TAPETAAN SUT, ME TAPETAAN TOI KOIRA, ME TAPETAAN SUN MUIJA, SE BLONDI HUORA!.
Siinä vaiheessa meni rauhan miehellä kuppi nurin :) (siis tuossa kohdin kun mun rakkaita, koiraa ja muijaa uhataan) Pistin koiran kiinni lyhtypylvääseen ettei se syö niitä elävältä, heitin kalliin hupparin pois päältä ja kävin antamassa kyytiä herroille. Riveleistä kiinni ja kyynärpäätä leukaperiin, putosi samantien.
Toinen ei tehnyt oikein mitään, päin kävellessä heitti kunnon snägäriheijarin joka meni ohi niin että soi. Kenttään molemmat ja runtua. Sitten ne inisi siinä että älä tapa. älä tapa. No enhän mä nyt tappamaan rupea sentäs. Toisen herrasmiehen verkkatakki meni rikki rytäkässä. Jätin 40e siihen makaileville tyypeille aineellisista kärsimyksistä.

e: En siis ole millään tapaa ylpeä siitä miten tuon koko homman hoidin, mutta niin se vaan on, että jos rauhan miehen saa suuttumaan sitä saa mitä tilaa :)
 
Pahoinpitely nyt kuitenkin on laitonta, vaikka miten "sitä saa mitä tilaa" ja vielä hymiön kera näköjään...

Lapsellista machoilua vetää turpaan jotain tyhjän jauhajia. Tai ylipäätään ketään. Ja varsinkin itseään heikompia. Ei kiva. Ei noin. Mutta sinähän vain pönkitit sitä negatiivista mainetta ja stereotypioita, mitä bodareilla ja pittien omistajilla on. Onneksi olkoon siitä sitten.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom