Vituttaa niin ankarasti

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Klep
  • Aloitettu Aloitettu
Meta title: 💥 Vituttaa niin ankarasti – ketju jossa höyryt päästetään ulos ennen kuin pää räjähtää

Meta description: Keskustelua arjen ärsytyksistä, vastoinkäymisistä ja tilanteista jotka nostavat verenpaineen – tänne saa purkaa ilman filtteriä.


Se ei nyt oo niin helppoa vaihtaa vaan sitä työtä ja mennä simmoseen työhön, mistä tykkää. Pitäis se 3 - 4 vuotta käydä jotain koulua ja sit kattoo sitä työpaikkaa.
Eikä sittenkään onnistu. T: Insinööri joka edelleenkin vaihtaa niitä vitun renkaita. Melkein vituttaa nämä hyvät ideat, missä kehotetaan vaihtamaan työpaikkaa. Ai kun olisikin niin helppoa.
 
Jos nyt vaan vituttaa jotku luonnontieteet, jotka ei millään muotoa kiinnosta, niin tuskin ne nyt tolla "huoletonta aikaa" ajattelulla lakkaa vituttamasta?

Käyn pakolliset lyhyen matikan kurssit, ja pakollisen fysiikan ja kemian kurssit läpi. Ehkä kirjoitan lyhyen matematiikan ja se siitä. Vituttaa silti.
 
Eli siis toisin sanoen, on parempi mädäntyä eläkeikään paskahommissa kuin käydä pari vuotta skolea kivan työpaikan tähden?

Tottakai sitä unelmatyöpaikkaa kannattaa etsiä. Kovin moni sitä ei kuitenkaan löydä koskaan. Ja mitä sitten, kun on 4 vuotta istunu ammattikorkeakoulussa ja ollu muutaman vuoden töissä ja tajuaa ettei se olekkaan yhtään se oma ala? 4 vuodeksi kouluun uudestaan jotain muuta opiskelemaan?

Mulla ittelläni ei oo ainakaan mitään hajua, et mitä haluisin tehdä "isona". Sen tiedän tosin, että näitä haalarihommia en jaksa tehdä missä nyt olen. Eli ainoo vaihtoehto on opiskelu. Sen näkee sit joskus tulevaisuudessa et tuleeko mentyä oikeelle alalle ja oikeaan kouluun.
 
Tottakai sitä unelmatyöpaikkaa kannattaa etsiä. Kovin moni sitä ei kuitenkaan löydä koskaan. Ja mitä sitten, kun on 4 vuotta istunu ammattikorkeakoulussa ja ollu muutaman vuoden töissä ja tajuaa ettei se olekkaan yhtään se oma ala? 4 vuodeksi kouluun uudestaan jotain muuta opiskelemaan?

Mulla ittelläni ei oo ainakaan mitään hajua, et mitä haluisin tehdä "isona". Sen tiedän tosin, että näitä haalarihommia en jaksa tehdä missä nyt olen. Eli ainoo vaihtoehto on opiskelu. Sen näkee sit joskus tulevaisuudessa et tuleeko mentyä oikeelle alalle ja oikeaan kouluun.
Mä tajusin ihan liian myöhään mikä itse haluan olla. Vasta reilusti yli parikymppisenä. Ihan oikeasti haluaisin olla lääkäri. Mutta sitä varten olisi pitänyt tehdä ihan alusta asti eri valintoja. En tiennyt mitä haluan tehdä, niin menin amikseen. Olisi pitänyt ottaa lukio. Siinä taas olisi ollut vaarana se, että jos en jatkakaan opiskelua, niin päädyn mäkkäriin töihin. Amiksesta saa sentään jonkun ammatin. Silloin olin sitä mieltä, että ei opiskelu kiinnosta. Vituttaa kun yläasteella pitää jo tietää mitä haluat tehdä isona. Minä en ainakaan tiennyt yhtään. Ja nyt tuntuu siltä, että on liian myöhäistä. Olen hukannut elämäni. Jos olisin alusta asti valinnut oikein, olisin nyt jo se hemmetin lääkäri.
 
No en minäkään mitään unelmatyötä tee, vaan kivaa hommaa, joka ei pahemmin stressaa eikä myöskään ole liian tylsää. Palkkaa en paljoa saa, mutta paskat siitä kun viihtyy. Ja on sitä tullu tehtyä kaikenlaista hommaa, epäkeskolla jotain helvetin metallinpalasia väännelty, se se vasta hanurista onkin, tuijottaa seinää 8,5h päivässä, mutta koska en ole idiootti niin otin hatkat kyseisestä hommasta, vaati pienen työttömyysjakson mutta se poiki taas hyvällä duunilla, niin ne asiat etenee. Mutta toki me kaikki olemme erilaisia, jos on suuruudenhullu tai muuten vain suuret haaveet/tavoitteet niin ei muuta kuin niitä tavoittelemaan, ei sellaisten hommien saaminen kuulukaan tulla helpolla.
 
