Vituttaa niin ankarasti

[Karttunen]

Vituttaa kun ei oikeesti tiedä, mitä tekis! Nyt alkaa olla jo "kiire" päättää. Mihin suuntaan mä nyt käännän elämäni tästä? MIKSEI kukaan päätä mun puolesta? En jaksa ite tällasta painetta, tulis nyt ees joku pieni vinkki siitä, mitä mun kannattais tehdä.

Hae kaupasta lava kaljaa, pistä poppi soimaan ja kuulostele sisintäsi. Elämän tärkeimmät ratkaisut tehdään loppujen lopuksi aina fiilispohjalta; siinä jää rationaalinen harkinta toiseksi.

 

[Qan]

Hae kaupasta lava kaljaa, pistä poppi soimaan ja kuulostele sisintäsi. Elämän tärkeimmät ratkaisut tehdään loppujen lopuksi aina fiilispohjalta; siinä jää rationaalinen harkinta toiseksi.

Ei kyllä kuulosta hyvältä.
Inhottavaa kun asiat repivät mua eri suuntiin. Vaakakupissa painaa monet asiat... Vitun vittu, jos Jumala olet olemassa, voitko antaa jonkun kunnollisen merkin, kumpaan suuntaan lähteä?

 

[pim]

Ulkona on sataa ku esterin perseestä ja motskarilla pitäis lähtee 10 min päästä kotia kohti:( taidan jäädä ylitöihin

 

[Dippi]

Vituttaa kun ei oikeesti tiedä, mitä tekis! Nyt alkaa olla jo "kiire" päättää. Mihin suuntaan mä nyt käännän elämäni tästä? MIKSEI kukaan päätä mun puolesta? En jaksa ite tällasta painetta, tulis nyt ees joku pieni vinkki siitä, mitä mun kannattais tehdä.

Tervetuloa aikuiseksi. Jos se yhtään helpottaa, niin elämä ei paljon sun päätöksistä ja rimpuiluista välitä, vaan vie mukanaan teit melkein mitä tahansa. Siinä mielessä ei kannata edes miettiä tekeekö oikean vai väärän päätöksen - pääasia että päättää jotain ja yrittää vähän töniä elämää siihen suuntaan.

 

[Feint]

Vituttaa kun on järkyttävän tylsää koko ajan. Torstaista lähtien vaan istunu koneella ja yrittäny kehittää jotain tekemistä, mutta ei maailmassa tunnu olevan nykyään enää mitään muuta kuin ryyppääminen ja internet. Ja tietysti piti viihdyttää itseään syömällä makeisia vaikka 95% omasta painosta koostuukin jo rasvasta :(

 

[HemmoX]

Tervetuloa aikuiseksi. Jos se yhtään helpottaa, niin elämä ei paljon sun päätöksistä ja rimpuiluista välitä, vaan vie mukanaan teit melkein mitä tahansa. Siinä mielessä ei kannata edes miettiä tekeekö oikean vai väärän päätöksen - pääasia että päättää jotain ja yrittää vähän töniä elämää siihen suuntaan.

Tosi hyvin sanottu ja sattuu vielä olemaan surullisen totta.

 

[H. E. Pennypacker]

Vituttaa kun ei oikeesti tiedä, mitä tekis! Nyt alkaa olla jo "kiire" päättää. Mihin suuntaan mä nyt käännän elämäni tästä? MIKSEI kukaan päätä mun puolesta? En jaksa ite tällasta painetta, tulis nyt ees joku pieni vinkki siitä, mitä mun kannattais tehdä.

Tää on tätä teinien ainaista ongelmaa tuossa iässä. Itsellä oli ihan sama tilanne. Tosin sä oot 21 eli ei sulla todellakaan ole mihinkään vielä kiire! Ihan naurettavaa. Miehet on sun iässä vielä armeijassa lukion jälkeen. Muutenkin tosi typerää panikoida jonkin iän takia, teet sen mukaan mikä vain tuntuu hyvältä, ei sen mukaan kuinka vanha olet tai mitä muut ajattelevat. Jos ei tule mitään elämänsuuntaa mieleen niin käyt vaikka ammatinvalintapsykologilla tms, ei siinä mitään voi ainakaan menettää.

