Kolme keski-ikäistä, toimistotädin ryhtistä naisihmistä oli sitten päättänyt uuden vuoden kunniaksi lähteä treenailemaan. Pyöräilysortsit, t-paidat ja lenkkarit yllä istuttiin laitteeseen kun laitteeseen (lähinnä reiden lähentäjät jne) niin pitkäksi aikaa kun sattui huvittamaan tai kun oli juttu kesken. Lähinnä juttuina oli kovaan ääneen ihmettely miksei tunnu missään / miksi tuntuu niin kauheesti (ehkä siksi kun painot saivat olla kullakin ne, mitkä laitteessa jo oli).
Sitten yksi näistä tädeistä, hintelämmänpuoleinen versio, meni rintaprässiin ja alkoi sahata väkipakolla jotain 30 kg. Aikansa se siinä tuskasteli (pitääkö mainita että esitys oli nappisuoritus siitä, kuinka väärin voi tämän tehdä: aluksi myötäotteella, plus alkusysäys tehtiin ihan reilusti ilman jalan apua, siitä vaan rysäyttäen takaa eteen), kun kaverit siinä apuun seisomaan laitteen vierelle ja pohtimaan yhteen ääneen, onko sillä vakuutus kunnossa. Hintelä reippaana totesi että hän ei mitään vakuutuksia tarvitse. Kaverit siihen sitten kovaan ääneen, että juu-u, kyllä täytyy olla vakuutukset kun tällaseen hommaan ryhtyy.
Pitääpä vinkata vakuutusyhtiöille että alkaa päivystää täti-ihmisten kansoittamilla saleilla...