Tämä iki-ihana kreikkalainen (yllätys) ravintola jossa olen töissä, päätti jättää palkat maksamatta tänään. "We pay you tomorrow, sorry I forgot to mention, its only one day anyway". Onhan se hel-vetin hienoa, kun on kultalusikka perseessä syntynyt, niin ei paljoa haittaa varmaan tollanen yhden päivän viive, mutta joillain meistä nyt on tiettyjä maksuvelvoitteita tänään, eikä huomenna. Ragetin omistajan pojalle, joka hoitaa palkanmaksun, niin se sai sen maksettua heti. Mutta silti mun kaikki suoraveloitukset meni vituiksi, ja mun piti soitella firmoihin ja maksaa ja järjestää uudelleen ne suoraveloitukset maksuun.

Pankki yllättäen tuli vastaan, ja ystävällisesti ei laskuttanut palvelumaksuja, kun äärimmäisen miellyttävällä ja lupsakalla lähestymistavallani asiasta neuvottelin.

Ja minä olen lomalla nyt, varmaan mä haluan tällaista turhaa paskaa hoitaa lomapäivinäni vaan siksi, että kreikkalainen ei osaa hoitaa asioita.

Vitun kreikkalaiset. On siinä mulla kanssa kansa.
 
Mä tajusin ihan liian myöhään mikä itse haluan olla. Vasta reilusti yli parikymppisenä. Ihan oikeasti haluaisin olla lääkäri. Mutta sitä varten olisi pitänyt tehdä ihan alusta asti eri valintoja. En tiennyt mitä haluan tehdä, niin menin amikseen. Olisi pitänyt ottaa lukio. Siinä taas olisi ollut vaarana se, että jos en jatkakaan opiskelua, niin päädyn mäkkäriin töihin. Amiksesta saa sentään jonkun ammatin. Silloin olin sitä mieltä, että ei opiskelu kiinnosta. Vituttaa kun yläasteella pitää jo tietää mitä haluat tehdä isona. Minä en ainakaan tiennyt yhtään. Ja nyt tuntuu siltä, että on liian myöhäistä. Olen hukannut elämäni. Jos olisin alusta asti valinnut oikein, olisin nyt jo se hemmetin lääkäri.

Eihän sinua mikään estä opiskelemasta lääkäriksi. Lähdet iltalukioon ja sitten menet lääkikseen. Jos halua oikeasti on, niin kyllä se kannattaa! Sulla on vain yksi elämä ja se kantsii käyttää minusta tekemällä niitä juttuja mitä haluaa.
 
Kun Discovery nyt näkyy ilmaiseksi, niin katsoin sattumalta yhden jakson kultakuumetta. Kyllä alkoi vituttamaan toi Dakota-Fred, ei noin voi tehdä. Paska jätkä.
 
Niin just!! Naattikaa, elätte elämän parasta ja huolettominta aikaa.

Toivon että tää oli vitsi. Olen kylläkin amiksessa mutta aivan sama, mikäli tämä on mielestäsi huoletonta ja työelämä on samanlaista niin _lupaan_ että löydätte lehdestä uutisen turun lähistöllä itsemurhan tehneestä miehestä. Rahaa ei ole ikinä, osa-aikatöitä ei saa ja kaikki on viturallaan... Vituttaa tuo klisee aivan saatanasti.
 
Mä tajusin ihan liian myöhään mikä itse haluan olla. Vasta reilusti yli parikymppisenä. Ihan oikeasti haluaisin olla lääkäri. Mutta sitä varten olisi pitänyt tehdä ihan alusta asti eri valintoja. En tiennyt mitä haluan tehdä, niin menin amikseen. Olisi pitänyt ottaa lukio. Siinä taas olisi ollut vaarana se, että jos en jatkakaan opiskelua, niin päädyn mäkkäriin töihin. Amiksesta saa sentään jonkun ammatin. Silloin olin sitä mieltä, että ei opiskelu kiinnosta. Vituttaa kun yläasteella pitää jo tietää mitä haluat tehdä isona. Minä en ainakaan tiennyt yhtään. Ja nyt tuntuu siltä, että on liian myöhäistä. Olen hukannut elämäni. Jos olisin alusta asti valinnut oikein, olisin nyt jo se hemmetin lääkäri.
Kaikki ei tiedä sitä vieläkään... mua painostettiin yliopistoon ja kun veli opiskeli jo otaniemessä, suuntasin sitten sinne kun en muutakaan keksinyt. Siinä sit muutama vuos räpellystä, tosin ihan hyvin arvosanoin, kunnes pitää tunnustaa että ei vaan kiinnosta ja ei varmana tuu ikinä valmista. Onneks kesille on aina töitä löytynyt ja jotain keikkoja muutenkin mut nyt kun pitäis kokopäiväistä vakituisempaa hommaa löytää, se on yhtä helvettiä.