Mä olen "jo" 24 vuotta ja vaikka opiskelenkin, niin en minäkään tiedä yhtään mitä haluan "isona" tehdä. Monia haaveita olisi, mutta kaikkea ei vain voi toteuttaa, ainakaan Suomessa.

 

[H. E. Pennypacker]

Nyt kyllä pukkaa vitutusta päälle, miksi aina sateen pitää iskeä kun olet tulossa kaupasta kassien kanssa? Sitten kun juuri pääsee himaan niin linnut alkaa laulaa ja aurinko paistaa. Kaikki ruoat ihan märkinä nyt.

 

[Stander]

Ennen treeniä jätkä yritti varmaan säätää jotain räppiä tulemaan stereoista, mutta ei vissiin onneksi osannut käyttää niitä, kun just itse laitoin ennen treeniä levykelkan täyteen kunnon treeniheviä. Tulos oli kuitenkin se, että 2min oltiin ihan hiljaisessa salissa kun sen oli pakko räpeltää sen masiinan kanssa, mutta onneks lopulta tajusi laittaa vain samat levyt pyörimään.

Osaan kuvitella petzkun myötätuntoa hakevan ilmeen, kun hänen Nightwishin säestämät hc-treenit kokevat tyrmistyttävän keskeytyksen lökäpöksysivaripaskiaisen räpeltäessa epäsuotuisalla menestyksellä räbälevyä soittimeen.

 

[Setämies.]

Nyt kyllä pukkaa vitutusta päälle, miksi aina sateen pitää iskeä kun olet tulossa kaupasta kassien kanssa? Sitten kun juuri pääsee himaan niin linnut alkaa laulaa ja aurinko paistaa. Kaikki ruoat ihan märkinä nyt.

Kun lähdin salille, oli melko normi, hyvä ilma. Salilla vaihtelun vuoksi (itselleni) kova volyymitreeni 10x10 kyykky, 5x8 sjmv ja pohkeet istualtaan 4x12. Hyvä kun pysty kusee seisaaltaan kun polvet meinas notkua. Sit WTF, ulkona sataa yhtäkkiä kaatamalla ja taivas musta. Ei muuta kuin horjuvaa hölkkää kilometri junalle. :curs: Sit kaupaan samoin ja painavien ostosten kanssa reenikassissa kotiin. Sovitaan vaikka että viikon aerobiset tuli tehtyä. :jahas:

 

[Qan]

Tervetuloa aikuiseksi. Jos se yhtään helpottaa, niin elämä ei paljon sun päätöksistä ja rimpuiluista välitä, vaan vie mukanaan teit melkein mitä tahansa. Siinä mielessä ei kannata edes miettiä tekeekö oikean vai väärän päätöksen - pääasia että päättää jotain ja yrittää vähän töniä elämää siihen suuntaan.

Joo, no mä oon joutunu "aikuistumaan" jo 16-vuotiaana -> omilleen muutto yms. Tosin aikuinen musta ei tuu koskaan ;)

Tää on tätä teinien ainaista ongelmaa tuossa iässä. Itsellä oli ihan sama tilanne.

