Pitäisi varmaan kertoa tähän vähän taustoja ja avautua nykyisestä alkoholinkäytöstäni:
Täytin huhtikuussa kahdeksantoista. Olin jo sitä ennen kärsinyt ahdistuksesta. Ahdistuksen aiheuttivat koulu sekä omat, henkilökohtaiset asiat.
Ensimmäisellä baarireissulla oli vain tarkoitus pitää hauskaa, totta kai. Tutustua, millaista on olla lain mukaan aikuinen. Sitten aloin käymään enemmän baareissa/pubeissa ja kuinka ollakkaan: huomasin että tämähän helpottaa ahdistukseen. Olin saanut lääkityksen ennen syntymäpäiviäni, mutta ne eivät reagoi alkoholin kanssa millään tavoin.
Parhaimillaan join 8 päivää putkeen, yksin, pubiruusujen keskellä. Varastin rahaa vanhemmiltani, haukuin heitä kun olin kännissä, rikoin tavaroita. Tähän mennessä olen juonut erittäin paljon ja myös toleranssi on noussut: ensimmäisellä kerralla 12 annosta tuntui paljolta, mutta eilen join tuplasti tuon verran. Olen vaarantanut oman terveyteni sekä turvallisuuteni. Juon jokaisena vapaapäivänä ja aina kun juon, juon itseni sammumispisteeseen.
Pahimmalta tässä tilanteessa tuntuu se, että olen muuttunut todella itsekeskeiseksi. Vanhempani jaksavat kohdella minua hyvin, vaikka minä en kohtele heitä samoin. On vaikeaa ottaa itseään niskasta kiinni. Haluaisin muuttaa tapojani ja alkoholinkäyttöäni, mutta se on vaikeaa. Pelkään vaan, että jos tätä tahtia jatkan, alkoholista tulee minulle vakavempi ongelma.
Olen syksyllä aloittamassa psykoterapian, mikä on erittäin tärkeä asia minulle sekä perheelleni. Toivon todella saavani apua. Olen välillä erittäin väsynyt ja masentunut itsekkin henkisesti, että kaikki tämä tuntuu tällä hetkellä ylipääsemättömältä.
Täytyi avautua, siinä toivossa että saisi jotain positiivisia ja rakentavia kommentteja. Tilanne on suhteellisen vakava tällä hetkellä.
Vai pääsikös se teiän kans viimeks kun piti tulla, kiroilit ettei tulis mutta tarina ei kertonutkaa loppuja?
Eikö tunnu miehestäsi kiusalliselta, että kaikki muutkin ovat nähneet peppusi jääkaappiketjussa?
