Vituttaa niin ankarasti

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Klep
  • Aloitettu Aloitettu
Meta title: 💥 Vituttaa niin ankarasti – ketju jossa höyryt päästetään ulos ennen kuin pää räjähtää

Meta description: Keskustelua arjen ärsytyksistä, vastoinkäymisistä ja tilanteista jotka nostavat verenpaineen – tänne saa purkaa ilman filtteriä.


Ei oo niin mitään suunnitelmia kun tän viikonlopun piti olla kiinni D: Virka-apu onkin sitten vasta ens viikolla ja nyt pitää vittu anoo lauantai vapaaks tatuointiajan takia.
Perseen vittu! Tosin ei oo ihan niin huono juhannus kun exällä jolta löydettiin veritulppa jalasta...
 
Vitun siisti juhannus. Tyttöystävä kiukutellut kaksi päivää, tänään homma huipentui sitten kauheaan huutoriitaan ja lopuksi tyttöystävä löi mua (selkään mutta kuitenkin). Vitun psycho bitch, ylireagoinko mä mutta mun mielestä ihmisiä ei saa lyödä piste? Pakatkoon kamansa, eiköhän se ollut tässä.

Nyt vedän suomalaisittain kunnon kännit ja hukun mereen.
 
Vihaan itteeni. Miks oon niin väsynyt etten jaksanut mennä sanomaan hyvää juhannusta varamummolleni? Vihaan itseäni nyt niin paljon, että itkettää.
 
Elämä lähti raiteiltaan.

Ensin kuoli isäpuoli. Sitten tuli ero. Ja toissapäivänä lähti kortti. Työ on sen laatuinen että kortin tarvin, joten meni ilmeisesti työkin.

Mitäs nyt?
 
No niin. Sieltä se tuli. Ailahdellut onkin pitkään hetkellisistä ilon pilkahduksista ja toiveikkuudesta hyvään tasaiseen oloon ja siitä rytinällä alas. Totaalinen vitutus, suru, murhe, pettymys ja kymmenen muuta epämieluisaa tunnetta kalvaa mieltä juuri nyt. Tällä hetkellä tuntuu niin paskalle ettei tosikaan. Vittumaisinta on se että tietynlainen ahdistus ilmenee aina fyysisinä oireina ja tuntuu kuin sydäntä revittäisi ulos rinnasta. 95% olen tyytyväinen mutta se 5% negakiintiö tuntuu levähtävän käsiin ja kohta roiskuu paskaa silmille niin ettei tosikaan. Todellisuus on murhaa.

Ei kai tässä auta muuta kuin niellä ne vihan ja katkeruuden tunteet, koota itsetunnon rippeet ja ajatella että mikään ei mua hetkauta vaikka se ei olekaan totta. Jos itselleen valehtelee tarpeeksi hyvin ja kauan, voi alkaa uskomaan omiin valheisiin. Miksi surkutella asioita joille ei loppujen lopuksi voi mitään? Töistä kun pääsen pois niin menen lenkille ja juoksentelen itseni henkihieveriin. Samaa rataa huominen ja ylihuominen, ehkä fyysinen rasitus voittaa tämän henkisen kärsimyksen.

VMP.
 
MissEvilEve sanoi:
Ei kai tässä auta muuta kuin niellä ne vihan ja katkeruuden tunteet, koota itsetunnon rippeet ja ajatella että mikään ei mua hetkauta vaikka se ei olekaan totta. Jos itselleen valehtelee tarpeeksi hyvin ja kauan, voi alkaa uskomaan omiin valheisiin. Miksi surkutella asioita joille ei loppujen lopuksi voi mitään? Töistä kun pääsen pois niin menen lenkille ja juoksentelen itseni henkihieveriin. Samaa rataa huominen ja ylihuominen, ehkä fyysinen rasitus voittaa tämän henkisen kärsimyksen.

VMP.
Click to expand...
Sen kun pystyisi tekemään niin, että ei välitä mistään mitään; kaikki olis tasaista paskaa. Mutta ei, aina jostain joku päässä muistuttaa että olet vain ihminen, ja sitten todellisuus tuntuu vielä pahemmalta. Mitää muuta en oo oikeen kyenny tekemään kun tuijottamaan seinästä yhtä kohtaa, tai töllöstä yhtä pikseliä. Ajattelin nyt että kirjoita edes johonkin, olo paranis.

Tuntuu että olisin täysi ihmispaska, mikä ei onnistu missään.
 
hurmanni sanoi:
Sen kun pystyisi tekemään niin, että ei välitä mistään mitään; kaikki olis tasaista paskaa. Mutta ei, aina jostain joku päässä muistuttaa että olet vain ihminen, ja sitten todellisuus tuntuu vielä pahemmalta.
Click to expand...

Näinpä. Joskus olisi niin hyvä roboilla koko elämä läpi. "Ei mitään tunteita, ei mitään heikkouksia"...
 
MissEvilEve sanoi:
Näinpä. Joskus olisi niin hyvä roboilla koko elämä läpi. "Ei mitään tunteita, ei mitään heikkouksia"...
Click to expand...

Ainakin mitä katselee vierestä kaverien niin vitun hyvää elämää omakotitalossa, niin kyllä se jotain roboilua on vaatinut. kai.
 
hurmanni sanoi:
Ainakin mitä katselee vierestä kaverien niin vitun hyvää elämää omakotitalossa, niin kyllä se jotain roboilua on vaatinut. kai.
Click to expand...

Joo. Mennään me tänään vaikka tämän tahdissa:

Kannan vettä lähteeseen
kannan valoa säkissä
väsyneet silmät kuopissaan
kuin rotat häkissään
kirkoista kapakoista
itseäni etsin ja noista
maailman kapaloista
tahdon viimein irti

Kuolemajärvi
olet niin kaunis tahdon sinuun sukeltaa
jäädä syliisi
siihen nukahtaa ja kaiken unohtaa
kärsin ja odotin
etsin elämään jotain kaunista
kärsin ja unohdin
kunnes lakkasin toivomasta

Tämä tunne vanhempi kuin maailman vuoret
vanhempi kuin taivas tai valtameret suuret

Sairasta pilaa
koko elämä
yksinäisyys
halauksena ympärillään

Olet niin kaunis tahdon sinuun sukeltaa
jäädä syliisi
siihen nukahtaa ja kaiken unohtaa

Kuolemajärvi
olet niin kaunis tahdon sinuun sukeltaa
jäädä syliisi
siihen nukahtaa ja kaiken unohtaa
kärsin ja odotin
etsin elämään jotain kaunista
kärsin ja unohdin
kunnes lakkasin toivomasta​
 
Tässä kaikille elämään kyllästyneille!

 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Back
Ylös Bottom