Kyllä se siihen menee. Vasta runttasin ihan sikaläskit, eli tolkuton, +20 kpl tölkkiä, keppanaa iltaan + vitusti jäykkää, kaikenlaista, raakana ja sotkettuna ja vaikka miten, ja krapula oli kevyesti perjantaista keskiviikkoon. Kärsin seuraavat vaiheet. Lauantaina ihan paskana, sekä fyysisesti, että henkisesti ja aivan tolkuttoman väsynyt, yön nukuin kuin tukki, koska olin ihan loppu. Mutta sitten sunnuntaina alkaa se kaaos. Paska maistuu suussa ihan aamusta asti, kädet tärisee, silmät on aivan tupessa ja masentaa. Yöllä en saa nukuttua ensinkään. Tai semmoisia pieniä pätkiä. Masentaa koko yön ja ne vähät unet on aivan kammottavaa painajaista, semmosta valvetilaa, että makaan silmät auki sängyssä ja näen unia, mutta olen silti hereillä. Maanantaina olen aamusta yhtä rikki, kuin sunnuntainakin, enkä nuku ma-ti-yönä yhtään paremmin. Tiistaina vituttaa vielä enemmän, koska en ole saanut nukuttua, ja samat tärinät jatkuu edelleen. Ja masentaa aivan älyttömästi. Ti-ke-yönä nukun vähän paremmin, mutta edelleen keskiviikkona tärisee kädet ja paska maistuu suussa. Tuttua kenellekkään vähän vanhemmalle? Vittu, silti sitä on niin fiksu, että torstaina kaikki tämä on unohtunut ja voisi juoda uudestaan. PErkele. Ja uskokaa, tätä on jatkunut jo vuosia. Ja kun en enää ole näissä hommissa mikään eilisen teeren poika. Kaikenlaisia juomahommia on kuitenkin tullut harrastettua jo 20 vuotta. Huhhuh! Ei se ennen näin hankalaa ollut. Tai viimeinen kymmenen vuotta on ollut, penskanahan se oli lystiä. Voivoi, paska ihmisraunio.