Joopa joo. Valaisen nyt sen verran tätä ongelmaa tai niitä ongelmia, että:
1. Mulla on hyvä työpaikka ja etenemismahdollisuudet täällä Vaasassa.
2. Mun kaikki kaverit ja perhe on Helsingissä.
3. Mun pitäis kesäkuun loppuun mennessä keksiä, myynkö hevosen vai koitanko etsiä sille jotain hyvää vuokrapaikkaa.
4. Oon just tullu siihen tulokseen, että muutan takas Helsinkiin, vaikka sitten huonompaan duuniin, mutta siellä mulla olis elämää.
5. Niin mun mutsi sanoo muuttavansa Vaasaan! Enkä saa kuulemma täältä lähteä.
6. Osa musta haluais jäädä, koska kyllä täällä olis mielekkäämpää kun äitee ja sisko olis maisemissa,
7. mutta ne kaikki kaverit on edelleen siellä Helsingissä, enkä ole tässä kahden vuoden aikana onnistunut muodostamaan uusia ystävyyssuhteita täällä Vaasassa, eli tulisiko se onnistumaan seuraavankaan kahden vuoden kuluessa?
8. Vituttais muuttaa noin pitkä matka + Helsingissä on kalliit kämpät.
9. Mutta en jaksais asua tässä tuppukylässä...
10. Jos muutan takas pk-seudulle, niin en ikinä ikinä löydä sellasta miestä, jonka kanssa vois rakentaa omakotitalon,
11. täällä Vaasassa ja ympäristössä niitä miehiä on paljon enemmän...
12. En muutenkaan tykkää ahtaasta ja asvaltista, sitä on liikaa pk-seudulla,
13. tahdon asua luonnonläheisesti ja hyvien ulkoilureittien ja puhtaan ilman kanssa.
14. Haluaisin koiran. Jos asuisin äiteen kanssa, ei sen tarttis olla niin paljon yksin.
15. Mutta ne kaikki kaverit on Helsingissä....
16. Vaasassa on halvemmat asunnot...

Voisin jatkaa tällasta juupas-eipäs-listaa vaikka kuinka kauan, mutta tässä nyt ei ole enää edes mitään järkeä, niin taidan lopettaa.
Pointti kuitenkin oli se, että mä oon ehtinyt elämäni aikana jo kokea. Oon muuttanut nuorena yksin asumaan, oon joutunu aikuistumaan vähän liian aikasin. Oon ehtinyt olla ulkomailla töissä, oon kokeillut monenlaisia hommia. Oon myös huomannut, ettei opiskelu oo mua varten ja, että mun pitäis oppia hallitsemaan elämääni paremmin ja hankkia jotain pysyvää.
En jaksa tehä tällasta päätöstä!
Samalla tekis mieli lähtee karkuun tästä kaupungista sydänsuruja, jäisköhän ne sit tänne, eikä seurais mua? Mutta toisaalta haluisin olla vahva ja voittaa vaikeudet niitä silmiin katsomalla.
En jumankauta oikeesti tiedä mitä teen...

 

[Kuki]

Jahas, se olis sitten 5kk pakkolomaa edessä. Mitähän sitä keksis?:(

 

[Trae]

Taas meni tentti sivu suun. + paljon muuta

Ajattelin olla fiksu ja jättää yhden tenttikirjoista lukematta, mutta huomasinkin tänään vanhoja kokeita läpikäydessä että kysymykset on erikseen kummastakin tenttikirjasta ja luennoista ( Kaikkiin saatava kattava vastaus läpipääsyyn) :itku: En sitten millään saa sitä kirjaa käsiini ja en ehtis lukemaankaan kun on n. 800 sivujen tiiliskivi englanniksi.

Jääpä sitten väliin ja siirtyy kesälle ja pitääpi kesällä sitten suorittaa se viidentenä tenttinä. No eipä ole duuniakaan kesäks ja pitäis kitkutella vielä opintotuella kesä.. Tuntuu että valmistuminen siirtyy koko ajan ja vituttaa tämä jatkuva pikku rahalla eläminen.

Kaveriporukka hajonnut kokonaan: osa vankilassa, osa lähti pois suomesta. Ja muutamaa tyyppiä lukuunottamatta välit on sitten riitautunut ihan käsittämättömästä syistä (syytellään toisten vankilaan joutumisesta semmosia joilla ei ole minkäännäköistä tekemistä jutun kanssa.)

 

[pezku^]

Justiinsa joo, faijalle oli sanottu tänään, että työtehtävät lakkautetaan niin eipä siinä oikein mitään voi vastaan sanoa, ja jos tän vuoden irtisanomisia katsoo, niin toisia työtehtäviä tuskin tarjotaan siitä firmasta. Tässä vaiheessa sitä vasta tajuaa, kuinka paljon muitakin vituttaa, kun niiltä lähtee työpaikka alta.