Suuri osa duuneista on kuitenkin sellasia että fiksu jannu pärjää ilman mitään tutkintoa ja koulutuksia ihan yhtä hyvin (ja miksei paremminkin..) mut käytännössä ilman suhteita niitä paikkoja ei saa ilman jotain tutkintolappua. Vaikka olis jotain mappien pyörittelyä ja kahvinkeittoa. Tai vaikka porkkanoiden myymistä.
Toki siinä on aina se motivaatioepäily ja hirvee paskamyrsky työpaikalla jos joku "kadulta repäisty" pärjääkin yhtä hyvin kuin muut. Varsinkin siinä vaiheessa kun alkaa tekee samaa duunia kuin muut aletaan näkee täysin punaista. Kokemusta löytyy...

Ja mihinkään kouluun ei oikein jaksais kun puolet opetuksesta on aina jotain ihme huttua ja vuosia koulussa muutenkin ihan tarpeeksi jo takana, sit taas kun itse opiskelee jotain niin ketään ei kiinnosta vaikka osais kuinka hyvin tahansa. :)

E: Eli hauskaa on ja ei vituta ei..
 
Olen kylläkin amiksessa mutta aivan sama, mikäli tämä on mielestäsi huoletonta ja työelämä on samanlaista niin _lupaan_ että löydätte lehdestä uutisen turun lähistöllä itsemurhan tehneestä miehestä.

Työelämä voi olla kevyempää kuin opiskelu, itselläni on kokemuksia siitä. Mutta sehän riippuu aika pitkälle siitä mitä tekee työkseen.
 
En ilmeisesti osaa enää nukkua. Kuluvan viikon jokainen yö on mennyt tavalla tai toisella häneksi. Tietää töiden, treenien ja terveyden kannalta erinomaisen hyvää ensin kannustaa stressihormonitasot tappiinsa nukkumalla miten sattuu ja sitten olosuhteiden pakosta tasata saavutettu huippu pysyväksi olotilaksi vetämällä kaksin käsin kaikkia sallittuja piristeitä. Tervetuloa kofeiinitärinä ja kylmä hiki!
 
Toivon että tää oli vitsi. Olen kylläkin amiksessa mutta aivan sama, mikäli tämä on mielestäsi huoletonta ja työelämä on samanlaista niin _lupaan_ että löydätte lehdestä uutisen turun lähistöllä itsemurhan tehneestä miehestä. Rahaa ei ole ikinä, osa-aikatöitä ei saa ja kaikki on viturallaan... Vituttaa tuo klisee aivan saatanasti.

Niin se vaan vähän on... Valmistut, saat peruspalkkaisen työn ja sit huomaat olevasi asuntolainen, muijan, 3 lapsen ja koiran kanssa loukussa missä pullonkeräysrahatkin menee bemarin huoltomaksuihin ja vaippoihin. Ei riitä, että murehdit mistä safka vaan kelaat mistä safka koko perheelle ja siihen kaikki muut "aikuisten" huolet päälle. Noh, muista rasvata köysi niin ei tuu palovammoja. Se vähän on, että opiskeluaikana ne huolet ja murheet on vielä kohtuu pieniä, kun yhteiskunta huolehtii perustarpeista suht kattavasti ja ei tarvi välittää kuin omasta persauksesta. Jos kaiken järjenvastaisesti saat rahaa kasaan niin on ihan varma ettei vapaa-aikaa työpaikasta saa ja rahoja ei pääse kuluttamaan ennen eläkettä, joka ei tule koskaan. Ite kerkesin 5 pv viime vuonna oleen lomilla, muuten kaikki arkipäivät töissä, jipikaijee!
 
Vituttaa lukea noista opiskeluasioista ja muistella kuinka helppoa se elämä tosiaan sillon oli. Kokeisiin luki sen minkä jakso kun ihan hyvin ne meni lonkaltakin. Äiti osti ruoat jääkappiin ja vielä kokkaskin, samalla kun ite sai treenailla salilla ja pelata pleikkaria. Eniten vituttaa se että käytännössä ilman mitään duunia tuli ihan ok lukiopaperit ja jos ei ois ollu sellanen idiootti aikanaan niin varmasti ois saanu kirjotuksista sellaset paperit että ois ollu kouluun hakeminen helppoa. Oikeestaan ainot huonopuoli lukioajassa oli että toi piparin saanti oli haluihin nähden aika vähäistä.
 
Back
Ylös Bottom