 

[Kuparikatto]

Joopa joo. Valaisen nyt sen verran tätä ongelmaa tai niitä ongelmia, että:
1. Mulla on hyvä työpaikka ja etenemismahdollisuudet täällä Vaasassa.
2. Mun kaikki kaverit ja perhe on Helsingissä.
3. Mun pitäis kesäkuun loppuun mennessä keksiä, myynkö hevosen vai koitanko etsiä sille jotain hyvää vuokrapaikkaa.
4. Oon just tullu siihen tulokseen, että muutan takas Helsinkiin, vaikka sitten huonompaan duuniin, mutta siellä mulla olis elämää.
5. Niin mun mutsi sanoo muuttavansa Vaasaan! Enkä saa kuulemma täältä lähteä.
6. Osa musta haluais jäädä, koska kyllä täällä olis mielekkäämpää kun äitee ja sisko olis maisemissa,
7. mutta ne kaikki kaverit on edelleen siellä Helsingissä, enkä ole tässä kahden vuoden aikana onnistunut muodostamaan uusia ystävyyssuhteita täällä Vaasassa, eli tulisiko se onnistumaan seuraavankaan kahden vuoden kuluessa?
8. Vituttais muuttaa noin pitkä matka + Helsingissä on kalliit kämpät.
9. Mutta en jaksais asua tässä tuppukylässä...
10. Jos muutan takas pk-seudulle, niin en ikinä ikinä löydä sellasta miestä, jonka kanssa vois rakentaa omakotitalon,
11. täällä Vaasassa ja ympäristössä niitä miehiä on paljon enemmän...
12. En muutenkaan tykkää ahtaasta ja asvaltista, sitä on liikaa pk-seudulla,
13. tahdon asua luonnonläheisesti ja hyvien ulkoilureittien ja puhtaan ilman kanssa.
14. Haluaisin koiran. Jos asuisin äiteen kanssa, ei sen tarttis olla niin paljon yksin.
15. Mutta ne kaikki kaverit on Helsingissä....
16. Vaasassa on halvemmat asunnot...

Voisin jatkaa tällasta juupas-eipäs-listaa vaikka kuinka kauan, mutta tässä nyt ei ole enää edes mitään järkeä, niin taidan lopettaa.
Pointti kuitenkin oli se, että mä oon ehtinyt elämäni aikana jo kokea. Oon muuttanut nuorena yksin asumaan, oon joutunu aikuistumaan vähän liian aikasin. Oon ehtinyt olla ulkomailla töissä, oon kokeillut monenlaisia hommia. Oon myös huomannut, ettei opiskelu oo mua varten ja, että mun pitäis oppia hallitsemaan elämääni paremmin ja hankkia jotain pysyvää.
En jaksa tehä tällasta päätöstä!
Samalla tekis mieli lähtee karkuun tästä kaupungista sydänsuruja, jäisköhän ne sit tänne, eikä seurais mua? Mutta toisaalta haluisin olla vahva ja voittaa vaikeudet niitä silmiin katsomalla.
En jumankauta oikeesti tiedä mitä teen...

Äkkisilmäyksellä:

Helsinki:
+ kaverit
+ ei tuppukylä

Vaasa:
+ hyvä työ
+ perhe (ehkä)
+ halvat kämpät
+ miehet
+ omakotitalo
+ luonto
+ koira

Siitäpä sitten.

 

[Qan]

Äkkisilmäyksellä:

Helsinki:
+ kaverit
+ ei tuppukylä

Vaasa:
+ hyvä työ
+ perhe (ehkä)
+ halvat kämpät
+ miehet
+ omakotitalo
+ luonto
+ koira

Siitäpä sitten.

Noinko yksinkertasta se on ulkopuolisen näkökulmasta? Hmmmmm, no mä en kyllä yhtään viihdy yksin. Itken pari kertaa viikossa vaan sen takia, ettei oo mitään tekemistä. Sit ku olin viikon Helsingissä, niin tunsin eläväni! Joten tohon kavereiden eteen vois laittaa viis plussaa. Mut sit toisaalta... Argh! Kiitos.

 

[Karttunen]

Pyörit pari vuotta stadissa ja palaat sitten Vaasaan kotia rakentamaan. Tällä hetkellä sä olet vielä liian nuori Vaasaan. :D

 

[pezku^]

Noinko yksinkertasta se on ulkopuolisen näkökulmasta? Hmmmmm, no mä en kyllä yhtään viihdy yksin. Itken pari kertaa viikossa vaan sen takia, ettei oo mitään tekemistä. Sit ku olin viikon Helsingissä, niin tunsin eläväni! Joten tohon kavereiden eteen vois laittaa viis plussaa. Mut sit toisaalta... Argh! Kiitos.

Jotenkin musta tuntuu, että asiat on sitten jo jostain muusta syystä huonosti, jos mitään ystävyyssuhteita ei vain synny ja kotona itkettää sen takia. Arkoja asioitahan nämä on ja todellakin helpommin sanottu kuin tehty, mutta itse ainakin lähtisin vieraalla paikkakunnalla johonkin järjestö- tai seurahommiin mukaan niin varmasti tulis tekemistä ja uusia kavereita - ehkä ystäviäkin. En tiedä, käytkö salilla (foorumista tosin voisi niin päätellä), mutta luulisi sieltäkin saavan vähän kontakteja jos haluaa tehdä sarjojen välissä muutakin kuin tuijottaa seinän läpi. Ei varmastikaan olis kovin tylsää käydä jossain puulaakilentopallossa tai jossain muussa seurahommassa. Toisaalta jos on edes jotenkin sosiaalinen luonteeltaan, niin kyllä niitä kavereitakin varmasti alkaa tulemaan vieraalla paikkakunnallakin vähitellen. Sitten kun olet jo sinut uuden kaupungin kanssa ja kaikki menee hyvin, niin huomaat, että sullahan on tuplaantunut kaveripiiri ja voit vaikka mennä käymään vielä Helsingissä niin ne vanhat tutut kaverit on sielläkin. Isot piirit vain avartaa mieltä. En halua esittää mitään elämänviisasta (koska en sellainen edes ole), mutta onhan ihmiset sentään muuttaneet vieraisiin maihinkin ja saaneet siellä ystäväpiirin, niin onnistuu se varmasti Suomessakin. Vanhoja kaipaamalla ja samoihin piireihin jumittumalla ei vain pääse yhtään eteenpäin.

Lopuksi haluan sanoa, etten todellakaan tarkoita tätä pahalla - päinvastoin. Tilanne ei takuulla ole helppo, mutta kyllä se siitä vielä lähtee selkenemään.:thumbs:

 

[ladybird]

Mä olen sitä mieltä, että sun kannattaa Qan lähteä sinne Helsinkiin, jos siellä on kerran kavereita ja tekemistä. Ja kyllä sieltäkin omakotitalo-miehiä löytyy :thumbs: Vaikka toisaalta ymmärrän kyllä että houkuttaa jäädä Vaasaan, koska siellä on niitä komeita länsirannikon kolleja

Mua vituttaa tällä hetkellä se, etten mä pysty hillitsemään jäätelön syömistäni :( ..lisäksi opiskelumotivaatio on täysin nollassa.

 

[Qan]

Jotenkin musta tuntuu, että asiat on sitten jo jostain muusta syystä huonosti, jos mitään ystävyyssuhteita ei vain synny ja kotona itkettää sen takia.

Ymmärrän tämän ja mä olen kyllä sosiaalinen ihminen, mutta täällä on ihmiset TODELLA sisäänpäinlämpeeviä. 90% on kanssani samaa mieltä tästä. Oon mä tutustunut moniin ihmisiin, muttei ole sellaisia kavereita/ystäviä, joiden kanssa viettää aikaa. Tai olisi pari sellaista, mutta niillä on oma kiireinen elämä ja paljon muitakin ystäviä.

Lopuksi haluan sanoa, etten todellakaan tarkoita tätä pahalla - päinvastoin. Tilanne ei takuulla ole helppo, mutta kyllä se siitä vielä lähtee selkenemään.:thumbs:

En mä sitä epäillytkään Kiitos sulle!